KKO:2017:82

Talousrikosasia käsiteltiin käräjäoikeudessa tunnustamisoikeudenkäynnissä. Käräjäoikeus luki A:n syyksi tuomioesityksen mukaiset rikokset ja tuomitsi hänet ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Valitettuaan hovioikeuteen rangaistusseuraamuksen osalta A peruutti hovioikeudessa suostumuksensa asian käsittelyyn tunnustamisoikeudenkäynnissä.

Hovioikeus jätti tunnustamisoikeudenkäyntiä koskevan asian A:n suostumuksen peruuttamisen johdosta sillensä ja käsitteli asian oikeudenkäynnistä rikosasioissa säädetyssä järjestyksessä syyttäjän haastehakemuksen pohjalta.

Kysymys hovioikeuden menettelyn oikeellisuudesta.

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Alempien oikeuksien ratkaisut

Kemi-Tornion käräjäoikeuden tuomio 19.10.2015, muutoksenhaku Rovaniemen hovioikeudessa ja hovioikeuden tuomio 28.2.2017 selostetaan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Anne Kurtti sekä hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Auli Vähätörmä, Maarit Tukiainen ja Esko Arponen.

Muutoksenhaku korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa siltä osin kuin asiassa oli kysymys siitä, oliko hovioikeus menetellyt asianmukaisesti jättäessään tunnustamisoikeudenkäynnissä käsitellyn asian sillensä ja ottaessaan syytteen ja muut asiassa esitetyt vaatimukset käsiteltäviksi hovioikeudessa oikeudenkäynnistä rikosasioissa säädetyssä järjestyksessä. Kysymys valitusluvan myöntämisestä muilta osin siirrettiin ratkaistavaksi valituksen käsittelyn yhteydessä.

A vaati valituksessaan, että syyte ja korvausvaatimukset hylätään tai että rangaistusta joka tapauksessa alennetaan ja se lievennetään ehdolliseksi vankeudeksi ja että korvausvelvollisuutta alennetaan.

Syyttäjä ja Verohallinto antoivat vastauksensa.

Keskinäinen Työeläkevakuutusyhtiö Elo ei käyttänyt sille varattua tilaisuutta vastauksen antamiseen.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Syyttäjä on 27.3.2015 päivätyssä haastehakemuksessa vaatinut A:lle rangaistusta hänen X Oy:n toimitusjohtajana ja hallituksen jäsenenä sekä yhtiön tosiasiallisena määräysvallan käyttäjänä tekemistään törkeästä veropetoksesta 15.12.2008 – 31.10.2011 (syytekohta 1), törkeästä veropetoksesta 31.10.2009 – 31.10.2011 (syytekohta 2), törkeästä kirjanpitorikoksesta 15.12.2008 -–30.4.2012 (syytekohta 3) sekä törkeästä työeläkevakuutusmaksupetoksesta 31.1.2010 – 1.8.2013 (syytekohta 4). Syyttäjä on lisäksi vaatinut A:n määräämistä liiketoimintakieltoon.

2. Keskinäinen Työeläkevakuutusyhtiö Elo ja Verohallinto ovat vaatineet A:lta vahingonkorvausta niille edellä mainituista, syytekohdissa 1, 2 ja 4 tarkoitetuista rikoksista aiheutuneista vahingoista.

3. Syyttäjä on neuvotellut A:n kanssa tuomioesityksen tekemisestä 22.9.2015. A, Keskinäinen Työeläkevakuutusyhtiö Elo ja Verohallinto ovat antaneet suostumuksensa asian käsittelyyn tunnustamisoikeudenkäyntimenettelyssä. Neuvottelun tuloksena syyttäjä on toimittanut Kemi-Tornion käräjäoikeudelle tuomioesityksen. Sen mukaan syyttäjä on vaatinut A:n tuomitsemista kahdesta törkeästä veropetoksesta ja törkeästä työeläkevakuutusmaksupetoksesta 1 vuoden 11 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja sen ohessa tuomittavaan yhdyskuntapalveluun sekä A:n määräämistä 4 vuoden 6 kuukauden liiketoimintakieltoon.

