KKO:2017:54

Lapsen tapaamisoikeutta koskevaan päätökseen sisältyi vanhempien sopimuksen mukaisesti ehto, jonka mukaan äidin ja lasten tapaamiset muuttuvat valvotuiksi, jos äiti ei palauta lasta tapaamisesta sovittuna aikana eikä hänellä ole esittää ulkopuolisen terveydenhuollon ammattilaisen toteamaa hyväksyttävää syytä menettelylleen.

Äiti oli tapaamisella vienyt lapset lääkäriin havaittuaan toisella lapsella mustelman ja koska lapset olivat äidin mukaan kertoneet isän lyöneen heitä. Sairaalakäynnin vuoksi lapset oli palautettu isälle noin neljä tuntia sovitun tapaamisajankohdan jälkeen. Käräjäoikeus vahvisti sovitun ehdon mukaisesti, että tapaamiset olivat toistaiseksi valvottuja.

Kysymys siitä, olisiko hovioikeuden tullut myöntää asiassa jatkokäsittelylupa.

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Asian tausta

Vanhemmilla on yhteiset, tammikuussa 2012 syntyneet lapset, joiden huolto oli vuonna 2014 uskottu yksin isälle.

Kymenlaakson käräjäoikeus oli 29.4.2015 antamallaan päätöksellä (perustepäätös) ratkaissut lasten tapaamisoikeutta koskevan asian vanhempien sopimalla tavalla. Vanhempien tekemän sopimuksen mukaan lasten ja äidin väliset tapaamiset laajenivat asteittain siten, että ensin tapaamiset olivat tietyn ajan lyhytaikaisia valvottuja ja tämän jälkeen tuettuja sekä sen jälkeen valvomattomia viikonlopputapaamisia. Sopimuksen 16 kohdan mukaan, jos äiti ei palauta lasta tapaamisesta sovittuna aikana, eikä hänellä ole esittää ulkopuolisen terveydenhuollon ammattilaisen toteamaa hyväksyttävää syytä menettelylleen, siirrytään takaisin valvottuihin tapaamisiin niin, että lapset tapaavat äitiään valvotusti joka toinen viikko kaksi tuntia kerrallaan.

Tapaamisella 12. – 13.9.2015 äiti oli havainnut toisella lapsella mustelman poskessa. Äidin mukaan molemmat lapset olivat kertoneet isän lyöneen heitä. Äiti oli vienyt lapset lääkärin tarkastettaviksi keskussairaalaan. Lääkärikäynnin pitkittyessä äiti oli ilmoittanut isälle, että he eivät ehtisi sopimuksen mukaisesti vaihtopaikalle. Lapset oli palautettu isälle 3,5 tuntia sovitun luovutusajan jälkeen.

Isä oli tämän jälkeen ilmoittanut äidille, että kaikki valvomattomat tapaamiset oli peruttu perustepäätöksen sopimusehdon 16 kohdan perusteella.

Äidin täytäntöönpanohakemus Kymenlaakson käräjäoikeudessa

Lasten äiti vaati, että isä velvoitetaan sakon uhalla noudattamaan tapaamisoikeutta koskevaa päätöstä. Lisäksi hän muun ohella vaati, että tapaamissopimuksen tulkinnanvaraista 16 kohtaa täsmennetään.

Isän lausuma

Lasten isä vaati ensisijaisesti, että hakemus hylätään. Toissijaisesti hän vaati, että tapaamisehtoja muutetaan määräajaksi siten, että tapaamiset alkavat valvottuina ja laajenevat vähitellen perustepäätöksestä ilmenevällä tavalla lausumassa yksilöidyin muutoksin.

Käräjäoikeuden päätös 15.4.2016

Käräjäoikeus katsoi, että kirjallisesta todistelusta ilmenevän historiatiedon, vanhempien asiassa kertoman ja heidän tekemänsä tapaamisoikeutta koskevan sopimuksen kokonaistarkastelun perusteella oli selvää, että sopimuksen 16 kohta oli ollut tarpeellinen, jotta aikaisemmin keskeytyneet äidin ja lasten tapaamiset oli voitu aloittaa. Mikään asiassa ei vahvistanut äidin esittämää huolta siitä, että isä pahoinpitelisi lapsiaan. Sopimuskohta oli ollut tarpeellinen vanhempien välisen syvän luottamuspulan ja isän uskottavasti kertomien pelkojen vuoksi. Koska äiti oli 13.9.2015 menetellyt tapaamissopimuksen 16 kohdan vastaisesti jättäessään lapset palauttamatta isälle sovittuna ajankohtana, tapaamiset oli ehtokohdan mukaisesti toteutettava toistaiseksi valvottuina.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Markku Almgrén.

