KKO:2018:40

Työntekijä oli ollut vuosilomalla työtaistelun alkaessa. Työtaistelu koski työntekoa ns. OTO-vuoroilla. Loman päätyttyä hän oli jäänyt välittömästi sairauslomalle. Sairausloma oli alkanut samana päivänä kuin työntekijän ensimmäinen työtaistelun piirissä ollut työvuoro. Ensimmäisen sairauslomansa jälkeen työntekijä oli osallistunut työtaisteluun, minkä jälkeen hän oli jälleen ollut sairauslomalla OTO-vuorojensa aikana. Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla katsottiin, että työntekijä oli oikeutettu sairausajan palkkaan ensimmäiseltä sairauslomajaksoltaan mutta ei hänen työtaisteluun osallistumisensa jälkeiseltä ajalta. (Ään.)

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Vantaan käräjäoikeuden tuomio 21.12.2015 nro 15/20516 ja Helsingin hovioikeuden tuomio 24.11.2016 nro 1700 kuvataan tarpeellisin osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Inka Grönqvist sekä hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Olli Mäkinen, Helena Vihriälä ja Petra Spring. Esittelijä Samuli Kaarre.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan A vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja kanne hyväksytään.

Työnantaja vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. A on toiminut työnantajan palveluksessa lennonjohtajana aluelennonjohdossa Tampereella. Suomen Lennonjohtajien yhdistys ry on ilmoittanut työnantajalle, että yhdistyksen jäsenet eivät 30.7.2013 alkaen suorita varsinaisen lennonjohtajan työn lisäksi OTO-tehtäviä, joita tehtiin tiettyinä työvuorolistassa määrättyinä päivinä. Toimella on ilmoitettu vastustettavan suunnitelmia siirtää Suomen aluelennonjohto Tampereelta Vantaalle. Työ- ja elinkeinoministeriö on päätöksellään siirtänyt työtaistelun alkamisajankohdan siten, että työtaistelu on alkanut 13.8.2013 klo 8.

2. A on ollut vuosilomalla 1.- 31.8.2013 ja vapaapäivällä 1.9.2013. A:lla on ollut OTO-tehtäviä 2. – 6.9., 17. - 20.9. ja 23. – 27.9.2013. A on ollut sairauslomalla 2. – 4.9.2013. Hän ei ole ollut työssä 5. – 6.9.2013. Sairauslomalla hän on ollut jälleen 16. – 20.9.2013 sekä 23. – 27.9.2013.

3. A on vaatinut kanteessaan, että työnantaja velvoitetaan maksamaan hänelle sairausajan palkkaa kaikilta sairauslomapäiviltä. Tämän lisäksi hän on vaatinut, että hänen oikeutensa 38 vuosilomapäivään kyseiseltä lomanmääräytymisvuodelta vahvistetaan. Vielä hän on vaatinut, että työnantaja velvoitetaan maksamaan hänelle vuosilomapalkkaa sekä lomarahaa.

4. Työnantaja on kiistänyt kanteen sillä perusteella, että A:n työstä poissaolon syynä oli pidettävä työtaistelua, eivätkä kyseiset päivät siten olleet työssäolopäivien veroisia päiviä.

5. Käräjäoikeus on katsonut työtaistelutoimenpiteen alkaneen 13.8.2013. Koska A oli sairastunut vasta sen jälkeen, kun työtaistelutoimenpide oli hänen kohdallaan alkanut, hänellä ei tämän vuoksi ollut oikeutta saada sairauspäiviltään korvausta siltä osin kuin ne olivat kohdistuneet työtaistelutoimenpiteiden aikaan. Käräjäoikeus on hylännyt kanteen.

6. A on valittanut hovioikeuteen, joka ei ole muuttanut käräjäoikeuden ratkaisua.

7. Korkeimman oikeuden ratkaistavana on kysymys siitä, onko A:n töistä poissaolon syynä pidettävä työtaistelua vai sairauslomaa ja onko hän siten oikeutettu palkkaan ja muihin vaatimiinsa etuuksiin sairausloman ajalta.

