KKO:2018:5

Avopuolison isä oli vastikkeetta tehnyt huomattavan määrän rakennustyötä avopuolisoiden yhteistä omakotitaloa rakennettaessa. Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevillä perusteilla katsottiin, että avopuolisoiden yhteistaloutta purettaessa avopuolisolla ei ollut oikeutta saada toiselta avopuolisolta hyvitystä isänsä tekemän rakennustyön perusteella. (Ään.)

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Asian taustaa

A ja B olivat olleet avoliitossa vuodesta 1997 alkaen. Heillä oli yhteiset vuosina 2006 ja 2011 syntyneet lapset. Avoliitto oli päättynyt eroon 18.8.2012. Asianosaiset olivat avoliiton aikana vuosina 2005 - 2006 rakentaneet puoliksi omistamalleen kiinteistölle omakotitalon, johon he olivat muuttaneet asumaan 28.5.2006.

Rakennusprojektin rahoittamiseksi asianosaiset olivat ottaneet yhteistä asuntolainaa kaikkiaan 185 271,95 euroa. Asianosaiset olivat 13.7.2012 myyneet omakotitalokiinteistönsä 380 000 euron kauppahinnalla. Tässä vaiheessa asianosaisilla oli ollut yhteistä asuntolainaa jäljellä yhteensä 172 761,88 euroa. Kaupan jälkeen asianosaisten yhteiselle tilille oli siirretty 205 000 euroa.

B:n isä oli suorittanut edellä mainitussa rakennuskohteessa ammattiosaamista vaativia kirvesmiestöitä. Asianosaiset olivat yksimielisiä siitä, ettei B:n isällä ollut työpalkkasaatavaa heiltä kummaltakaan. Asianosaisten tulot olivat avoliiton aikana olleet lähes yhtä suuret.

Pesänjakajan ratkaisu

Pesänjakaja oli 30.5.2014 allekirjoittamassaan omaisuuden erottelukirjassa määrännyt A:n maksamaan B:lle hyvitystä 35 000 euroa korkoineen.

Pesänjakaja totesi, että asiassa oli selvitetty, että A ja B

olivat itse osallistuneet talon rakentamiseen. Sen lisäksi B:n isä oli suorittanut kohteessa kaikki ammattiosaamista vaativat kirvesmiestyöt. Pesänjakaja katsoi, että B:n isän vastikkeeton 2 200 tunnin työ B:n ja A:n kiinteistön rakennusten rakentamiseen oli sellainen B:n hyväksi luettava panos, jota avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta annetun lain (jäljempänä avoliittolaki) 8 §:n 2 momentissa tarkoitetaan.

B:n hyväksi luettava panos oli auttanut A:ta kartuttamaan tämän omaisuutta, kun A oli saanut omaisuuden myyntihinnassa myös B:n isän vastikkeetta antaman työpanoksen arvon.

Huomioon ottaen sen, että B:n isän työ oli tullut myös B:n

hyväksi hänen omistusosuuttaan vastaten, oli A:n hyväksi tullut panos puolet eli työtä 1 100 tuntia. Pesänjakaja ei pitänyt kokonaisarvioinnissa B:n panoksen määrää vähäisenä. Yhteistalouden purkaminen yksinomaan omistussuhteiden

perusteella johtaisi näin ollen perusteettoman edun saamiseen B:n kustannuksella.

Pesänjakaja oli arvioinut hyvityksen määrän siten, että lähtökohtana oli ollut B:n panokseksi luettavan B:n isän rakennustyön määrä. Huomioon ottaen työntekijälle maksettavat sivukulut pesänjakaja oli arvioinut tuntipalkaksi noin 32 euroa ja panostuksen arvoksi noin 35 000 euroa. Pesänjakaja arvioi tämän määrän kohtuulliseksi hyvitykseksi.

Kanne Keski-Suomen käräjäoikeudessa

A vaati, että pesänjakajan ratkaisua muutetaan siten, että A:n maksettavaksi määrätty 35 000 euron hyvitys B:lle kumotaan ja A vapautetaan maksamasta B:lle hyvitystä.

