KKO:2016:50

Velallinen oli ulosottoasian vireilläolon päättymisen jälkeen saanut ulosottovirastosta pyynnöstään tiedon siitä, mistä hänen veloistaan virasto oli antanut tiedot luottotietoyhtiölle. Velallisen menettelyn, joka ei ollut kohdistunut velkojaan, ei katsottu merkinneen velan vanhentumisesta annetun lain (VanhL) 10 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua velan tunnustamista, joka olisi katkaissut uuden ulosoton perusteena olleen velan vanhentumisen.

Kysymys myös VanhL 11 §:n 3 momentin (324/2016) siirtymäsäännöksen soveltamisesta.

VanhL 10 § 1 mom 2 kohta
VanhL 11 § 3 mom

Asian tausta

Helsingin hovioikeus oli 16.11.2000 antamallaan sittemmin lainvoimaisella tuomiolla pysyttänyt käräjäoikeuden tuomion, jolla A oli velvoitettu suorittamaan pankki M:lle muun muassa kolmeen velkakirjaan perustuvia saatavia pääomaltaan yhteensä noin 3 250 000 markkaa (noin 550 000 euroa). M oli vuonna 2003 siirtänyt tuomion mukaisen saatavan L Oy:lle, joka oli hakenut ulosottovirastolta saatavan ulosottoa viimeksi 24.8.2012.

A oli vaatinut ulosoton lopettamista, koska saatava oli vanhentunut. Ulosottomies oli 24.4.2013 päätöksellään hylännyt A:n vaatimuksen.

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Helsingin käräjäoikeuden päätös 24.1.2014

Käräjäoikeus totesi, että ulosottoperuste oli annettu 16.11.2000 ja että asia oli ollut vireillä ulosotossa 25.4. – 31.5.2000 ja 19.10. – 18.11.2005 päättyen kummallakin kerralla varattomuusesteeseen. Asiassa ei ollut esitetty selvitystä, että A olisi saanut ennen ulosottoasioiden päättymistä tietoa velkojan vaatimuksista.

Saatavan vanhentuminen oli kuitenkin keskeytynyt ulosottomenettelyn ajaksi ja näin ollen ulosoton vireilläolon päättymisestä 18.11.2005 oli alkanut vuoden mittainen vanhentumisaika.

Ulosottoviraston lausunnon mukaan A:n puolisolle, joka oli toiminut A:n asiamiehenä, oli toimitettu 28.6.2006 selvitykset A:ta koskevista ulosottoperusteista. Niihin oli sisältynyt selvitys myös nyt kysymyksessä olevasta ulosottoperusteesta. Selvitys oli sisältänyt vastaavat tiedot kuin ulosottolain (679/2003) 3 luvun 36 §:n mukainen jälki-ilmoitus olisi sisältänyt. Vaikka A oli saanut tiedon ulosottoasian vireilläolosta vasta ulosottomenettelyn päättymisen jälkeen, käräjäoikeus katsoi, että ulosottoperusteen vanhentuminen oli katkennut 28.6.2006 velallisen valtuuttaman henkilön vanhentumisaikana saamalla selvityksellä, ja tästä oli alkanut uusi viiden vuoden vanhentumisaika.

Asia oli sittemmin ollut ulosotossa vireillä vuosina 2009 ja 2010, jolloin kumpikin menettely oli päättynyt varattomuusesteeseen. Vuoden 2009 menettelyssä A:lle oli toimitettu postitse vireilletuloilmoitus ja maksukehotus hakijan ilmoittamaan osoitteeseen. Vuonna 2010 A:lle oli toimitettu vireilletuloilmoitus hänen Sveitsin osoitteeseensa. Sen A oli saanut tiedokseen ja hänelle oli tehty myös puhelimitse yksinkertainen ulosottoselvitys.

Koska A oli saanut tiedon ulosottoasian vireilläolosta, velan vanhentuminen oli katkennut eikä L Oy:n saatava A:lta ollut vanhentunut. Käräjäoikeus hylkäsi A:n valituksen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Ville Toppila.