4. Käräjäoikeus on pitänyt tunnustamisoikeudenkäynnin 19.10.2015. Tunnustamisoikeudenkäynnin päätyttyä julistamallaan tuomiolla käräjäoikeus on lukenut A:n syyksi tuomioesityksen mukaiset rikokset ja tuominnut A:n niistä 1 vuoden 10 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Lisäksi käräjäoikeus on velvoittanut A:n maksamaan Keskinäinen Työeläkevakuutusyhtiö Elolle ja Verohallinnolle niiden vaatimat vahingonkorvaukset.

5. A on ilmoittanut tyytymättömyyttä käräjäoikeuden koko tuomioon. Valituksessaan Rovaniemen hovioikeudelle hän on kuitenkin vaatinut vain, että rangaistusta alennetaan ja että se lievennetään ehdolliseksi vankeusrangaistukseksi. Muut asianosaiset eivät olleet hakeneet muutosta käräjäoikeuden tuomioon tai esittäneet vastavalitusta. Syyttäjä on vastauksessaan vaatinut, että A:n muutosvaatimukset hyväksytään ja että asiassa tehty tuomioesitys vahvistetaan.

6. A on 11.5.2016 eli muutoksenhaulle säädetyn määräajan jälkeen hovioikeudelle toimittamassaan lausumassa peruuttanut suostumuksensa asian käsittelyyn tunnustamisoikeudenkäynnissä.

7. Hovioikeus on jättänyt tunnustamisoikeudenkäyntiä koskevan asian A:n suostumuksen peruuttamisen johdosta sillensä oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 b luvun 4 ja 5 §:n nojalla. A ja syyttäjä ovat katsoneet, että asian käsittelyä tuli jatkaa hovioikeudessa.

8. Hovioikeus on päättänyt, ettei asiaa palauteta käräjäoikeuteen ja että asian käsittelyä jatketaan hovioikeudessa oikeudenkäynnistä rikosasioissa säädetyssä järjestyksessä.

9. Syyttäjä on hovioikeudessa toistanut 27.3.2015 päivätyn haastehakemuksensa eräin tarkennuksin ja vaatinut sen mukaisesti A:lle rangaistusta ja hänen määräämistään liiketoimintakieltoon. Keskinäinen Työeläkevakuutusyhtiö Elo ja Verohallinto ovat toimittaneet vaatimuksensa hovioikeudelle. A on kiistänyt syytteet ja korvausvaatimukset.

10. Hovioikeus on toimittanut pääkäsittelyn. Syyttäjä on pääkäsittelyssä luopunut syytekohdassa 4 tarkoitetusta törkeää työeläkevakuutusmaksupetosta koskevasta syytteestä. Keskinäinen Työeläkevakuutusyhtiö Elon ilmoitettua, ettei se jatkanut syytteen ajamista, ja A:n vaadittua syytteen hylkäämistä, hovioikeus on hylännyt syytteen syytekohdan 4 osalta.

11. Hovioikeus on tuomiollaan 28.2.2017 lukenut A:n syyksi syytekohdissa 1 ja 2 törkeän veropetoksen ja syytekohdassa 3 törkeän kirjanpitorikoksen ja tuominnut hänet yhteiseen 2 vuoden 7 kuukauden vankeusrangaistukseen sekä 5 vuoden liiketoimintakieltoon. Hovioikeus on velvoittanut A:n suorittamaan Verohallinnolle sen vaatimat vahingonkorvaukset syytekohdissa 1 ja 2 aiheutetusta vahingosta. Syytekohtaa 4 koskeneen Keskinäinen Työeläkevakuutusyhtiö Elon vahingonkorvausvaatimuksen osalta hovioikeus on palauttanut asian käräjäoikeuteen.

12. Korkein oikeus on myöntänyt A:lle valitusluvan siitä kysymyksestä, oliko hovioikeus menetellyt asianmukaisesti jättäessään tunnustamisoikeudenkäynnissä käsitellyn asian sillensä ja ottaessaan syytteen ja muut asiassa esitetyt vaatimukset käsiteltäviksi hovioikeudessa oikeudenkäynnistä rikosasioissa säädetyssä järjestyksessä.