Perusteinaan A lausui, että pesänjakaja oli lain vastaisesti

hyväksynyt B:n isän tekemän talkootyön avopuolisoiden yhteisesti omistaman talon rakentamisprojektissa sellaiseksi yhteisen talouden hyväksi tehdyksi B:n panokseksi, joka on oikeuttanut B:n hyvitykseen. B:n isän työpanos ei ollut B:n henkilökohtainen panos A:n omaisuuteen. A kiisti myös hyvityksen määrän.

Vastaus

B vaati, että kanne hylätään.

Perusteinaan B lausui, että omakotitalon oli rakentanut hänen isänsä. Kiinteistöstä saatu myyntivoitto oli peräisin B:n yhteiseen talouteen tällä tavalla järjestämästä panoksesta. Mikäli tätä panosta ei huomioitu, syntyi entisten

avopuolisoiden taloudellisiin suhteisiin vääristymä ja A sai huomattavan suurta perusteetonta etua B:n kustannuksella.

Käräjäoikeuden tuomio 6.2.2015

Käräjäoikeus lausui, että asiaan sovelletaan avoliittolakia.

Hallituksen esityksessä HE 37/2010 vp lausutaan, että yhteistalouteen panostaminen sinällään ei riitä oikeuttamaan hyvitykseen, vaan panoksen tulee olla sen kaltainen, että se johtaisi perusteettoman edun saamiseen toisen kustannuksella

omaisuutta eroteltaessa ilman hyvitystä. Esimerkkinä mahdollisesta hyvitykseen oikeuttavasta panoksesta on hallituksen esityksessä mainittu merkittävä rakennus- ja korjaustyö tai vastaavan varallisuuden sijoittaminen toisen omistamaan

rakennukseen.

Nyt ratkaistavana olevaan kysymykseen toisen puolison isän vastikkeettoman rakennustyön merkityksestä ei löytynyt nimenomaista kannanottoa lain esitöistä eikä oikeuskäytännöstä tai -kirjallisuudesta. Käräjäoikeus arvioi ratkaistavana olevaa kysymystä lainkohdan sanamuodon ja tarkoituksen perusteella.

Avoliittolain 8 §:n 1 momentissa oli avopuolison hyvityksen edellytykseksi säädetty, että hän oli antanut panoksen yhteistalouden hyväksi. Tämä viittasi henkilökohtaisesti annettuun panokseen. Kun otettiin huomioon myös pykälän

2 momentin säännös, tällainen panos voi olla esimerkiksi avopuolison itsensä suorittama raha- tai työpanos taikka hänen muu näihin verrattava toimintansa. Säännöstä oli tulkittava niin, ettei kolmannen henkilön vastikkeetta antama panos avopuolisoiden yhteistalouden hyväksi oikeuta avopuolisoa saamaan hyvitystä toiselta avopuolisolta.

Asianosaisten ja todistajana kuullun B:n isän kertomusten

perusteella voitiin pitää selvänä, että hän oli tarjoutunut tekemään töitä B:n ja A:n yhteisessä rakennushankkeessa avopuolisoiden yhteisesti omistamalla kiinteistöllä vastikkeetta nimenomaan sen vuoksi, että B oli hänen tyttärensä ja kysymys oli kodin rakentamisesta tyttären perheelle. B:n isän työpanos ei ollut tarkoitettu vastikkeelliseksi edes A:n osalta. Kysymys oli ollut B:n isän rakennustyöpanoksen

lahjoittamisesta B:lle ja A:lle näiden yhteiseksi hyväksi.

B ja A olivat kertomustensa mukaan suunnitelleet yhdessä

ensin talopaketin hankkimista, mutta B:n isä oli ammattitaitoisena kirvesmiehenä tarjoutunut tekemään heille tämän sijasta talon pitkästä tavarasta. B:n isälle oli riittänyt perusteeksi rakennustyöhön ryhtymiseen sukulaisuussuhde B:hen ilman, että tämä olisi edellyttänyt B:ltä mitään erityistä ja A:lta merkittävämpää panostusta tai toimintaa. Kysymys ei ollut B:n osalta avoliittolain 8 §:n 2 momentin 4 kohdassa tarkoitetusta muusta raha- tai työpanokseen verrattavasta toiminnasta.

