KKO:2016:31

A oli asetettu henkilökohtaiseen konkurssiin. Panttivelkoja haki vakuutena olevan kiinteistön myyntiä ulosoton kautta. Konkurssipesän ja panttivelkojan suostumuksella ulosottomies myi kiinteistön internet-huutokaupassa. A valitti ulosottomiehen myyntipäätöksestä väittäen, että kiinteistö oli myyty alihintaan ja että hän siksi jäi vastuuseen veloista vielä konkurssin jälkeenkin. A:n valitus tuli tutkia. Ks. KKO:2004:93

UK 11 luku 1 §
KonkL 3 luku 1 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Asian tausta ja ulosottovalitus

A oli asetettu konkurssiin 1.11.2012. Hänen konkurssipesäänsä kuului muun muassa tila, johon Lammin Osuuspankilla oli panttioikeus. Konkurssipesä oli yrittänyt myydä kiinteistöä vuoden 2013 helmikuusta lähtien.

Panttivelkojana oleva pankki aloitti kesällä 2014 kiinteistön myynnin ulosoton kautta. Käräjäoikeus velvoitti 17.6.2013 antamillaan tuomioilla A:n maksamaan pankille sen saatavat ja määräsi kiinteistön välittömästi ulosmitatuksi. Pankki haki sen jälkeen kiinteistön myyntiä ulosotosta. Konkurssipesä ja pankki olivat suostuneet ulosottomiehen toimittamaan vapaaseen myyntiin, joka toteutettiin internet-huutokauppana. Pankki ilmoitti hyväksyvänsä vapaassa myynnissä esitetyn korkeimman tarjouksen 1 135 000 euroa. Ulosottomies hyväksyi tarjouksen päätöksellään 19.8.2014.

A valitti ulosottomiehen päätöksestä käräjäoikeuteen ja vaati, että myyntipäätös kumotaan. Päätös loukkasi hänen oikeuksiaan, sillä myyntihinta alitti olennaisesti kohteen käyvän hinnan. A:lle jäi suuret velkavastuut alihintaisen kaupan seurauksena.

Päijät-Hämeen käräjäoikeuden päätös 23.9.2014

Käräjäoikeus totesi, että konkurssilain 3 luvun 1 §:n mukaan konkurssin alettua velallinen menettää oikeuden määrätä konkurssipesään kuuluvasta omaisuudestaan. Vaikka tulkittaisiin, että konkurssilain 3 luvun 3 §:n 2 momentissa säädetty velallisen toissijainen kanneoikeus koskisi myös ulosottovalitusta, velallisella ei ollut valitusoikeutta, koska A:n valituksessa oli kysymys kaupan peräyttämisestä. Myös konkurssilain 17 luvun 12 §:n 1 momentti tuki tulkintaa, jonka mukaan konkurssivelallisella ei ollut oikeutta puuttua omaisuuden realisointiin. Näillä perusteilla käräjäoikeus katsoi, ettei konkurssivelallinen saanut valittaa kysymyksessä olevasta täytäntöönpanotoimesta.

Käräjäoikeus jätti A:n valituksen tutkimatta.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Silja Simula.

Itä-Suomen hovioikeuden päätös 22.1.2015

A valitti hovioikeuteen.

Hovioikeus totesi, että pankki ja konkurssipesä olivat suostuneet kiinteistön vapaaseen myyntiin ja että käytetty myyntitapa oli siten ollut sallittu. Ulosottokaaren 5 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan jos käytetty myyntitapa oli sallittu tämän lain mukaan, myynti voitiin kumota myyntitavan valinnan perusteella vain, jos oli myyty kiinteistö ja saatettiin todennäköiseksi, että muulla myyntitavalla olisi saatu huomattavasti korkeampi kauppahinta. Pelkkä kauppahinnan alihintaisuutta koskeva selvitys ei osoittanut, että kiinteistöstä olisi muulla myyntitavalla saatu huomattavasti korkeampi hinta. Kauppahinnan alihintaisuutta koskeva väite ei siten yksistään voinut johtaa myynnin kumoamiseen.

Ulosottokaaren 11 luvun 1 §:n mukainen valitusoikeus oli vain niillä, joiden oikeudelliseen asemaan ratkaisu vaikuttaa haitallisesti. Ottaen huomioon laissa säädetyt rajoitukset, jotka koskevat valittamista ulosottomiehen toimittamasta vapaasta myynnistä, hovioikeus katsoi, ettei A:lla ollut oikeudellista tarvetta valittaa ulosottomiehen päätöksestä.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden ratkaisun lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pirjo Yli-Kokkila, Lolita Tuomainen ja Lasse Tamminen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati valituksessaan, että hovioikeuden päätös kumotaan ja että hänellä katsotaan olevan oikeus valittaa ulosottomiehen tekemästä päätöksestä, jolla myytiin hänen omistamansa mutta konkurssipesään kuuluva kiinteistö. Lisäksi hän vaati, että Korkein oikeus kumoaa myyntipäätöksen.

