KKO:2016:37

Puolisoiden yhteisessä käytössä olleen kesämökkikiinteistön kauppakirjan mukaan ostajana oli yksin mies. Puolisot olivat osallistuneet yhdessä kiinteistön hankkimista koskeviin toimiin ja kaupan rahoittamiseen. Vaimo vaati osituksessa, että hänen katsotaan omistavan puolet kiinteistöstä.

Puolisot olivat hyväksyneet kiinteistönkaupan tehtäväksi niin, että ostajana oli yksin mies. He olivat siten kaupantekohetkellä tietoisesti ja tarkoituksellisesti toimineet niin, että mies tuli yksin kiinteistön omistajaksi. Tämän vuoksi Korkein oikeus katsoi, ettei vaimo ollut osoittanut puolisoiden tarkoituksena olleen hankkia kiinteistö yhteiseksi ja miehen toimineen kaupassa vaimon lukuun. Kiinteistö katsottiin yksin miehen omaisuudeksi.

Alempien oikeuksien ratkaisut

Pesänjakajan toimitusosituksessa tekemä ratkaisu, osituksen moitekanne ja vastaus, Varsinais-Suomen käräjäoikeuden tuomio 31.5.2013 ja Turun hovioikeuden tuomio 15.5.2014 kuvataan tarpeellisilta osiltaan Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Katja Mäki ja hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Riitta Jousi, Leena Mikkonen ja Pirjo Tammio (eri mieltä).

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

T:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan T vaati, että hänen vahvistetaan omistavan yksin kyseessä olevan kiinteistön.

S vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. T oli ostanut 10.6.1999 vahvistetulla kauppakirjalla 510 000 markan kauppahinnasta kiinteistön Hyddan 1:36 Paraisten kaupungin Loskarnäsin kylässä. T:lle oli myönnetty kiinteistöön lainhuuto.

2. Asiassa on riidatonta, että T oli maksanut kauppahinnasta 400 000 markkaa lainalla, jonka takaajana oli ollut hänen aviopuolisonsa S. S oli maksanut kauppakirjan mukaisesta kauppahinnasta 110 000 markkaa. Lisäksi S oli maksanut esisopimusta tehtäessä käsirahana ainakin 1 000 markkaa sekä kaupantekotilaisuudessa 80 000 markkaa, jotka määrät eivät olleet sisältyneet kauppakirjassa ilmoitettuun kauppahintaan. Kaupasta maksettavan varainsiirtoveron puolisot olivat maksaneet puoliksi.

3. Puolisoiden 22.5.2006 vireille tulleeseen avioeroon perustuvassa toimitusosituksessa, jossa puolisoilla oli todettu olevan avio-oikeus kaikkeen toisen omaisuuteen, S oli vaatinut, että pesänjakaja vahvistaa hänen omistavan kiinteistöstä ainakin puolet. S:n mukaan kiinteistö oli ollut tarkoitus hankkia puolisoiden yhteiseen lukuun ja heidän sekä heidän lastensa yhteiseen käyttöön kesäasuntona. Puolisoiden yhteishankintatarkoitusta osoitti muun muassa se, että S oli rahoittanut kiinteistön kauppahintaa merkittävällä osuudella ja ollut aktiivinen kesämökin hankinnassa. Lisäksi hän oli maksanut kiinteistöön kohdistuvia menoja. T oli puolestaan katsonut, ettei puolisoilla ollut ollut yhteishankintatarkoitusta, vaan heidän nimenomaisena tarkoituksenaan oli ollut hankkia kiinteistö T:n omistukseen. T ei ollut halunnut, että käytännössä kaikki avio-oikeuden alainen omaisuus tulisi S:n omistukseen. S oli tähän suostunut ja siksi heidän voitiin katsoa sopineen asiasta.

4. Pesänjakaja oli katsonut, ettei S ollut esittänyt riittävää näyttöä yhteishankintatarkoituksesta. Pesänjakaja oli määrännyt, että kiinteistö kuului yksin T:n omistukseen.