Avoliittolain 8 §:n 1 momentin mukaan oikeus hyvitykseen edellytti myös sitä, että avopuolison antaman panoksen tuli olla sen kaltainen, että se johtaisi omaisuutta eroteltaessa ilman hyvitystä perusteettoman edun saamiseen

toisen avopuolison kustannuksella.

B ja A olivat kumpikin saaneet B:n isän heille lahjoittamasta vastikkeettomasta rakennustyöpanoksesta huomattavan taloudellisen hyödyn. B:n isän työpanos avopuolisoiden yhteisessä rakennushankkeessa oli auttanut kumpaakin avopuolisoa

kartuttamaan omaisuuttaan. Kummankin avopuolison B:n isän työpanoksesta saama hyöty oli yhtä suuri. Sekä B että A

olivat avoerosta huolimatta saaneet kiinteistöön ja sen rakentamiseen itse antamansa panokset kauppahinnan muodossa täysimääräisesti hyväkseen eikä B ollut menettänyt mitään itse antamaansa panosta A:n hyväksi. Omaisuuden erottelu B:n ja A:n omistusosuuksien suhteessa ei johtanut näin ollen siihen, että A saisi perusteetonta etua B:n kustannuksella.

Mainituilla perusteilla käräjäoikeus katsoi, etteivät avoliittolain 8 §:ssä säädetyt hyvityksen edellytykset tässä tapauksessa täyttyneet. Näin ollen A ei ollut velvollinen maksamaan pesänjakajan määräämää hyvitystä B:lle. A:n kanne oli tämän vuoksi hyväksyttävä.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomarit Jorma Eirola ja Mikko Jaatinen sekä käräjänotaari Niko Kiviluoto.

Vaasan hovioikeuden tuomio 1.2.2016

B valitti hovioikeuteen.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Juhani Palmu, Pirjo Latvala ja Annette Laukkanen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

B:lle myönnettiin valituslupa.

B vaati valituksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja kanne hylätään.

A vastasi valitukseen ja vaati, että se hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. A ja B ovat olleet avoliitossa vuodesta 1997 alkaen. Avopuolisoiden yhteiset lapset ovat syntyneet vuosina 2006 ja 2011. Avoliiton aikana heidän puoliksi omistamalleen kiinteistölle on rakennettu omakotitalo, johon he ovat muuttaneet asumaan 28.5.2006. B:n isä on vastikkeetta tehnyt rakennustyömaalla huomattavan määrän ammattiosaamista vaativia kirvesmiestöitä. Omakotitalokiinteistö on myyty 13.7.2012, ja avoliitto on päättynyt 18.8.2012.

2. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko B:llä avopuolisoiden yhteistaloutta purettaessa oikeus saada A:lta hyvitystä yhteistalouden hyväksi annetusta panoksesta hänen isänsä tekemän rakennustyön perusteella.

Sovellettavat säännökset

3. Avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta annetun lain (avoliittolaki) 8 §:n 1 momentin mukaan avopuolisolla on oikeus hyvitykseen, jos hän on yhteistalouden hyväksi antamallaan panoksella auttanut toista avopuolisoa kartuttamaan tai säilyttämään tämän omaisuutta siten, että yhteistalouden purkaminen yksinomaan omistussuhteiden perusteella johtaisi perusteettoman edun saamiseen toisen kustannuksella. Pykälän 2 momentin mukaan yhteistalouden hyväksi annetuksi panokseksi katsotaan: 1) työ yhteisen talouden tai toisen avopuolison omistaman omaisuuden hyväksi; 2) varojen käyttö yhteiseen talouteen; 3) varojen sijoitus toisen avopuolison omistamaan omaisuuteen; tai 4) muu näihin verrattava toiminta. Pykälän 3 momentin mukaan oikeutta hyvitykseen ei ole, jos yhteistalouden hyväksi annetusta panoksesta koitunut perusteeton etu on olosuhteet huomioon ottaen vähäinen.