Vastauksessaan A:n konkurssipesä vaati, että asia jätetään hovioikeuden päätöksen varaan tai että A:n ulosottovalitus hylätään. Konkurssipesä vaati lisäksi, että jos ulosottovalitus tutkitaan, asiaa ei palauteta käräjäoikeuteen tai hovioikeuteen, vaan valitus tutkitaan Korkeimmassa oikeudessa.

Vastauksessaan Lammin Osuuspankki vaati, että asia jätetään hovioikeuden päätöksen varaan.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. A on asetettu 1.11.2012 henkilökohtaiseen konkurssiin. Konkurssipesän varat ovat lähes yksinomaan muodostuneet kiinteistöstä, jonka ranta-alueilla on useita rakennuksia ja johon kuuluu laajoja metsä- ja peltoalueita. Kiinteistö on ollut pantattuna Lammin Osuuspankin pääomaltaan yli 800 000 euron saatavien vakuudeksi. Pankki on panttioikeutensa nojalla ryhtynyt toimiin kiinteistön myymiseksi ulosottokaaren mukaisessa järjestyksessä. Pankki on ensin hakenut tuomioistuimelta täytäntöönpanoperusteen ja myöhemmin ulosottoviranomaiselta kiinteistön myyntiä.

2. Konkurssipesä ja pankki ovat antaneet suostumuksensa sille, että ulosottomies saa vapaasti myydä kiinteistön. Ulosottomies on pannut kiinteistön myyntiin internet-huutokauppaan. Kun pankki oli ilmoittanut hyväksyvänsä 1 135 000 euron tarjouksen, ulosottomies on 19.8.2014 tehnyt päätöksen kiinteistön myymisestä.

3. A on valittanut ulosottomiehen myyntipäätöksestä, koska hänen mukaansa kauppa oli tehty selvästi alle käyvän hinnan. Valitukseensa hän on liittänyt arviokirjoja, ja hän on pyytänyt saada esittää tuomioistuimessa myös suullista todistelua kiinteistön arvosta. Käräjäoikeus on jättänyt A:n valituksen tutkimatta. Hovioikeus ei ole muuttanut käräjäoikeuden päätöksen lopputulosta.

4. Asiassa on kysymys siitä, onko A:lla konkurssivelallisena oikeus valittaa ulosottomiehen myyntipäätöksestä.

Konkurssivelallisen valitusoikeus ulosottoasiassa

5. Ulosottokaaren 11 luvun 1 §:n mukaan täytäntöönpanotoimesta tai ulosottomiehen päätöksestä saa valittaa se, jonka oikeutta toimi tai päätös koskee.

6. Velallisella on yleensä oikeus valittaa omaisuuteensa kohdistuvasta ulosottomiehen päätöksestä. Konkurssilain 3 luvun 1 §:n mukaan velallinen kuitenkin menettää konkurssin alettua oikeuden määrätä konkurssipesään kuuluvasta omaisuudestaan. Tällaista omaisuutta koskevassa ulosottovalitusasiassa omistajalle kuuluvaa puhevaltaa käyttää konkurssipesä, eikä konkurssivelallisella ole yksin omistusoikeutensa perusteella valitusoikeutta. Ulosottovalituksen tekemiseen ei myöskään voida soveltaa konkurssilain 3 luvun 3 §:n 2 momentin säännöstä, jonka mukaan velallisella on oikeus konkurssin alettua nostaa kanne konkurssipesään kuuluvasta omaisuudesta, jos konkurssipesä on siitä kieltäytynyt.

7. Ulosottokaaren 11 luvun 1 §:n 1 momentissa valitusoikeutta ei kuitenkaan ole rajoitettu koskemaan vain ulosmitatun omaisuuden omistajaa tai muita ulosottoasian asianosaisia. Säännöksen mukaan valitusoikeus on yleisesti niillä, joiden oikeutta päätös koskee. Oikeuskäytännön mukaan valitusoikeus määräytyy sen mukaan, onko valituksen kohteena olevalla toimella tai päätöksellä välitön haitallinen vaikutus muutoksenhakijan omiin oikeuksiin (KKO 2004:93, kohta 10 ja KKO 2006:30, kohta 5).