Helsingin hovioikeuden päätös 27.3.2015

A valitti hovioikeuteen.

Hovioikeus katsoi, että ottaen huomioon velan vanhentumisesta annetun lain siirtymäsäännös kysymyksessä oleva velka vanheni aikaisintaan 1.1.2007. Velkoja oli pannut ulosottomenettelyn vireille kahdesti ennen sanottua ajankohtaa, mutta menettelyt olivat päättyneet varattomuusesteeseen eikä menettelystä ollut kummallakaan kerralla annettu lainmukaisia ilmoituksia A:lle. Tuolloin vireillepannut ulosottomenettelyt eivät siten olleet katkaisseet vanhentumista. Ulosottomenettely oli päättynyt 18.11.2005.

Hovioikeus totesi edelleen, että vanhentuminen katkeaa velan vanhentumisesta annetun lain 10 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan, kun velkoja vaatii velalliselta suoritusta tai muutoin muistuttaa velallista velasta. Säännöksen esitöiden mukaan katkaisutoimen tulee tehdä velkoja tai velallinen, eivätkä velkasuhteen ulkopuolisten tahojen tekemät muistutukset katkaise vanhentumista. A:n puolisolle oli tämän pyynnöstä annettu tiedot ulosotosta vasta ulosottomenettelyn päättymisen jälkeen 28.6.2006, jolloin ulosottoasia ei ollut ollut enää vireillä. Ulosottovirastoa ei voitu pitää velkasuhteen osapuolena eikä tuota selvitystä lainmukaisena katkaisutoimenpiteenä. Kun asiassa ei ollut esitetty, että velkaa olisi katkaistu muutoinkaan ennen 1.1.2007, velka oli vanhentunut.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Marjatta Möller, Harri Katara ja Kristina Isaksson. Esittelijä Essi Konttinen–Di Nardo.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

L Oy:lle myönnettiin valituslupa.

L Oy vaati, että hovioikeuden päätös kumotaan ja että käräjäoikeuden ratkaisu pysytetään.

A vaati, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. L Oy:n saatava A:lta perustuu Helsingin hovioikeuden 16.11.2000 antamaan lainvoimaiseen tuomioon. Tammikuun 1. päivänä 2004 voimaan tulleen velan vanhentumisesta annetun lain (728/2003; vanhentumislaki) 21 §:n 3 momentin mukaan lakia sovelletaan myös velkaan, jonka oikeusperuste on syntynyt ennen lain voimaantuloa. Lainkohdan mukaan velka vanhentuu kuitenkin vanhentumislain nojalla aikaisintaan kolmen vuoden kuluttua lain voimaantulosta, jollei kyseinen velka myös aikaisemmin voimassa olleiden säännösten mukaan vanhentuisi tätä ennen. Kun A:n velka olisi aikaisemman lain mukaan vanhentunut 10 vuodessa tuomion antamisesta eli vanhentumislain 1.1.2004 tapahtuneen voimaantulon jälkeen, vanhentumislain 21 §:n 3 momentin nojalla A:n velka on voinut vanheta aikaisintaan 1.1.2007.

2. Jotta velkaa voitaisiin ulosmitata nyt kyseessä olevassa 24.8.2012 vireille tulleessa ulosotossa, velan vanhentuminen on pitänyt katkaista uuden lain voimaan tulon jälkeen mutta ennen velan aikaisinta vanhentumispäivää 1.1.2007. Jos vanhentumista ei ole katkaistu siihen mennessä, velka on vanhentunut eikä asiassa ole tarpeen selvittää, onko katkaiseminen pitänyt toimittaa uudelleen vielä myöhemmin.

3. L Oy:n valituksen johdosta asiassa on kysymys ensiksikin siitä, onko yhtiö katkaissut velan vanhentumisen oikeudellisella katkaisutoimella panemalla ulosoton vireille 19.10.2005. Toiseksi kysymys on siitä, onko vanhentuminen katkennut vapaamuotoisella katkaisutoimella, kun A:n asiamies on saanut 28.6.2006 päivätyllä ulosottoviraston kirjeellä tiedon velasta.