Syyteneuvottelua ja tunnustamisoikeudenkäyntiä koskevasta sääntelystä

13. Vuoden 2015 alusta voimaan tulleella lailla 670/2014 on oikeudenkäynnistä rikosasioissa annettuun lakiin lisätty syyteneuvottelua ja tunnustamisoikeudenkäyntiä koskevat säännökset. Lain 1 luvun 10 §:n 1 momentin mukaan syyttäjä voi ryhtyä omasta tai asianosaisen aloitteesta toimenpiteisiin tuomioesityksen tekemiseksi ja sen käsittelemiseksi lain 5 b luvussa tarkoitetussa tunnustamisoikeudenkäynnissä. Siinä rikoksesta epäilty tai rikosasian vastaaja tunnustaa rikoksen ja syyttäjä sitoutuu vaatimaan rangaistusta lievennetyltä asteikolta. Edellytyksenä tuomioesityksen tekemiselle on lain 1 luvun 10 §:n 2 momentin nojalla muun ohella se, että rikoksesta epäilty tunnustaa epäillyn rikoksen ja suostuu asian käsittelyyn lain 5 b luvussa tarkoitetussa tunnustamisoikeudenkäynnissä.

14. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 b luvun 4 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuimen on annettava tuomioesityksen mukainen tuomio, jos:

1) vastaaja on antanut 3 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun tunnustuksen ja suostumuksen;

2) tunnustuksen vapaaehtoisuudesta ja oikeellisuudesta ei jää varteenotettavaa epäilyä ottaen huomioon myös asiaa koskeva esitutkinta-aineisto;

3) tuomioistuin lukee syyksi rikoksen tuomioesityksen mukaisesti;

4) esityksen hyväksymiselle ei ole muutoin estettä.

15. Jos tekijä on myötävaikuttanut rikoksensa selvittämiseen siten kuin oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 10 §:ssä ja 5 b luvussa säädetään eli tunnustamalla sen tunnustamisoikeudenkäynnissä, rangaistus määrätään rikoslain 6 luvun 8 a §:n nojalla noudattaen lievennettyä asteikkoa. Tekijälle saa tuomita enintään kaksi kolmannesta rikoksesta säädetyn vankeus- tai sakkorangaistuksen enimmäismäärästä ja vähintään rikoksesta säädetyn rangaistuslajin vähimmäismäärän.

16. Laissa ei ole säännöstä muutoksenhausta tuomioesitykseen perustuvaan tuomioon. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 b luvun 6 §:n 1 momenttiin sisältyy yleissäännös siitä, että tunnustamisoikeudenkäynnissä noudatetaan muutoin, mitä rikosasiain käsittelystä säädetään. Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 1 §:n mukaan oikeudenkäynti hovioikeudessa koskee käräjäoikeuden ratkaisun kohteena ollutta asiaa valituksessa ja mahdollisessa vastauksessa vedotulta osalta. Luvun 2 §:n 2 momentin mukaan jos käräjäoikeuden tuomioon rikosasiassa haetaan muutosta ainoastaan rangaistusseuraamuksen osalta, hovioikeus ei saa ilman erityistä syytä tutkia, onko vastaaja syyllistynyt hänen syykseen luettuun tekoon.

17. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 b luvun 6 §:n säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä todetaan, että jos tuomioesityksen mukainen tuomio annetaan, asianosaisilla olisi siihen tavanomainen muutoksenhakuoikeus. Menettelyssä muutoksenhakuasteessa noudatettaisiin oikeudenkäymiskaaren yleissäännöksiä. Erityisiä rajoituksia muutoksenhaulle ei olisi, vaan muutosta voitaisiin hakea niin näyttö- kuin oikeuskysymyksiin siten kuin siitä muidenkin rikosasioiden osalta säädetään (HE 58/2013 vp s. 34).