Aikaprioriteettiperiaate arvioinnin lähtökohtana

8. Työlainsäädännössä ei ole yleisiä säännöksiä siitä, miten päällekkäisten eri poissaoloperusteiden vaikutuksia olisi arvioitava. Työoikeudessa vakiintuneesti sovelletun aikaprioriteettiperiaatteen mukaan eri perusteista johtuvan poissaolon vaikutuksia arvioidaan sen poissaoloperusteen nojalla, joka on alkanut ensimmäisenä. Ratkaisevaa on se, milloin ja millä perusteella työntekijä on jäänyt pois työstä. Oikeuskäytännön ja -kirjallisuuden (Sarkko – Koskinen, Vuosilomalaki, 5 p. 1989, s. 90 ja Kröger – Orasmaa, Vuosilomalaki, 2015, s. 98) mukaan ratkaisevaa on työn estymisen tosiasiallinen ajankohta eikä esimerkiksi lakkovaroituksen tai muun ilmoituksen tekeminen. Jos poissaolo jatkuu ensimmäisen poissaoloperusteen lakattua, poissaoloa arvioidaan seuraavaksi alkaneen poissaoloperusteen mukaan.

9. Aikaprioriteettiperiaatetta on sovellettu kaavamaisesti riippumatta siitä, johtaako se työntekijän kannalta huonompaan lopputulokseen kuin muu samanaikainen poissaoloperuste. Aikaprioriteettia on noudatettu myös arvioitaessa palkanmaksuvelvollisuutta työtaistelutilanteessa (esim. KKO 1993:39 ja TT:1997-74). Jos taas poissaoloperusteet alkavat samanaikaisesti, ratkaisua ei lainkaan tehdä aikaprioriteetin nojalla, vaan tällöin on oikeuskirjallisuuden mukaan noudatettava yleistä työntekijän suojelun periaatetta ja valittava työntekijälle edullisin vaihtoehto (emt. Sarkko – Koskinen s. 91 sekä Kröger – Orasmaa s. 99).

Työtaistelun alkaminen poissaoloperusteena

10. Aikaprioriteettiperiaatteen soveltamiseksi asiassa on ensin arvioitava sitä, milloin työtaistelusta johtuvan poissaolon on katsottava alkaneen.

11. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2016:12 (kohta 25) katsonut, että oikeutta ryhtyä lakkoon ei ole tarkoitettu jokaiselle työntekijälle kuuluvaksi itsenäiseksi oikeudeksi siten, että oikeutta voidaan käyttää muutoinkin kuin osana ammattiyhdistystoimintaa. Työsopimuslain 13 luvun 1 §:n mukainen ja perustuslain 13 §:n turvaama ammattiyhdistystoiminnan suoja koskee osallistumista työtaistelutoimenpiteeseen, joka on työntekijäyhdistyksen toimeenpanema tai jonka toimeenpanemiseen yhdistys on myötävaikuttanut.

12. Työtaistelu on siten yhdistyksen toimeenpanema joukkotoimi. Yksittäisen työntekijän osallistumisvapautta työtaisteluun kuitenkin suojataan osana ammattiyhdistystoiminnan suojaa. Työnteon estymisen perustetta arvioidaan työntekijäkohtaisesti ja sen kannalta, minkä syyn vuoksi kyseinen työntekijä on ensiksi jäänyt pois työstä. Pelkästään se, että työtaistelu on luonteeltaan kollektiivinen toimi, ei ole aihe käyttää aikaprioriteettivertailussa muunlaista tarkastelutapaa. Työtaisteluun osallistuminen tai sen ulkopuolelle jääminen on jokaisen työntekijän omassa päätösvallassa silloinkin, kun hän on työntekijäyhdistyksen jäsen. Osallistuttuaan ensin työtaisteluun työntekijä voi myös myöhemmin päättää toisin.