4. Avoliittolain säätämiseen johtaneesta hallituksen esityksestä (HE 37/2010 vp) on pääteltävissä, että hyvitystä koskevan sääntelyn taustalla on avoliittolain säätämistä edeltänyt oikeuskäytäntö. Avoliiton päättymiseen liittyviä korvauskysymyksiä oli ennen avoliittolain säätämistä ratkaistu lähinnä perusteettoman edun palautusta koskevan yleisen siviilioikeudellisen periaatteen nojalla. Korvausta on määrätty maksettavaksi esimerkiksi avopuolison toisen avopuolison omaisuuteen kohdistamasta työpanoksesta (KKO 1988:27), avopuolison toisen avopuolison omaisuuteen sijoittamista varoista (KKO 1988:28) sekä avopuolison perheen elatukseen käyttämien ansiotulojen sekä kotityön muodossa antamasta panoksesta toisen avopuolison omaisuuden kartuttamiseen (KKO 1993:168).

5. Nyt ratkaistavana olevaan kysymykseen avopuolison oikeudesta saada hyvitystä hänen vanhempansa avopuolisoiden yhteiseen omaisuuteen kohdistaman työpanoksen perusteella ei ole saatavissa johtoa avoliittolain esitöistä eikä Korkeimman oikeuden aikaisemmista ratkaisuista.

Korkeimman oikeuden arviointi

6. Avoliittolain 8 §:n mukaan oikeus hyvitykseen perustuu avopuolison yhteistalouden hyväksi antamaan panokseen. Merkitystä ei ole sillä, mistä avopuoliso on saanut panoksena antamansa varallisuuden. Jos avopuoliso esimerkiksi käyttää hänen vanhempansa yksin hänelle lahjoittamia rahavaroja yhteiseen talouteen, kysymys on sellaisesta avopuolison yhteistalouden hyväksi antamasta panoksesta, joka muidenkin edellytysten täyttyessä oikeuttaa hyvitykseen.

7. Arvioitaessa B:n oikeutta saada hyvitystä hänen isänsä tekemän rakennustyön perusteella muodostuu keskeiseksi kysymykseksi se, voidaanko isän suorittamaa rakennustyötä pitää B:n yhteistalouden hyväksi antamana panoksena. Jos isän katsotaan tehneen rakennustyötä yksin B:n hyväksi, on mahdollista katsoa, että B on ikään kuin välittänyt isänsä työpanoksen yhteistalouteen ja että kysymys siten on hänen yhteistalouden hyväksi hankkimastaan panoksesta. Jos taas isän katsotaan tehneen rakennustyötä B:n ja A:n yhteiseksi hyväksi, rakennustyössä ei ole ollut kysymys B:n yhteistalouden hyväksi antamasta panoksesta. Tällöin ei muutenkaan ole perustetta katsoa, että A saisi perusteetonta etua B:n kustannuksella.

8. Avoliittolain 6 §:n mukaan siinä tapauksessa, että avopuolisoiden omaisuutta eroteltaessa avopuolisoiden välisestä sopimuksesta tai olosuhteista muutoin ei käy selville eikä voida näyttää, kumman avopuolison omaisuuteen jokin irtain esine kuuluu tai että se on yhteistä omaisuutta, avopuolisoiden katsotaan saaneen sen yhteisesti yhtäläisin oikeuksin. Kiinteistöllä tehtyä rakennustyötä ei sinänsä voida pitää säännöksessä mainittuna irtaimena esineenä. Korkein oikeus kuitenkin katsoo, että vastaavaa yhteisomistusolettamaa voidaan pitää lähtökohtana myös arvioitaessa sitä, kenen hyväksi tehtynä avopuolisoiden yhteisesti omistamalla kiinteistöllä suoritettua rakennustyötä pidetään.