5. S on vaatinut käräjäoikeudessa nostamassaan moitekanteessa, että osituspäätöstä muutetaan siten, että hänen vahvistetaan omistavan kiinteistöstä puolet. Puolisoilla oli ollut kaupantekohetkellä tarkoitus ostaa kiinteistö yhteisesti heidän ja heidän lastensa yhteiseen käyttöön kesäasuntona. S on vedonnut rahoitusosuuteensa ja kiinteistöön kohdistuneiden menojen maksamiseen sekä siihen, ettei hänen tarkoituksenaan ollut ollut lahjoittaa T:lle kauppahinnan rahoittamiseen käyttämiään varoja. T on vastustanut kannetta ja katsonut, että kiinteistö oli hankittu yhteisestä tahdosta yksin T:n nimiin.

6. Käräjäoikeus on katsonut, että S:n ja T:n tarkoitus oli ollut kiinteistöä hankittaessa, että he omistavat sen yhdessä. Käräjäoikeus on vahvistanut S:n omistusosuudeksi kiinteistöstä 191/591 hänen maksamansa kauppahintaosuuden perusteella.

7. S ja T ovat hakeneet muutosta hovioikeudessa, joka on tuomiossaan katsonut, että he ovat toimineet kaupassa yhteiseen lukuun. Tätä osoittivat osapuolten osallistuminen rahoitukseen, S:n toimesta tapahtunut T:n lainan takaaminen, yhteinen riskinotto mustan kauppahinnan muodossa, varainsiirtoveron maksaminen puoliksi ja kiinteistön yhteinen käyttö. Koska osapuolten ei ollut väitettykään tarkoittaneen jakaa kiinteistöä rahoitusosuuksiensa suhteessa, ei rahoitusosuuksien ollut ollut tarkoitus vastata omistusosuuksia. Hovioikeus on vielä pitänyt uskottavampana S:n kertomusta siitä, että hän oli kokenut olleensa pakotettu suostumaan T:n vaatimukseen kiinteistön kirjaamisesta tämän nimiin, koska hän ei itse ollut halunnut omiin nimiinsä yritysvelkojensa lisäksi lisää lainaa, kuin sitä, että S:llä olisi ollut tarkoitus lahjoittaa rahoitusosuutensa T:lle. Hovioikeus on katsonut, että S:n ja T:n yhteinen tarkoitus oli kiinteistöä hankittaessa ollut omistaa se yhdessä puoliksi, ja vahvistanut S:n omistusosuudeksi puolet kiinteistöstä.

8. Korkeimmassa oikeudessa on T:n valituksen johdosta kysymys siitä, toimitetaanko ositus sillä perusteella, että T omistaa yksin kiinteistön vai siten, että puolisot omistavat kiinteistön puoliksi.

Omistusriitojen ratkaiseminen osituksessa

9. Oikeuskäytännössä puolisoiden väliset omistuskysymykset on vakiintuneesti ratkaistu noudattaen yleisiä varallisuusoikeudellisia sääntöjä. Jäämistöositusta koskevassa ennakkoratkaisussaan KKO 2010:57 Korkein oikeus on todennut (kohta 6), että oikeutemme mukaan omaisuuden omistajana pidetään sitä, joka on saannon kuten kaupan perusteella omaisuuden hankkinut tai saanut. Tapauksessa saantona oli kiinteistön pakkohuutokauppa, jossa kauppakirjan mukaan ostajana oli ollut yksin toinen puoliso, jolle oli myös myönnetty kiinteistöön yksin lainhuuto. Ratkaisun mukaan toisen puolison osituksessa esittämä vaatimus hänen osaomistuksensa vahvistamisesta voitiin hyväksyä vain, mikäli hän näytti, että vastoin kauppakirjan merkintää kiinteistö oli tarkoitettu hankkia puolisoiden yhteiseksi siten, että kauppakirjassa ostajaksi merkitty puoliso oli toiminut kaupassa myös toisen puolison lukuun. Se, että puolisoiden avioliitto oli kestänyt liki 30 vuotta, ja se, että kiinteistöä oli käytetty pitkään puolisoiden yhteisenä kotina, eivät yksinään osoittaneet, että kauppakirjassa ostajaksi merkitty puoliso olisi kiinteistön ostaessaan toiminut toisen puolison lukuun tai että kiinteistö olisi muutoinkaan tarkoitettu ostaa puolisoiden yhteiseksi (kohta 7).