13. Korkein oikeus, työtuomioistuin ja työneuvosto ovat antaneet useita ratkaisuja aikaprioriteettiperiaatteen soveltamisesta työntekijöiden lakkoa koskevissa tilanteissa. Osittaisista, toistuvista tai vaiheittain etenevistä työtaistelutoimenpiteistä ei juurikaan ole oikeuskäytäntöä. Lähinnä tarkasteltavaa tapausta on työtuomioistuimen ratkaisu TT 1984-77 tilanteesta, jossa kaksi työntekijää oli sairastunut erillisten lakkopäivien välissä. Työtuomioistuimen mukaan merkitystä sairausajan palkan maksuvelvollisuuden kannalta ei ollut sillä, että työntekijät olivat ennen sairastumistaan ottaneet osaa vuorokauden kerrallaan kestäneisiin lakkoihin. Ratkaisussa on kuitenkin ollut kyse useista erillisistä vuorokauden kestäneistä työtaistelutoimenpiteistä. Nyt kysymys on yhdestä työtaistelutoimenpiteestä, joka on jaksottunut pidemmälle ajanjaksolle ja joka on koskenut vaihtelevasti eri työntekijöitä heidän työvuorojensa mukaisesti.

Aikaprioriteettiperiaatteen soveltaminen tässä tapauksessa

14. A on ollut vuosilomalla työtaistelun alkaessa. Siten vuosiloman ajalta hänen poissaolonsa perusteena on aikaprioriteettiperiaatteen mukaisesti pidettävä lomaa. Vuosilomansa jälkeen hän on ollut vielä yhden päivän vapaalla, jonka osalta asiassa on jäänyt epäselväksi sekä se, milloin vapaapäivästä oli sovittu, että sen peruste. Tässä tilanteessa Korkein oikeus katsoo, että vuosiloma ja vapaapäivä muodostavat yhtäjaksoisen poissaolon perusteen.

15. A:n sairausloma on alkanut välittömästi hänen lomajaksonsa päättymisen jälkeen, joten hänen poissaolonsa työstä on jatkunut yhtäjaksoisesti poissaolon perusteen kuitenkin vaihtuessa.

16. Korkein oikeus toteaa, että yhdistymisvapauteen vahvasti suojattuna oikeutena kuuluu myös oikeus olla osallistumatta työtaisteluun. Tästä seuraa, että työntekijällä tulee olla tosiasiallinen mahdollisuus päättää itsenäisesti osallistumisestaan työtaisteluun.

17. Korkein oikeus katsoo, että A:lla ei ole ollut tarvetta eikä velvollisuutta päättää työtaisteluun osallistumisestaan yhtäjaksoisesti jatkuneiden lomansa ja sairauslomansa aikana, koska hänen ei tällöin ole tarvinnut olla muista poissaoloperusteista johtuen muutoinkaan työnantajan käytettävissä. Tällaisessa tilanteessa A:n ei voida yksin yhdistyksen ilmoituksen perusteella katsoa osallistuneen työtaisteluun vielä yhtäjaksoisesti jatkuneiden lomansa ja sairauslomansa aikana. Kun hänen sairauslomansa on alkanut samanaikaisesti hänen ensimmäisen OTO-vuoronsa kanssa, asia on ratkaistava työntekijän eduksi. A:n poissaolon perusteena on siten ensimmäisen sairauslomajakson ajalta pidettävä työkyvyttömyyttä. Sen vuoksi hän on oikeutettu palkkaan myös sairauslomansa ajalta 2. – 4.9.2013. Määrältään A:n vaatimus on riidaton.