9. Asiassa ei ole edes väitetty, että B:n isän, B:n ja A:n kesken olisi sovittu siitä, kenen hyväksi rakennustyötä tehdään tai kenen hyväksi sen arvo luetaan, jos avoliitto purkautuu. Kun rakennustyö on tehty vastikkeetta, vastikkeen suorittamisen perusteella ei voida tehdä päätelmiä siitä, kenen hyväksi työ on tehty. B:n isän ei ole myöskään väitetty antaneen rakennustyön suorittamisen aikaan edes yksipuolisia määräyksiä siitä, mikä hänen tarkoituksensa tässä suhteessa on ollut. Vasta myöhemmin avoliiton purkautumisen jälkeen, omaisuuden erottelun ja oikeudenkäynnin aikana annetuille lausumille siitä, kenen hyväksi työ oli tehty, ei ole perusteltua antaa merkitystä.

10. Tahdonilmaisujen puuttuessa asiaa on arvioitava objektiivisten seikkojen perusteella eli ottamalla huomioon ennen kaikkea rakennustyön kohde ja muut työn suorittamisen aikaan vallinneet olosuhteet. Rakennustyö on tehty avopuolisoiden puoliksi omistamalla kiinteistöllä ja sen kohteena on ollut omakotitalo, joka oli tarkoitettu avopuolisoiden ja heidän lastensa yhteiseksi kodiksi. Nämä seikat puoltavat vahvasti sitä, että B:n isän rakennustyö katsotaan tehdyksi avopuolisoiden yhteiseksi hyväksi.

11. Sen käsityksen puolesta, että B:n isän katsottaisiin tehneen rakennustyötä yksin B:n hyväksi, puhuu se, että isän ja lapsen välinen suhde on tyypillisesti huomattavasti läheisempi kuin isän ja hänen lapsensa avopuolison välinen suhde. Korkein oikeus katsoo kuitenkin, että kohdassa 10 mainituille objektiivisille seikoille on perusteltua antaa asiaa ratkaistaessa suurempi painoarvo kuin lähinnä yleiseen elämänkokemukseen perustuvalle oletukselle erilaisten läheissuhteiden merkityksestä toiminnan vaikuttimena.

12. On melko tavallista, että avoliitossa elävien henkilöiden vanhemmat tai muut läheiset auttavat avopuolisoiden perheitä tekemällä vastikkeetta esimerkiksi rakennus- tai lastenhoitotyötä perheiden hyväksi. Sellainen laintulkinta, jonka mukaan tällaiset avopuolisoiden läheisten aikanaan vastikkeetta antamat työpanokset otettaisiin avopuolisoiden yhteistaloutta purettaessa sopimuksen tai tarkoitemääräyksen puuttuessakin huomioon hyvitykseen oikeuttavina panoksina, tekisi avoliiton päättymiseen liittyvästä varallisuussuhteiden selvittelystä monimutkaisempaa ja lisäisi riitoja. Tämäkin näkökohta puoltaa sitä, että tällaiset panokset voidaan pelkästään ulkoisten seikkojen perusteella katsoa hyvitykseen oikeuttaviksi vain poikkeuksellisesti.

Johtopäätös

13. Edellä esitetyillä perusteilla Korkein oikeus päätyy siihen, että B:n isän tekemä rakennustyö on katsottava tehdyksi kummankin avopuolison hyväksi eikä kysymys siten ole B:n yhteistalouden hyväksi antamasta panoksesta. A ei muutenkaan saa perusteetonta etua B:n kustannuksella sen johdosta, että B:n isän tekemän työpanoksen arvo jää hyödyttämään myös A:ta avopuolisoiden yhteistalouden purkamisen jälkeenkin. Näin ollen B:llä ei ole oikeutta saada hyvitystä A:lta isänsä tekemän työpanoksen perusteella.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustav Bygglin (eri mieltä), Marjut Jokela (eri mieltä), Pekka Koponen, Tuomo Antila ja Tatu Leppänen. Esittelijä Petteri Mikkola.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Jokela: B:n isän rakennustyöt B:n ja A:n ja yhteiseksi kodiksi tarkoitetulla ja heidän puoliksi omistamallaan kiinteistöllä ovat nostaneet myös A:n omaisuuden arvoa. Kysymys on siitä, onko A saanut sellaista perusteetonta etua, jonka johdosta B:llä on oikeus saada avoliittolain 8 §:n nojalla hyvitystä avoliiton päättyessä.

