KKO:2018:36

A:ta ja B:tä syytettiin teollisoikeusrikoksesta, koska he olivat tahallaan loukanneet asianomistajien yhteisön tavaramerkkiasetuksen ja yhteisömalliasetuksen mukaisia tavaramerkki- ja mallioikeuksia tuomalla maahan tuoteväärennöksiksi väitettyjä tuotteita. Koska teollisoikeusrikoksen tunnusmerkistö koski vain nimettyjen kansallisten lakien vastaisia oikeudenloukkauksia, A:n ja B:n menettely ei ollut laillisuusperiaate huomioon ottaen teollisoikeusrikoksena rangaistava.

RL 4L 49 luku 2 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 20.6.2016 nro 126307

Käräjäoikeus katsoi syyttäjän syytteen johdosta selvitetyksi, että A ja B olivat kohdassa 1 tahallaan loukanneet C Inc:n yksinoikeutta tavaramerkkiin ja mallioikeutta tuomalla 9.4. – 13.7.2013 maahan 1 000 höyrymoppia, jotka olivat olleet C Inc:n yhteisön tavaramerkeillä nro 1063367 ja E6379581 ja yhteisön mallioikeuksilla 001791898-0001 – 0009 rekisteröityjen H2O MOP -tavaramerkkituoteperheen höyrymoppien kopioita. Kohdassa 2 A ja B olivat tahallaan loukanneet D GmbH:n yksinoikeutta tavaramerkkiin ja mallioikeutta tuomalla 9.4. – 13.7.2013 maahan 1 320 monitoimipilkkojaa, jotka olivat olleet D GmbH:n yhteisön tavaramerkeillä nro 005305529, 011166171 ja 1199152 ja yhteisön mallioikeuksilla 001931213-0001 – 0009 rekisteröityjen Nicer Dicer -tavara¬merkkituoteperheen monitoimipilkkojien kopioita.

Käräjäoikeus totesi, että teollisoikeusrikoksen rangaistus¬säännöksessä oli viitattu muun muassa tavaramerkkilain ja mallioikeuslain vastaiseen menettelyyn. Käräjäoikeuden mukaan syytteessä tarkoitettujen tekojen rangaistavuus edellytti, että yhteisön tavaramerkki rinnastui tavaramerkkilaissa kansalliseen tavaramerkkiin ja yhteisömalli mallioikeuslaissa kansalliseen malliin. Tavaramerkkilaki ja yhteisön tavaramerkkiä koskeva asetus sisälsivät toisiinsa viittaavia säännöksiä. Sama koski mallioikeuslakia ja yhteisömalliasetusta. Lainvalmistelun ja oikeuskäytännön perusteella teollisoikeusrikoksen rangaistussäännös koski myös yhteisötason teollisoikeuksia.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n ja B:n kahdesta teollisoikeusrikoksesta sakkorangaistuksiin sekä menettämään takavarikoidut tuotteet valtiolle.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Jukka Jaakkola.

Helsingin hovioikeuden tuomio 3.3.2017 nro 109179

A ja B valittivat hovioikeuteen.

Hovioikeus totesi, että tavaramerkki- ja yhteisömalliasetukset eivät sisältäneet rikosoikeudellisia määräyksiä eikä niiden perusteella voitu katsoa, että yhteisön tavaramerkki ja yhteisömalli rinnastuisivat kansallisiin oikeuksiin rikosoikeudellisessa suhteessa. Teollisoikeusrikoksen rangaistussäännöstä ei voitu laillisuusperiaate huomioon ottaen tulkita siten, että säännöksen nojalla rangaistavaa olisi myös yhteisön tavaramerkin tai yhteisömallin loukkaaminen.

Hovioikeus hylkäsi syytteen, vapautti A:n ja B:n tuomitusta rangaistuksesta ja menettämisseuraamuksesta sekä määräsi takavarikoidun omaisuuden palautettavaksi A:lle ja B:lle.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Helena Vihriälä, Johanna Jylhä ja Jaakko Rautio. Esittelijä Silja Leino.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Syyttäjälle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan syyttäjä vaati, että A ja B tuomitaan teollisoikeusrikoksista ja että tuoteväärennösesineet tuomitaan valtiolle menetetyiksi.