18. Hallituksen esityksessä on edelleen todettu, että käytännössä kun osapuolet pitävät kiinni tuomioesityksestä, muutoksenhaku tuomioon voisi koskea tuomittua rangaistusta. Vastaaja voisi kuitenkin myös peruuttaa tunnustuksensa ja vaatia tuomion kumoamista. Tällaisessa tapauksessa syyttäjä ei olisi enää oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 11 §:n 2 momentin mukaan sidottu tuomioesitykseen, joten hän voisi vastaajan valituksen johdosta tehdä vastavalituksen ja vaatia rangaistusta rikoksesta ja tavallisen rangaistusasteikon soveltamista. Muutoksenhakutuomioistuimen tulisi tällaisessa, todennäköisesti hyvin harvoin esiintyvässä tapauksessa tutkia asia kokonaan mukaan lukien tunnustuksen peruuttaminen ja muun uuden aineiston vaikutus, koska muutoin tunnustamisoikeudenkäynnillä pyrittävään joutuisuuteen ja muihin prosessiekonomisiin näkökohtiin liittyvät edut menetetään. Asiaa ei siksikään tule palauttaa, että vastaajalla saattaa olla tarkoituksenaan yksinomaan oikeudenkäynnin pitkittäminen, eikä tällaista moitittavaa tarkoitusperää tule palkita. Jos vastaaja muutoksenhakuvaiheessa peruuttaa suostumuksensa siihen, että asia käsitellään tunnustamisoikeudenkäynnissä, jäisi peruuttaminen vaikutuksettomaksi. Jos alemmassa asteessa suostumus on ollut pätevästi annettu, edellytys tunnustamisoikeudenkäynnin järjestämiseen on täyttynyt, eikä asiassa ole menettelyvirhettä (HE 58/2013 vp s. 34).

Korkeimman oikeuden kannanotot

19. Valituksessaan hovioikeudelle A on vaatinut käräjäoikeuden hänelle tuomitseman rangaistuksen alentamista ja sen lieventämistä ehdolliseksi rangaistukseksi. Syyttäjä tai asianomistajat eivät ole hakeneet muutosta käräjäoikeuden tuomioon tai tehneet siitä vastavalitusta. Käräjäoikeuden ratkaisu on siten jäänyt lainvoimaiseksi muulta paitsi rangaistuksen määräämisen osalta.

20. A on muutoksenhaulle säädetyn määräajan jälkeen peruuttanut suostumuksensa tunnustamisoikeudenkäyntiin. Hovioikeus on jättänyt tunnustamisoikeudenkäyntiä koskevan asian sillensä ja jatkanut asian käsittelyä oikeudenkäynnistä rikosasioissa säädetyssä järjestyksessä syyttäjän haastehakemuksen pohjalta. Hovioikeus on siten katsonut, ettei se ole voinut antaa tuomioesityksen mukaista tuomiota A:n peruutettua suostumuksensa menettelyyn. Ratkaisuaan jatkaa asian käsittelyä hovioikeudessa palauttamatta asiaa käräjäoikeuteen hovioikeus on perustellut esityölausumilla, jotka koskevat tilannetta, jossa muutoksenhakuvaiheessa peruutetaan tunnustus syyllistymisestä tuomioesityksen mukaiseen rikokseen.

21. Korkein oikeus toteaa, että asian käsittely tunnustamisoikeudenkäynnissä edellyttää ensinnäkin sitä, että vastaaja tunnustaa tuomioesityksen mukaisen rikoksen, ja toiseksi sitä, että hän suostuu asian käsittelyyn tunnustamisoikeudenkäynnissä. Syyteneuvottelua ja tunnustamisoikeudenkäyntiä koskevista esitöistä ilmenee rikoksen tunnustamisen tarkoittavan tässä yhteydessä sitä, että vastaaja ilmoittaa menetelleensä tuomioesityksen teonkuvauksessa tarkoitetulla tavalla ja että hän hyväksyy tuomioesityksen mukaisen rikoksen rikosoikeudellisen arvioinnin (HE 58/2013 vp s. 24). Tunnustaminen merkitsee siten syyksilukemisen perusteena olevan teonkuvauksen ja sen rikosoikeudellisen arvioinnin hyväksymistä. Suostuminen tunnustamisoikeudenkäyntiin puolestaan merkitsee sen hyväksymistä, että asia saadaan käsitellä tässä tavanomaista rikosasian oikeudenkäyntiä kevyemmässä menettelyssä.