Avoliittolain 8 §:n hyvityssäännöksen taustalla on yleinen siviilioikeudellinen periaate niin sanotusta perusteettoman edun palautuksesta. Oikeuskäytännössä periaatetta on sovellettu muun muassa tilanteessa, jossa avopuoliso oli sijoittanut työpanostaan tai varojaan toisen avopuolison omistamaan kiinteistöön (KKO 1988:27 ja KKO 1988:28) tai jossa avopuoliso oli muutoin toiminut kodissa perheen hyväksi niin, että se oli osaltaan mahdollistanut asuinkiinteistön hankkimisen toisen avopuolison nimiin (KKO 1993:168). Ratkaisussa KKO 1998:7 yhteisomistaja määrättiin suorittamaan edunpalautusta, kun yhteisesti omistetun kiinteistön arvo oli kohonnut toisen yhteisomistajan toimenpiteiden johdosta. Olettamana ei siis ole aikaisemminkaan ollut, että avopuolison tai yhteisomistajan tarkoituksena olisi panostaa lahjanluontoisesti toisen omaisuuteen niin, että suhteen päättyessä omistaja saisi hyväkseen toisen toimesta syntyneen varallisuuden kasvun.

Avoliittolain 8 §:n mukaan hyvitykseen oikeuttavana panoksena voidaan pitää hyvin erilaisia toimia, joilla avopuoliso on myötävaikuttanut toisen avopuolison omaisuuden kartuttamiseen tai säilyttämisen. Panoksen syy-yhteys toisen saamaan hyötyyn voi olla välitön tai välillinen. Hyvityssääntelyn tarkoituksena on, että erotilanteessa avopuolisoiden panoksia tarkastellaan kokonaisuutena ja arvioidaan niiden vaikutusta siihen omaisuuteen, joka kummallekin avopuolisolle jää, kun omaisuus esineoikeudellisten sääntöjen mukaisesti erotellaan avoliiton purkautumisen jälkeen.

Alemmat oikeudet ovat katsoneet, että ulkopuolisen vastikkeeton panos ei ole avoliittolain 8 §:ssä tarkoitettu avopuolison antama panos. Sanamuodosta tai lain esitöistä ei kuitenkaan voida päätellä, että pykälän 1 momentissa käytetty ilmaisu "hän on yhteistalouden hyväksi antamallaan panoksella" merkitsisi sellaista rajoitusta, että huomioonotettavana panoksena voitaisiin pitää vain avopuolison henkilökohtaisesti tekemää työsuoritusta tai sijoitusta. Säännöksen ilmaisu "toisen kustannuksella" taas vastaa sitä, miten varallisuuden siirtymisen syy-yhteys perusteettoman edun palautuksessa tavallisesti kuvataan. Edunpalautuksen yleisenä edellytyksenä ei ole, että toiselle osapuolelle olisi välttämättä aiheutunut konkreettista taloudellista menetystä. Avoliittolain hyvityssäännöstä ei ole perusteltua tulkita supistavasti niin, että epäsuhtaisen panostuksen oikaisumahdollisuudet olisivat pitkäaikaisen avoliiton päättyessä heikommat kuin esimerkiksi lyhyessä parisuhteessa. Avopuolison vastikkeetta saama rakennustyö, samoin kuin esimerkiksi lahjaksi saamat rakennustarvikkeet tai rahavarat voidaan siten ottaa hänen panoksenaan huomioon, jos tällainen työ tai lahja on tosiasiassa lisännyt toisen avopuolison omaisuutta.