Kiinteistön omistuksen määräytyminen tässä tapauksessa

10. Puheena olevan kesämökkikiinteistön saantona on ollut kauppa, jossa kauppakirjan mukaan ostajana on ollut yksin T. Kauppakirjan perusteella omistajana on siten pidettävä T:tä. Jotta S:ää voitaisiin pitää kiinteistön osaomistajana, hänen tulisi näyttää, että vastoin kauppakirjan merkintää kiinteistö on tarkoitettu hankkia puolisoille yhteisesti ja että T on toiminut kaupassa myös S:n lukuun.

11. S on osallistunut kaupan rahoitukseen siten, että hän on suorittanut kauppahinnasta noin kolmanneksen ja että hän on sitoutunut T:n kauppahintaosuuden maksamiseksi ottaman velan takaajaksi. Asiassa on riidatonta, että kesämökkikiinteistö on hankittu perheen yhteiseen käyttöön. Yhteisen rahoituksen ja käyttötarkoituksen voidaan katsoa puhuvan sen puolesta, että kiinteistö on ollut tarkoitus hankkia puolisoiden yhteiseen omistukseen.

12. S on perustellut yhteisomistusvaatimustaan myös sillä, että hän oli kokenut olleensa pakotettu suostumaan T:n vaatimukseen kiinteistön ostamisesta tämän nimiin, koska kauppaa ei olisi muutoin tehty ja koska S ei ollut halunnut nimiinsä lisää velkaa. S on myös kertonut olleensa kiinteistön hankinnassa T:tä aktiivisempi osapuoli ja hänellä olleen myös kesämökin hankintaan oma intressi eli purjehdusharrastus.

13. T on puolestaan kertonut vaatineensa puolisoiden välisissä kauppaa edeltäneissä keskusteluissa, että hänestä tulee yksin kiinteistön omistaja, koska kaikki muu puolisoiden omaisuus oli ollut S:n nimissä. T:lle kaupan tekemisen ehto oli ollut, että hän on yksin ostajana. Kun molemmat puolisot olivat olleet läsnä kaupantekotilaisuudessa ja kun S oli ollut tietoinen siitä, että kiinteistö tulee yksin T:n nimiin, T on katsonut S:n siten hyväksyneen kiinteistön hankinnan yksin T:n nimiin.

14. Korkein oikeus toteaa, että asianosaisten kertomukset kauppaan liittyvien tavoitteiden osalta eroavat toisistaan. He ovat kuitenkin asiasta ilmeisen tiukasti keskusteltuaan yhteisesti hyväksyneet kiinteistönkaupan tehtäväksi niin, että ostajana on ollut yksin T. Huolimatta S:n osallistumisesta kaupan rahoitukseen ja hankintatoimiin sekä kesämökin yhteisestä käyttötarkoituksesta puolisot ovat siten kaupantekohetkellä tietoisesti ja tarkoituksellisesti toimineet niin, että T tulee yksin kiinteistön omistajaksi. Tämän vuoksi Korkein oikeus katsoo, ettei S ole osoittanut puoli¬soiden tarkoituksena olleen hankkia kiinteistö yhteiseksi ja T:n toimineen kaupassa S:n lukuun. S ei ole myöskään osoittanut tulleensa sillä tavoin erehdytetyksi tai pakotetuksi, ettei T olisi heidän keskinäisessä suhteessaan oikeutettu vetoamaan kauppakirjan ostajaa koskevaan ehtoon. Asiassa ei siten ole perusteita poiketa kauppakirjan sanamuodosta, jonka mukaan kiinteistön ostajana ja siten myös omistajana on yksin T.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan. Myös käräjäoikeuden tuomio kumotaan siltä osin kuin käräjäoikeus on vahvistanut S:n omistusosuudeksi 191/591 kiinteistöstä Hyddan 1:36 Paraisten kaupungin Loskarnäsin kylässä ja julistanut T:lle kiinteistöön myönnetyn lainhuudon mitättömäksi siltä osin kuin se oli myönnetty enempään kuin 400/591:aan kiinteistöstä.

(Ositus palautettiin pesänjakajalle osituksen oikaisemiseksi erään saatavan osalta.)

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kitunen, Pertti Välimäki, Soile Poutiainen, Pekka Koponen ja Ari Kantor. Esittelijä Katariina Sorvari.