22. Niin kuin lain esitöissä on edeltä kohdasta 18 ilmenevästi todettu, vastaaja voi peruuttaa joko tunnustuksensa syyllistymisestään tuomioesityksen mukaiseen rikokseen tai suostumuksensa tunnustamisoikeudenkäyntiin. Tunnustaminen voidaan peruuttaa vielä muutoksenhakuvaiheessakin hakemalla muutosta tuomioesityksen mukaiseen tuomioon. Korkein oikeus toteaa, että tunnustuksen peruuttamisella on muutoksenhakuvaiheessa merkitystä vain siinä tapauksessa, että asiasta on valitettu muutoksenhakuasteeseen tunnustamisen kohteena olevan syyksilukemisen eli teonkuvauksen tai sen rikosoikeudellisen arvioinnin osalta. Tuomion osittaista lainvoimaa koskevista tavanomaisoikeudellisista säännöistä nimittäin seuraa, että asiaa ei voida ottaa muutoksenhakuasteessa tutkittavaksi eikä siten myöskään tunnustusta peruuttaa siltä osin kuin tuomio on jäänyt lainvoimaiseksi sen vuoksi, ettei siihen ole haettu muutosta.

23. Yleisistä prosessiperiaatteista puolestaan seuraa, että suostumusta tunnustamisoikeudenkäyntiin ei voida peruuttaa enää muutoksenhakuvaiheessa. Hyväksyttävänä ei voida pitää sitä, että asianosainen, joka on pätevästi suostunut sovittuun asian käsittelytapaan, voisi tuomion antamisen jälkeen saattaa asian käsiteltäväksi muussa menettelyssä peruuttamalla suostumuksensa. Tunnustamisoikeudenkäyntiä koskevan sääntelyn esitöissä onkin lähdetty siitä, että tunnustamisoikeudenkäyntiä koskevan suostumuksen peruuttaminen vasta oikeudenkäynnin päättymisen jälkeen muutoksenhakuvaiheessa on vaikutukseton eikä sillä ole merkitystä (HE 58/2013 vp s. 34 ja 41).

Korkeimman oikeuden johtopäätökset

24. Sillä seikalla, että A on hovioikeudessa peruuttanut suostumuksensa tunnustamisoikeudenkäyntiin, ei ole ollut merkitystä asiassa, eikä tunnustamisoikeudenkäyntiä olisi saanut sen vuoksi jättää sillensä. Koska käräjäoikeuden tuomio on jäänyt lainvoimaiseksi muulta paitsi A:lle määrättävän rangaistuksen osalta eli syyksilukemisen, liiketoimintakiellon ja tuomittujen vahingonkorvausten osalta, hovioikeus ei myöskään olisi saanut ottaa asiaa käsiteltäväkseen näiltä osin. Näin olisi asia siinäkin tapauksessa, että A olisi muutoksenhaulle asetetun määräajan jälkeen tarkoittanut peruuttaa myös tunnustuksensa, mihin hän on muutoksenhakemuksessaan Korkeimmassa oikeudessa viitannut. Hovioikeuden olisi siten tullut jatkaa asian käsittelyä käräjäoikeuden tuomiota koskevan valituksen ja vastauksen pohjalta oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 1 §:n ja 2 §:n 2 momentin mukaisesti ottamatta huomioon suostumuksen peruuttamista.

25. Edellä mainituilla perusteilla hovioikeuden tuomio on kumottava ja asia on palautettava hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi, jossa käsittelyä on jatkettava A:n hovioikeudelle tekemän valituksen ja siihen annetun vastauksen perusteella.

Valituslupaharkinta

26. Koska asia on palautettava hovioikeuden käsiteltäväksi, lausunnon antaminen valitusluvan myöntämisestä raukeaa siltä osin kuin se on siirretty ratkaistavaksi valituksen käsittelyn yhteydessä.

Päätöslauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia palautetaan Rovaniemen hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.

Hovioikeuden tulee omasta aloitteestaan viivytyksettä ottaa asia uudelleen käsiteltäväkseen ja, ottaen huomioon palautuksen syy, siinä laillisesti menetellä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Soile Poutiainen, Marjut Jokela, Jukka Sippo, Tatu Leppänen ja Lena Engstrand. Esittelijä Tiina-Liisa Autio.