A ja B eivät vastanneet valitukseen.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. Syyttäjä on vaatinut, että A ja B tuomitaan rangaistukseen kahdesta teollisoikeusrikoksesta. Syytteen kohdan 1 mukaan A ja B ovat tahallaan loukanneet C Inc:n yksinoikeutta tavaramerkkiin ja mallioikeutta tuomalla maahan 1 000 höyrymoppia, jotka ovat olleet C Inc:n yhteisön tavaramerkeillä ja yhteisön mallioikeuksilla rekisteröityjen H2O MOP -tava¬ramerkkituoteperheen höyrymoppien kopioita. Syytteen kohdan 2 mukaan A ja B ovat tahallaan loukanneet D GmbH:n yksinoikeutta tavaramerkkiin ja mallioikeutta tuomalla maahan 1 320 monitoimipilkkojaa, jotka ovat olleet D GmbH:n yhteisön tavaramerkeillä ja yhteisön mallioikeuksilla rekisteröityjen Nicer Dicer -tavaramerkkituoteperheen monitoimipilkkojien kopioita.

2. Käräjäoikeus on tuominnut A:n ja B:n kahdesta teollisoikeusrikoksesta sakkorangaistuksiin. Hovioikeus, johon A ja B ovat valittaneet, on hylännyt syytteen.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

3. Asiassa on syyttäjän valituksen johdosta kysymys siitä, onko A:n ja B:n syytteen mukainen yhteisön tavaramerkkeihin ja yhteisömalleihin kohdistunut menettely teollisoikeusrikoksena rangaistava.

4. Korkein oikeus toteaa, että syytteen kohdassa 1 mainittu C Inc:n tavaramerkki nro 1063367 ja syytteen kohdassa 2 mainittu D GmbH:n tavaramerkki nro 1199152 ovat todisteena esitettyjen rekisteriotteiden mukaan tavaramerkkien kansainvälistä rekisteröintiä koskevaan Madridin sopimukseen liittyvän pöytäkirjan (SopS 12/1996) mukaisia kansainvälisesti rekisteröityjä tavaramerkkejä, jotka on saatettu voimaan Euroopan unionin alueella yhteisön tavaramerkistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 XIII osaston 3 jakson mukaisesti. Kyseiset tavaramerkit on rinnastettu asetuksen 151 artiklan nojalla yhteisön tavaramerkkeihin. Näin ollen se, mitä ratkaisussa jäljempänä lausutaan yhteisön tavaramerkistä, koskee kaikkia syytteen kohdissa 1 ja 2 mainittuja tavaramerkkejä.

Lainsäädäntö

5. Rikoslain 49 luvun 2 §:ssä säädetään teollisoikeusrikoksesta. Tekoaikana vuonna 2013 voimassa olleen säännöksen (1281/2009) mukaan teollisoikeusrikoksesta tuomitaan muun ohella se, joka tavaramerkkilain (7/1964) tai mallioikeuslain (221/1971) säännösten vastaisesti ja siten, että teko on omiaan aiheuttamaan huomattavaa taloudellista vahinkoa loukatun oikeuden haltijalle, loukkaa oikeutta tavaran tunnusmerkkiin tai mallioikeutta. Säännöstä on muutettu 1.9.2016 voimaan tulleella lailla 617/2016 siten, että loukkauksen kohteesta käytetty ilmaisu "oikeutta tavaran tunnusmerkkiin" on korvattu ilmaisulla "yksinoikeutta tavaramerkkiin". Muutoksella ei ole merkitystä arvioitaessa tässä asiassa rikosvastuun edellytyksiä.

6. Yhteisön tavaramerkistä on tekoaikaan säädetty yhteisön tavaramerkistä annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 207/2009 (jäljempänä tavaramerkkiasetus). Tavaramerkkiasetus on kumottu 1.10.2017 alkaen sovellettavaksi tulleella Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2017/1001 Euroopan unionin tavaramerkistä. Uudella asetuksella ei ole merkitystä arvioitaessa tässä asiassa rikosvastuun edellytyksiä.

7. Yhteisömallista on säädetty yhteisömallista annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 6/2002 (jäljempänä yhteisömalliasetus).

Laillisuusperiaate lainsäädännössä ja oikeuskäytännössä

8. Rikoslain 3 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan rikokseen syylliseksi saa katsoa vain sellaisen teon perusteella, joka tekohetkellä on laissa nimenomaan säädetty rangaistavaksi. Vastaava periaate on lausuttu perustuslain 8 §:ssä sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7 artiklassa, Yhdistyneiden Kansakuntien kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 15 artiklassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 49 artiklassa.