Itä-Suomen hovioikeuden päätös 30.6.2016

Äiti valitti hovioikeuteen ja vaati, että hakemus hyväksytään.

Hovioikeus ei myöntänyt jatkokäsittelylupaa.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Kari Janhunen, Jukka Hallavainio ja Tarja Ylikoski.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Äidille myönnettiin valituslupa. Valituksessaan äiti vaati, että hovioikeuden päätös kumotaan, hänelle myönnetään jatkokäsittelylupa ja asia palautetaan hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.

Isä vastasi valitukseen ja vaati, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Vanhemmat olivat vuonna 2015 vireillä olleen oikeudenkäynnin aikana sopineet yksin isän huollossa olleiden ja hänen luonaan asuneiden kahden tammikuussa 2012 syntyneen lapsen ja äidin tapaamisista. Käräjäoikeus oli lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 10 §:n 2 momentin nojalla 29.4.2015 antamallaan päätöksellä ratkaissut äidin ja lasten tapaamisoikeutta koskevan asian vanhempien sopimalla tavalla.

2. Käräjäoikeuden päätöksen mukaan äiti tapasi lapsia ensin valvotusti ja tämän jälkeen tuetusti, minkä jälkeen lasten ja äidin tapaamisissa siirryttiin asteittain tapaamisiin äidin luona joka toisena viikonloppuna perjantaista sunnuntaihin. Päätökseen sisältyi muun ohella vanhempien sopimuksen mukainen kohta 16, jonka mukaan kahden tunnin valvottuihin tapaamisiin isän ja lasten kotikunnan sopimassa paikassa joka toinen viikko palataan, jos äiti ei palauta lasta tapaamisesta sovittuna aikana eikä hänellä ole esittää ulkopuolisen terveydenhuollon ammattilaisen toteamaa hyväksyttävää syytä menettelylleen.

3. Äiti jätti ensimmäisen viikonlopputapaamisen 12. - 13.9.2015 päätteeksi palauttamatta lapset isälle sovitussa paikassa ja sovittuna kellonaikana. Lapset palautettiin isälle noin 3,5 tuntia myöhässä sairaalan pihassa, kun äiti oli vienyt lapset lääkäriin selvittääkseen epäilystään isän lapsiin kohdistamasta pahoinpitelystä. Isä oli tämän jälkeen vedoten tapaamisoikeuspäätöksen kohtaan 16 järjestänyt äidin ja lasten tapaamisen valvottuun lasten kotikunnan kanssa sopimaansa paikkaan ja jättänyt tuomatta lapset tapaamiseen äidin luokse 25.9.2015.

4. Äiti on tässä asiassa vaatinut, että isä velvoitetaan sakon uhalla noudattamaan käräjäoikeuden päätöstä 29.4.2015 tapaamisista äidin luona joka toisena viikonloppuna tai että lapset määrätään noudettaviksi tapaamiseen äidin luokse, jollei isä tuo lapsia sopimuksen mukaisesti äidin luona tapahtuvaa tapaamista varten. Lisäksi äiti on vaatinut tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täsmentämistä muun muassa niin, että tapaamiset muuttuvat valvotuiksi kolmen kuukauden ajaksi, jos äiti palauttaa lapset myöhässä päätöksen kohdassa 16 tarkoitettua hyväksyttävää syytä esittämättä. Isä on vaatinut hakemuksen hylkäämistä ja vastustanut tapaamisoikeuden täsmentämistä koskeneita vaatimuksia.

5. Käräjäoikeus on hylännyt kaikki mainitut äidin vaatimukset katsoen, että päätöksen kohta 16, joka oli ollut tapaamisoikeuden toteuttamisesta päätettäessä vanhempien välisen syvän luottamuspulan vuoksi tarpeellinen, oli tullut noudatettavaksi, kun äiti oli menetellyt lasten edun vastaisesti jättäessään lapset palauttamatta isälle 13.9.2015 sovittuna kellonaikana. Lasten ja äidin tapaamiset tapahtuivat päätöksen mukaisesti jatkossa toistaiseksi valvottuina. Hovioikeus ei myöntänyt äidille jatkokäsittelylupaa.