18. A on ensimmäisen sairauslomajaksonsa päätyttyä 4.9.2013 osallistunut työtaisteluun 5. – 6.9.2013. Kun A on tämän jälkeen ollut poissa työstä OTO-vuorojensa aikana, hänen poissaolojensa perusteena on aikaprioriteettiperiaatteen nojalla pidettävä yhtäjaksoista työtaistelua. A:lla ei siten näiltä päiviltä ole oikeutta palkkaan.

Lomaoikeudet ja lomakorvaukset

19. Asiassa on riidatonta, että mikäli A on oikeutettu sairausajan palkkaan vain ensimmäiseltä sairauslomajaksoltaan 2. - 4.9.2013, lomanmääräytymiskuukauden edellyttämä työpäivien ja työssäolopäivien veroisten päivien lukumäärä ei hänen kohdallaan täyty, eikä hänelle näin ollen kerry vuosilomaa syyskuulta 2013. Vuosilomaoikeuden vahvistamiselle ja lomaoikeuteen liittyvien korvausten maksamiselle ei siten ole perustetta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että työnantaja velvoitetaan maksamaan A:lle sairausajan palkkaa 948,52 euroa sekä sairausaikalisää 168,15 euroa, molemmat määrät korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 30.9.2013 lukien.

Muilta osin hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustav Bygglin, Marjut Jokela, Jukka Sippo, Päivi Hirvelä ja Mika Ilveskero (eri mieltä). Esittelijä Juha Mäkelä.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Ilveskero: Olen eri mieltä aikaprioriteettiperiaatteen arvioinnista sekä sen soveltamisesta tässä tapauksessa ja lausun perustelujen kohdasta 8 alkaen seuraavaa:

Laissa ei ole säännelty, miten päällekkäisten eri poissaoloperusteiden vaikutuksia olisi arvioitava. Työoikeudessa vakiintuneesti sovelletun aikaprioriteettiperiaatteen mukaan eri perusteista johtuvan poissaolon vaikutuksia arvioidaan sen poissaoloperusteen nojalla, joka on alkanut ensimmäisenä. Enemmistön viittaaman oikeuskirjallisuuden mukaan ratkaisevaa on työn estymisen tosiasiallinen ajankohta eikä esimerkiksi lakkovaroituksen tai muun ilmoituksen tekeminen. Jos poissaolo jatkuu ensimmäisen poissaoloperusteen lakattua, poissaoloa arvioidaan seuraavaksi alkaneen poissaoloperusteen mukaan.

Periaatetta on sovellettu kaavamaisesti riippumatta siitä, johtaako se työntekijän kannalta huonompaan lopputulokseen kuin muu samanaikainen poissaoloperuste. Aikaprioriteettia on noudatettu myös arvioitaessa palkanmaksuvelvollisuutta työtaistelutilanteessa, kuten enemmistön viittaamista ratkaisuista ilmenee. Jos taas poissaoloperusteet alkavat samanaikaisesti, ratkaisua ei lainkaan tehdä aikaprioriteetin nojalla, vaan tällöin on enemmistön viittaaman oikeuskirjallisuuden mukaan noudatettava yleistä työntekijän suojelun periaatetta ja valittava työntekijälle edullisin vaihtoehto.

Aikaprioriteettiperiaatteen soveltamiseksi asiassa on ensin arvioitava sitä, milloin työtaistelusta johtuvan poissaolon on katsottava alkaneen. Kuten enemmistön perusteluista ilmenee, työtuomioistuimen ratkaisu TT 1984-77 on perustunut tästä asiasta poikkeavaan tosiseikastoon, joten se ei tule sovellettavaksi tässä asiassa.

Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2016:12 (kohta 25) katsonut, että oikeutta ryhtyä lakkoon ei ole tarkoitettu jokaiselle työntekijälle kuuluvaksi itsenäiseksi oikeudeksi siten, että oikeutta voidaan käyttää muutoinkin kuin osana ammattiyhdistystoimintaa. Työsopimuslain 13 luvun 1 §:n mukainen ja perustuslain 13 §:n turvaama ammattiyhdistystoiminnan suoja koskee osallistumista työtaistelutoimenpiteeseen, joka on työntekijäyhdistyksen toimeenpanema tai jonka toimeenpanemiseen yhdistys on myötävaikuttanut.