9. Rikoslain 3 luvun 1 §:n esitöiden mukaan rikosoikeudellinen laillisuusperiaate tarkoittaa muun muassa sitä, ettei tuomioistuin rangaistussäännöstä soveltaessaan saa mennä lain kirjaimen ulkopuolelle eikä täydentää tai korjata lakia analogiapäätelmään turvautumalla. Tuomioistuin ei saa poiketa lakitekstin yleiskielen mukaisesta tai juridisteknisestä merkityksestä. Lainsäätäjän käyttämät käsitteet, niin kuin myös konkreettisen tapauksen ja abstraktin oikeusnormin vastaavuuden toteaminen, edellyttävät soveltamistilanteessa lainkäyttäjän tulkintaa. Laillisuusperiaatteen tavoitteena on taata oikeusturvan ja ennakoitavan laintulkinnan toteutuminen. (HE 44/2002 vp s. 29 ja 34)

10. Korkein oikeus on katsonut käsitteiden tulkinnan olevan välttämätöntä ja oikeutettua myös yksittäisiä rikostunnusmerkistöjä sovellettaessa edellyttäen, että tulos on sopusoinnussa tunnusmerkistöstä ilmenevän, rangaistusuhalla tavoitellun suojan tarkoituksen kanssa ja että lopputulos on kohtuudella tekijän ennakoitavissa (esim. KKO 2014:7 ja KKO 2013:12). Myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ratkaisukäytännössään tuonut esiin säännösten tulkinnan välttämättömyyden, asettanut hyväksyttävälle tulkinnalle samansisältöisen teonhetkisen ennakoitavuuden vaatimuksen ja edellyttänyt, että lopputulos on yhteneväinen kulloinkin kyseessä olevan rikoksen ydinolemuksen kanssa (esim. C.R. v. Iso-Bri¬tannia 22.11.1995 kohta 34 sekä Jorgic v. Saksa 12.7.2007 kohta 101).

Rikosvastuuta koskevat säännökset

11. Korkein oikeus toteaa, että rikoslain 49 luvun 2 §:ssä teollisoikeusrikoksena rangaistava tavaramerkin tai mallioikeuden loukkaaminen on rajattu tiettyjen kansallisten lakien säännösten vastaiseen menettelyyn. Lain sanamuodon mukaan tavaramerkkiasetuksen tai yhteisömalliasetuksen vastainen menettely ei ole rangaistavaa. Asiassa on tämän jälkeen arvioitava, voidaanko yhteisön tavaramerkin ja yhteisömallin loukkauksen rangaistavuus johtaa rikoslain säännöksessä viitatusta kansallisesta lainsäädännöstä.

12. Tavaramerkkilain 57 §:ssä säädetään siitä, mitä yhteisön tavaramerkillä tarkoitetaan ja 57 a §:ssä yhteisön tavaramerkin tai tätä koskevan hakemuksen muuntamisesta kansalli¬seksi tavaramerkkihakemukseksi. Mallioikeuslain 33 a §:ssä säädetään siitä, mitä yhteisömallilla tarkoitetaan ja 33 b §:ssä yhteisömallin rekisteröintiä koskevan hakemuksen toimittamisesta viranomaiselle. Tavaramerkkilain 42 §:n 2 momentin ja mallioikeuslain 43 §:n 2 momentin mukaan markkinaoikeus toimii Suomessa tavaramerkkiasetuksessa ja yhteisömalliasetuksessa tarkoitettuna riita-asioita käsittelevänä tuomioistuimena. Korkein oikeus toteaa, että tavaramerkkilakiin tai mallioikeuslakiin ei sisälly säännöksiä, joiden mukaan tavaramerkkilakia tai mallioikeuslakia sovellettaisiin yhteisön tavaramerkkiin ja yhteisömalliin rikosvastuun kannalta merkityksellisellä tavalla. Asiassa on tämän jälkeen arvioitava, voidaanko yhteisön tavaramerkin ja yhteisömallin loukkauksen rangaistavuus johtaa muista oikeuslähteistä.