8. Oikeuskäytännössä on muun muassa katsottu, että ulosottovelallisella voi joissakin tilanteissa olla muutoksenhakuoikeus, vaikka ulosotto koskee sivulliselle kuuluvaa omaisuutta. Korkein oikeus on ennakkoratkaisussaan KKO 2004:93 (kohta 14) katsonut, että velallisen tuli valituksessaan saattaa todennäköiseksi, että ulosmittauksesta aiheutui hänelle itselleen sellaisia haitallisia seuraamuksia, joita hän ei muilla toimilla pystynyt torjumaan tai vähentämään. Muutoksenhakusäännöksen väljän sanamuodon tarkoituksena voitiin katsoa olevan sen, että näin sellaisella henkilöllä, jonka oikeuksiin ulosottoasiassa ennalta arvaamattomalla tavalla välittömästi puututaan, on mahdollista saada oikeussuojaa. Kynnystä ulosottovelallisenkaan valitusoikeudelle ei siten ollut syytä asettaa kovin korkealle.

9. Korkein oikeus katsoo, että näitä oikeuskäytännössä omaksuttuja arviointiperusteita voidaan soveltaa myös silloin, kun kysymys on konkurssivelallisen oikeudesta valittaa ulosottomiehen päätöksestä, joka koskee konkurssipesään kuuluvan omaisuuden myyntiä. Valitus on siten tutkittava, jos velallinen saattaa todennäköiseksi, että ulosottomiehen päätöksestä aiheutuu hänelle itselleen välittömiä ja haitallisia seurauksia, joita hän ei pysty torjumaan muilla toimilla. Korkein oikeus toteaa, että ulosottomiehen päätös hyväksyä väitetysti alihintainen tarjous voi suoraan vaikuttaa siihen, minkälaiseksi henkilökohtaiseen konkurssiin asetetun velallisen taloudellinen asema muodostuu konkurssin päättymisen jälkeen. Konkurssilain 1 luvun 6 §:n mukaan velallinen ei nimittäin vapaudu vastaamasta niistä konkurssisaatavista, joille ei konkurssissa kerry täyttä suoritusta.

Korkeimman oikeuden arviointi tässä tapauksessa

10. A:n ulosottovalitus on perustunut väitteeseen, että hänen kiinteistönsä oli myyty ulosottomenettelyssä huomattavaan alihintaan, mistä aiheutuu hänelle merkittävää taloudellista vahinkoa. Koska ulosottomiehen hyväksymä tarjous ei kattanut kaikkia hänen velkojaan, A:n maksettavaksi jää konkurssimenettelyn päättymisen jälkeen vielä huomattava määrä velkaa.

11. Korkein oikeus katsoo A:n saattaneen esittämillään perusteilla todennäköiseksi, että ulosottomiehen 19.8.2014 tekemästä päätöksestä voi aiheutua hänelle itselleen välittömiä haitallisia seurauksia, koska hän jää konkurssissa suorittamatta jäävistä saatavista henkilökohtaiseen velkavastuuseen. A:lla on siksi oikeus valittaa ulosottomiehen myyntipäätöksestä, vaikka hän on konkurssin alkamisen myötä menettänyt oikeuden määrätä kiinteistöstä.

12. Hovioikeus on ulosottokaaren 5 luvun 2 §:n 2 momenttiin viitaten katsonut, että A:lla ei ollut oikeudellista tarvetta valittaa ulosottomiehen myyntipäätöksestä. Mainitun säännöksen mukaan kiinteistön myynti, jossa on käytetty ulosottokaaren mukaan sallittua myyntitapaa, voidaan kumota myyntitavan valinnan perusteella vain, jos saatetaan todennäköiseksi, että muulla myyntitavalla olisi saatu huomattavasti korkeampi kauppahinta. Korkein oikeus toteaa, että mainittu säännös koskee muutoksenhaun menestymisen edellytyksiä eikä se sinänsä rajoita valitusoikeutta silloinkaan, kun valitus koskee myyntitavan valintaa. Korkein oikeus katsoo, ettei A:n ulosottovalitusta voida tällä perusteella jättää tutkimatta.

13. A:n ulosottovalitus olisi siten pitänyt tutkia. Oikeusastejärjestyksen vuoksi asian käsittely on syytä palauttaa käräjäoikeuteen.

Päätöslauselma

Hovioikeuden ja käräjäoikeuden päätökset kumotaan. Asia palautetaan Päijät-Hämeen käräjäoikeuteen, jonka on otettava asia omasta aloitteestaan uudelleen käsiteltäväkseen ja, ottaen huomioon palauttamisen syy, siinä laillisesti meneteltävä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustav Bygglin, Soile Poutiainen, Marjut Jokela, Tuomo Antila ja Päivi Hirvelä. Esittelijä Eeva Palaja.