Kun aikaprioriteettiperiaatteen arvioinnin kannalta olennaista on poissaolon peruste, katson, että työtaistelun osalta arviointi on tehtävä työtaistelun alkamisen perusteella eikä työntekijäkohtaisesti sen mukaisesti, milloin työtaistelutoimenpiteet ovat ensimmäistä kertaa koskeneet kutakin lakon piiriin kuuluvaa työntekijää. Katson siten, että työtaistelusta aiheutuva työn estyminen tosiasiallisesti alkaa työtaistelun alkamisesta lukien.

Työnteon estymisen perustetta arvioidaan työntekijäkohtaisesti soveltaen aikaprioriteettiperiaatetta. Sen vuoksi työtaistelu ei ole työntekijän poissaolon peruste, jos työtaistelun alkaessa työntekijän poissaoloon on ollut olemassa työtaistelun alkamista aikaisemmin alkanut toinen poissaoloperuste.

Aikaprioriteettiperiaatteesta voidaan kuitenkin poiketa. Yksittäisen työntekijän osallistumisvapautta työtaisteluun suojataan osana ammattiyhdistystoiminnan suojaa. Työntekijällä on yhdistymisvapauteen liittyvä oikeus olla osallistumatta työtaisteluun ja siten olla työnantajan käytettävissä työtaistelusta huolimatta. Vastaavasti työntekijä voi muusta aiemmasta poissaoloperusteesta huolimatta osallistua lakkoon, jolloin hänen poissaolonsa vaikutukset arvioidaan työtaisteluun osallistumisen perusteella (ks. KKO 1994:30).

Seuraavaksi sovellan aikaprioriteettiperiaatetta tässä tapauksessa.

Edellä mainituilla perusteilla katson, että työtaisteluun perustuva ja OTO-tehtäviin kohdistuva poissaoloperuste on A:n kohdalla alkanut 13.8.2013.

A on ollut vuosilomalla työtaistelun alkaessa. Siten vuosiloman ajalta hänen poissaolonsa perusteena on aikaprioriteettiperiaatteen mukaisesti pidettävä lomaa. Vuosilomansa jälkeen hän on ollut vielä yhden päivän vapaalla, jonka osalta asiassa on jäänyt epäselväksi sekä se, milloin vapaapäivästä oli sovittu, että sen peruste. Katson kuten enemmistö, että vuosiloma ja vapaapäivä muodostavat yhtäjaksoisen poissaolon perusteen.

A:n lomajakson päätyttyä hänen poissaolonsa perusteeksi on aikaprioriteettiperiaatteen mukaisesti tullut työtaistelu, joten A:n poissaolo 2. - 4.9.2013 on perustunut sairauslomaa ennen alkaneeseen työtaisteluun. A ei ole väittänyt, että hänen tarkoituksenaan ei olisi ollut osallistua työtaisteluun. A ei siten ole oikeutettu palkkaan näiltä päiviltä.

A on ensimmäisen sairauslomajaksonsa päätyttyä osallistunut työtaisteluun 5. – 6.9.2013. A:n myöhempienkin poissaolojen perusteena on aikaprioriteettiperiaatteen nojalla pidettävä yhtäjaksoisesti jatkunutta työtaistelua, joten hän ei ole oikeutettu palkkaan näiltäkään päiviltä.

Edellä mainituilla perusteilla en katso olevan syytä muuttaa hovioikeuden tuomion lopputulosta ja hylkään valituksen.

Äänestysratkaisun perusteella velvollisena lausumaan muista vaatimuksista totean olevani niistä samaa mieltä kuin enemmistö.