13. Yhteisön tavaramerkki on tavaramerkkiasetuksessa ja yhteisömalli yhteisömalliasetuksessa rinnastettu varallisuusoikeuksina vastaaviin kansallisiin oikeuksiin. Lisäksi tavaramerkkiasetuksen 14 artiklan (nykyisen asetuksen 17 artikla) mukaan yhteisön tavaramerkkiin kohdistuviin loukkauksiin sovelletaan kansallisen tavaramerkin loukkauksia koskevaa lainsäädäntöä. Myöskään yhteisömalliasetuksessa ei aseteta jäsenvaltioille velvollisuutta säätää rikosoikeudellisia seuraamuksia. Unionin tuomioistuin on kuitenkin EU-sopimuksen 4 artiklan 3 kohdan nojalla katsonut, että silloinkin, kun unionin asetuksessa ei ole erityisiä säännöksiä sen rikkomisesta määrättävistä seuraamuksista tai kun siinä tältä osin viitataan kansalliseen sääntelyyn, jäsenvaltiolla on velvollisuus huolehtia siitä, että unionin oikeuden rikkominen sanktioidaan vastaavilla aineellisilla ja menettelyllisillä edellytyksillä kuin samankaltainen kansallisen oikeuden rikkominen (tuomio 20.12.2017, Vaditrans, C-102/16, EU:C:2017:1012, kohta 55 ja tuomio 10.7.1990, Hansen, C-326/88, EU:C:1990:291, kohta 17). Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin direktiivillä tai asetuksella ei kuitenkaan voi itsessään ja jäsenvaltion sisäisestä lainsäädännöstä riippumatta olla rikosoikeudellista vastuuta määrittävää tai sitä ankaroittavaa vaikutusta (tuomio 20.12.2017, Vaditrans, C-102/16, EU:C:2017:1012, kohdat 56 ja 57). Siten tavaramerkkiasetuksella tai yhteisömalliasetuksella ei ole rikosvastuuta perustavaa merkitystä.

14. Rikoslain 49 luvun 2 §:ää ei ole muutettu tavaramerkkiasetuksen eikä yhteisömalliasetuksen voimaantulon johdosta. Kysymystä asetusten ja rikoslain säännöksen keskinäisestä yhteydestä ja rangaistussäännöksen soveltamisalasta ei ole käsitelty kyseisen rikoslain säännöksen myöhempienkään muutosten yhteydessä.

15. Teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista laaditun, Suomessa 1.1.1996 voimaan tulleen Maailman kauppajärjestön (WTO) perustamissopimuksen liitteen 1 C eli niin sanotun TRIPS-sopimuksen (SopS 5/1995) 61 artiklan mukaan jäsenten tulee säätää rikosprosessista ja rangaistuksista sovellettavaksi ainakin niihin tapauksiin, joissa on kysymys kaupallisessa laajuudessa tapahtuvasta harkitusta tavaramerkkiväärennösten kaupasta tai tekijänoikeuspiratismista. Korkein oikeus toteaa, että teollisoikeusrikoksen rangaistusäännöstä ei ole muutettu myöskään TRIPS-sopimuk¬seen liittyneiden kansallisten lainsäädäntömuutosten yhteydessä. Sopimuksen 61 artiklan määräykset eivät vaikuta rikosvastuun edellytysten arviointiin.

Johtopäätökset

16. Yhteisön tavaramerkin ja yhteisömallin tahallisen loukkaamisen rinnastamista rikoslain 49 luvun 2 §:n rangaistussäännöksestä ilmenevään menettelyyn ei voida perustaa sanottuun rikoslain säännökseen, tavaramerkkejä ja mallioikeuksia koskevaan kansalliseen lainsäädäntöön eikä tavaramerkki- tai yhteisömalliasetukseen.

17. Korkein oikeus toteaa, että rikoslain 49 luvun 2 §:n säännöstä ei voida lain kirjaimen ulkopuolelle menemättä tai analogiapäätelmään turvautumatta ja siksi laillisuusperiaatetta sivuuttamatta tulkita siten, että säännöksen nojalla rangaistavaa olisi myös yhteisön tavaramerkin tai yhteisömallin loukkaaminen.

18. Korkein oikeus katsoo, että teollisoikeusrikoksen rangaistussäännös ei kata yhteisön tavaramerkin ja yhteisömallin loukkaamista. Tämän vuoksi A:n ja B:n syytteessä kuvattu menettely ei ole teollisoikeusrikoksena rangaistava.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Marjut Jokela, Pekka Koponen, Tuomo Antila, Tatu Leppänen ja Mika Ilveskero. Esittelijä Heikki Kemppinen.