Asiassa on viime kädessä kysymys siitä, onko B:n isä antanut palkattoman työnsä lahjaksi tyttärelleen vai tyttärelleen ja tämän avopuolisolle yhteisesti. Sinänsä on pidetty riidattomana, että B:n isä on tehnyt työn tyttärensä vuoksi ja rakentaakseen tyttärensä perheelle kodin. B:n isä on kiistänyt tarkoittaneensa, että A saisi taloudellisen hyödyn itselleen avoliiton päättyessä. A on puolestaan väittänyt, että B:n isä oli antanut työsuorituksen kummankin avopuolison hyväksi. Tämän tueksi A on vedonnut siihen, että kysymyksessä oli puolisoiden yhdessä omistama asunto ja etteivät B tai tämän isä olleet myöhemminkään avoliiton aikana ilmaisseet, että edunsaajana olisi yksin B. Kiinteistön myynnistä saatu kauppahinta on lisäksi eron jälkeen jaettu tasan B:n ja A:n kesken.

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan olettamana ei ole, että merkittävä varallisuuden siirto tai työsuoritus olisi vastikkeeton. Todistustaakka on siten lähtökohtaisesti sillä, joka väittää olevansa lahjansaaja. Näitä periaatteita on sovellettu myös edellä viitatuissa Korkeimman oikeuden ratkaisuissa. Kun vastikkeettomuus ei avoliittolain eikä aikaisemman oikeuskäytännönkään mukaan ole lähtökohtana edes avopuolisoiden kesken, ei ole perusteltua olettaa, että myöskään avopuolison sukulaiset tai muut läheiset tarkoittaisivat tehdä taloudellisesti huomattavia lahjoituksia, jotka avoliiton päättyessä jäisivät toisen avopuolison hyödyksi. Avopuolison, joka väittää saaneensa tällaisen lahjan toiselta avopuolisolta tai tämän läheisiltä, on siten esitettävä väitteensä toteen.

B:n isän rakennustyötä – ammattimaisen kirvesmiehen noin 2 200 tunnin työtä – ei voida pitää tavanomaisena talkootyönä. Osapuolten kesken ei ole tehty kirjallisia tai muutoinkaan nimenomaisia sopimuksia työsuorituksesta eikä edunsaajasta. Kun B:n isä on kiistänyt antaneensa lahjan A:lle, näyttöä on arvioitava ulkoisten seikkojen perusteella. Edellä esitetyllä tavalla avoliitto ei ole sellainen olosuhde, jonka perusteella olisi aihetta katsoa B:n isän tarkoittaneen antaa työsuoritustaan A:n taloudelliseksi hyödyksi. Tätä ei muuta se, että kohteena on ollut avopuolisoiden yhdessä omistama asunto, joka usein, kuten tässäkin tapauksessa, muodostaa pääosan yksityishenkilöiden varallisuudesta. Se, että rakennus on tullut kiinteistön osaksi ja että rakennustyö on näin kartuttanut kummankin avopuolison omaisuutta, on seurausta esineoikeudellisista säännöistä eikä ole osoitus lahjanantajan tarkoituksesta kohdistaa lahja kiinteistön osaomistajille yhtä suurin osuuksin. Parisuhteen aikana B:llä ei ole ollut tarvetta ryhtyä selvittämään isänsä rakennustyön merkitystä. Kauppahinnan jakaminen tasan avopuolisoiden kesken ei osoita B:n myöhemminkään hyväksyneen A:n näkemystä tai luopuneen oikeudestaan vaatia hyvitystä. Muukaan asiassa esitetty selvitys ei tue A:n väitettä.

Näillä perusteilla katson, että B:n isän rakennustyö on otettava huomioon B:n panoksena, joka on nostanut toisen avopuolison omaisuuden arvoa. B:llä on siten oikeus saada A:lta hyvitystä. Hyvityksen määrän arvioimiseksi asian käsittelyä on jatkettava alemmassa oikeusasteessa.

Oikeusneuvos Bygglin: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Jokela.