6. Korkeimman oikeuden arvioitavana on, olisiko hovioikeuden tullut myöntää äidille jatkokäsittelylupa.

Jatkokäsittelylupaa koskevat säännökset ja esityöt

7. Oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 11 §:n 1 momentin mukaan jatkokäsittelylupa on myönnettävä, jos: 1) ilmenee aihetta epäillä käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta (muutosperuste), 2) käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta ei ole mahdollista arvioida jatkokäsittelylupaa myöntämättä (tarkistusperuste), 3) lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa asioissa on tärkeää myöntää asiassa jatkokäsittelylupa (ennakkopäätösperuste) tai 4) luvan myöntämiseen on muu painava syy. Pykälän 2 momentin mukaan jatkokäsittelylupaa ei kuitenkaan tarvitse 1 momentin 1 kohdan nojalla myöntää yksinomaan näytön uudelleen arvioimista varten, ellei käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta ole perusteltua aihetta epäillä valituksessa esitettyjen seikkojen perusteella.

8. Säännöksen 1 momentin 1 kohdan muutosperustetta koskevalla sanamuodolla tarkoitetaan hallituksen esityksen mukaan sitä, että lupa tulisi myöntää aina jo silloin, kun syntyy epäily ratkaisun oikeellisuutta kohtaan ja luvan myöntämiselle asetettu kynnys on näin ollen matala. (HE 105/2009 vp s. 60.)

9. Jatkokäsittelylupa tulisi hallituksen esityksen mukaan myöntää säännöksen 1 momentin 4 kohdan mukaisen muun painavan syyn perusteella esimerkiksi silloin, kun syntyy epäily siitä, ettei käräjäoikeuden menettely täyttäisi ihmisoikeussopimuksen vaatimuksia. Muu painava syy voi olla myös ratkaisun tavanomaista suurempi merkitys valittajalle (HE s. 61).

10. Jatkokäsittelylupajärjestelmää laajennettiin 1.10.2015 voimaan tulleella lailla 386/2015, jolloin myös lapsiasiat tulivat jatkokäsittelylupajärjestelmän piiriin. Tässä yhteydessä luvan myöntämiskynnyksen varsin matalalle asettavia lupaperusteita ei muutettu. Järjestelmän soveltamisalan laajentamista lapsiasioihin perusteltiin lain esitöissä muun ohella sillä, että lapsen edun kannalta on erityisen tärkeää, että häntä koskeva oikeudenkäynti päättyy kohtuullisessa ajassa. Pitkään kestävän huoltoriidan voidaan jopa katsoa vahingoittavan lasta ja näin olevan suoraan lapsen edun vastainen. (HE 246/2014 vp s. 13 ja LaVM 24/2014 vp.)

11. Jatkokäsittelylupajärjestelmän laajentamista perusteltiin sillä, että kun käräjäoikeuden ratkaisuun haetaan muutosta, kysymys ei välttämättä ole siitä, onko käräjäoikeuden ratkaisu juridisin argumentein arvioituna oikea vai väärä, vaan siitä, päätyisivätkö toiset ratkaisijat saman aineiston kokonaisarvion perusteella toiseen ratkaisuun. Muutoksenhaussa ei silloin tosiasiassa ole kysymys ratkaisun oikeellisuuden arvioimisesta (överprövning) – vaan asian uudelleen käsittelemisestä (omprövning). Harkittaessa jatkokäsittelylupajärjestelmän soveltamisalan laajentamista lapsiasioihin katsottiin lopulta olevan kysymys siitä, tuleeko lapsesta riitelevillä vanhemmilla aina olla oikeus saada riitansa käsitellyksi täysimittaisessa oikeudenkäynnissä kahdessa oikeusasteessa, kun näin ei muiden riita-asioiden osalta ole asian laita. Jos arvioinnin lähtökohdaksi otetaan lapsen etu, näin ei ole. (HE 246/2014 vp s. 13 – 14).

Tapaamisoikeuden täytäntöönpanoa koskevat säännökset

12. Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 2 §:n mukaan tapaamisoikeuden tarkoituksena on turvata lapselle oikeus pitää yhteyttä ja tavata vanhempaansa, jonka luona lapsi ei asu. Lapsen vanhempien tulee keskinäisessä yhteisymmärryksessä ja pitäen silmällä ennen kaikkea lapsen etua pyrkiä siihen, että tapaamisoikeuden tarkoitus toteutuu lain 1 §:ssä säädettyjen periaatteiden mukaisesti.

13. Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta annetun lain (täytäntöönpanolaki) 1 §:n 1 momentin mukaan tapaamisoikeutta koskeva päätös pannaan täytäntöön siten kuin täytäntöönpanolaissa säädetään. Jos täytäntöönpanoasian hakija näyttää, että vastapuoli on estänyt tapaamisen ja jos vastapuoli ei pysty näyttämään, että hänellä on ollut menettelylleen hyväksyttävä syy, tuomioistuimen on hyväksyttävä hakemus, ellei täytäntöönpano olosuhteiden muuttumisen tai muun syyn vuoksi ole selvästi lapsen edun vastaista. Korkeimman oikeuden ratkaisusta 2016:61 (kohta 12) ilmenevin tavoin täytäntöönpanon lähtökohtana on, että tapaamisoikeutta koskevassa päätöksessä on selvitetty, millä tavoin tapaamisoikeus on lapsen etu huomioon ottaen perusteltua järjestää. Olosuhteet ovat kuitenkin voineet päätöksen antamisen jälkeen muuttua tai täytäntöönpanoasiassa järjestettävä sovittelu saattaa tuoda esiin uusia näkökohtia. Sen vuoksi lapsen etu voi täytäntöönpanovaiheessa olla eri kuin alkuperäisessä päätöksessä. (LaVM 7/1996 vp s. 3.)

14. Olosuhteiden muuttumiseen on täytäntöönpanolaissa varauduttu kahdella tavalla. Ensiksikin lain 13 §:n mukaan tuomioistuin voi pyynnöstä käsittelyn ajaksi tai muutoin väliaikaisesti taikka vähäisessä määrin pysyvästi muuttaa tai täsmentää tapaamisoikeutta koskevia ehtoja, jos se edistää tapaamisoikeuden toteuttamista ja on lapsen edun mukaista. Ehtoja saa kuitenkin muuttaa pysyvästi vain, jos täytäntöönpantavana oleva päätös on lainvoimainen. Toiseksi lain 14 §:n 1 momentin mukaan täytäntöönpanoa koskeva hakemus on hylättävä, jos täytäntöönpano olosuhteiden muuttumisen tai muun syyn vuoksi on selvästi lapsen edun vastaista.

15. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on oikeuskäytännössään vakiintuneesti katsonut, että vanhemman ja lapsen mahdollisuus saada viettää aikaa yhdessä on perustavaa laatua oleva osa ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa tarkoitettua perhe-elämän suojaa. Sen vuoksi tapaamisoikeuden rajoituksia on arvioitava tiukemmin kuin muiden vanhemmuuteen liittyvien oikeuksien rajoituksia. Tämä tarkoittaa muun ohella sitä, että kansallisilla viranomaisilla on velvollisuus ryhtyä toimenpiteisiin vanhemman ja hänestä erossa asuvien lasten tapaamisten toteuttamiseksi. Täytäntöönpanon tulee olla joutuisaa, koska ajan kulumisella voi olla korjaantumattomia seurauksia lapsen ja hänestä erossa asuvan vanhemman väliseen suhteeseen. Vanhemmalla ei ole kuitenkaan oikeutta vaatia sellaisia toimenpiteitä, joista aiheutuisi haittaa lapsen terveydelle ja kehitykselle. Ihmisoikeussopimuksen mukaan oikeudessa perhe-elämään on kyse myös vanhempien oikeudesta tavata lastaan. (Ks. esim. W v. Yhdistynyt kuningaskunta 8.7.1978, kohta 59, Hokkanen v. Suomi 23.9.1994, kohta 58, Ribic v. Kroatia 2.4.2015, kohdat 92 – 95 ja K.B. ym. v. Kroatia 14.3.2017, kohdat 142 – 144 sekä tapauksissa mainittu oikeuskäytäntö.)

Korkeimman oikeuden arviointi

16. Asiassa on riidatonta, että isä ei ole tuonut lapsia perustepäätöksen mukaisesti 25.9.2015 alkavaan valvomattomaan tapaamiseen. Äidin täytäntöönpanohakemuksen johdosta käräjäoikeuden ratkaistavana on ollut kysymys siitä, oliko isä menettelyllään estänyt äidin ja lasten välisen tapaamisen ilman hyväksyttävää syytä ja kysymys siitä, oliko täytäntöönpano olosuhteiden muuttumisen tai muun syyn vuoksi ollut selvästi lasten edun vastaista. Näitä kysymyksiä arvioitaessa on tullut kiinnittää huomiota äidin menettelyyn 12. – 13.9.2015 toteutuneen viikonlopputapaamisen yhteydessä sekä perustepäätöksen kohdan 16 tulkintaan.

17. Käräjäoikeus on päätöksessään arvioinut erityisesti äidin menettelyä tapaamisessa 12.9. – 13.9.2015 ja katsonut tämän menetelleen lasten edun vastaisesti jättäessään palauttamatta lapset tapaamisioikeuspäätöksen mukaisesti isälle. Käräjäoikeus ei ole arvioinut sitä, onko tapaamisoikeuspäätös ja erityisesti sen tulkinnanvarainen kohta 16, joka vuonna 2015 on vanhempien sopimalla tavalla otettu tapaamisoikeuspäätökseen heidän välisensä luottamuspulan vuoksi, myös edelleen käsillä olevissa olosuhteissa lasten edun mukainen.

18. Äiti on valituksessaan hovioikeudelle kertonut vieneensä tapaamisella 12. – 13.9.2015 lapset lääkäriin havaittuaan toisella lapsista mustelman ja lasten hänen mukaansa kerrottua isän lyöneen heitä. Kirjallisista todisteista ilmenee, että toisella lapsella on ollut mustelma poskessa ja ylävartalossa punaisia jälkiä. Lapsille tehdyt somaattiset tutkimukset eivät tukeneet eivätkä poissulkeneet epäiltyjä pahoinpitelyjä. Lääkäri oli käynnin aikana tehnyt lastensuojeluilmoituksen.

19. Tapaamisoikeuspäätöksen kohta 16 on osoittautunut tulkinnanvaraiseksi ainakin siltä osin, mitä voidaan pitää tarkoitettuna hyväksyttävänä syynä lasten palauttamatta jättämiselle. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen edellä selostettu oikeuskäytäntö huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, että ehtokohdan 16 tulkinnanvaraisuus ja sen toistaiseksi voimassa oleva vaikutus lasten ja äidin välisiin tapaamisiin on puoltanut jatkokäsittelyluvan myöntämistä muutosperusteella. Asiassa olisi ollut tarpeen selvittää, onko lasten edun mukaista tulkita tapaamisoikeuspäätöstä siten, että kuvatun kaltaisessa tilanteessa lasten ja äidin välisen tapaamiset muuttuvat toistaiseksi valvotuiksi.

20. Molemmat vanhemmat ovat lisäksi käräjäoikeudessa ehdottaneet, että valvotuiksi muuttuneista tapaamisista siirryttäisiin vaiheittain normaalitapaamisiin. Äiti on esittänyt tapaamisoikeuspäätökseen uutta kohtaa, jonka mukaan lasten palauttamatta jättäminen ilman hyväksyttävää syytä johtaisi valvottuihin tapaamisiin kolmen kuukauden ajaksi sen sijaan, että tapaamiset olisivat valvottuja toistaiseksi. Isä taas on vastustettuaan vaatimusta, toissijaisesti vaatinut, että tapaamiset alkaisivat valvottuina, mutta laajenisivat vaiheittain sopimuksen mukaisiksi normaalitapaamisiksi. Sovittelijan mukaan sovittelussa vanhempien kanssa käyty keskustelu oli ollut hyvää ja rakentavaa. Sovittelijan mukaan lasten edun mukaista olisi, että lapsille mahdollistettaisiin molempien vanhempien kanssa pidettävä säännöllinen yhteys ja että lapset saisivat oleskella luonnollisissa olosuhteissa tuttujen ja turvallisten ihmisten ympäröiminä.

21. Korkein oikeus toteaa, että käräjäoikeuden päätöksestä ei ilmene, miksi se ei ole antanut merkitystä näille vanhempien ja sovittelijan esittämille näkemyksille ja, miten lasten etu ja heidän oikeutensa pitää yhteyttä molempiin vanhempiinsa toteutuisi parhaiten jatkossa. Ottaen huomioon täytäntöönpanolain 13 §:ssä säädetty mahdollisuus tapaamisoikeutta koskevien ehtojen täsmentämiseen tai väliaikaiseen muuttamiseen ja se, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan tapaamisoikeuksiin tehtäviä rajoituksia on arvioitava tiukasti, syntyy tältäkin osin epäily käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuudesta.

22. Edellä selostettu huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, että hovioikeuden olisi tullut myöntää äidille jatkokäsittelylupa muutosperusteella. Huomioon ottaen lisäksi, että kysymys on edellä selostetuin tavoin liittynyt myös merkittävällä tavalla lasten ja äidin perus- ja ihmisoikeutena turvattuun perhe-elämän suojaan, olisi jatkokäsittelylupa tullut näissä olosuhteissa myöntää myös painavan syyn perusteella.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin jatkokäsittelylupaa ei ole myönnetty. Jatkokäsittelylupa myönnetään. Asia palautetaan Itä-Suomen hovioikeuteen, jonka tulee ottaa asia omasta aloitteestaan uudelleen käsiteltäväkseen ja jatkaa asian käsittelyä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Jorma Rudanko, Päivi Hirvelä, Kirsti Uusitalo ja Lena Engstrand. Esittelijä Outi Anttila.