Oikeudellinen katkaisutoimi

4. Korkein oikeus toteaa aluksi sovellettavasta laista, että asiassa sovellettava vanhentumislain 11 §:n 3 momentti on muutettu 1.6.2016 voimaan tulleella lailla 324/2016. Lain voimaantulosäännöksen mukaan lakia sovelletaan ensiksikin myös sellaiseen velkaan, jonka peruste on syntynyt ennen lain voimaantuloa. Toiseksi lain 11 §:n 3 momenttia sovelletaan myös, jos velkaa koskeva asia on vireillä lain tullessa voimaan. Lain muutokseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 137/2015 vp s. 27) mukaan lain 11 §:n 3 momenttia sovelletaan muun muassa sellaiseen katkaisutoimeen, jonka tarkoittama ulosottoasia on vireillä lain tullessa voimaan, mutta jos asian käsittely on päättynyt ennen lain voimaantuloa, katkaisutoimen vaikutusta arvioidaan aikaisempien säännöksien mukaisesti. Kun nyt kysymyksessä olevan velan peruste on syntynyt ennen lain voimaantuloa, uuden lain soveltaminen jää riippumaan siitä, onko ulosottoasia, jonka vireilletulon katkaisuvaikutuksesta on kysymys, ollut vireillä lain tullessa voimaan.

5. Tätä asiaa koskevassa oikeudellisessa katkaisutoimessa on kysymys siitä, onko 19.10.2005 vireille tullut ulosottoasia katkaissut velan vanhentumisen. Kun tuo ulosottoasia on päättynyt 18.11.2005 annettuun esteilmoitukseen, myös ulosottoasian vireilläolo on tuolloin sovelletun ulosottolain 3 luvun 95 §:n 3 momentin (679/2003) mukaan päättynyt samana päivänä. Näin ollen nyt käsiteltävä 19.10.2005 vireille tullut ulosottoasia ei ole ollut vireillä enää 18.11.2005 jälkeen, joten tässä asiassa on sovellettava vanhentumislain 11 §:n 3 momenttia alkuperäisessä muodossaan.

6. Vanhentumislain 11 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaisen pääsäännön mukaan velan vanhentuminen katkeaa, jos velkoja panee vireille velan perimistä koskevan ulosottoasian. Kuitenkin lain 11 §:n 3 momentin (728/2003) poikkeussäännön mukaan, jos velkoja peruuttaa hakemuksensa tai asian käsittely päättyy muusta syystä ilman, että tiedoksianto tai muu lain edellyttämä ilmoitus velkojan vaatimuksesta on toimitettu velalliselle, vanhentumisajan ei katsota katkenneen.

7. Korkeimman oikeuden ratkaisuista KKO 2012:107 ja 2015:28 ilmenevän oikeusohjeen mukaan vanhentumislain 11 §:n 3 momentin (728/2003) poikkeussäännön soveltamisalaan on katsottu soveltuvan myös tilanteen, jossa tiedoksiantoa tai ilmoitusta ei ole saatu toimitettua velalliselle tämän ulkomailla oleskelun takia. Näin ollen tällaisessakin tilanteessa ulosoton hakeminen katkaisee vanhentumisen vain, jos velallinen saa vireilletulohakemuksen tiedokseen. Ratkaisuista ilmenevän oikeusohjeen mukaan asiassa ei ole merkitystä sillä, onko ulosottoviranomainen voinut ulosottolainsäädännön mukaan jättää jonkin ilmoituksen toimittamatta tiedoksi velalliselle. Korkein oikeus toteaa, että vanhentumislain 11 §:n 3 momentin muutoksella 324/2016, jota ei tähän asiaan sovelleta (edellä kohta 5), on pyritty muuttamaan Korkeimman oikeuden ratkaisujen mukaista oikeustilaa (HE 137/2015 vp s. 13 – 14, LaVM 3/2016 vp s. 5).

8. L Oy:n hakemuksesta velan ulosotto on tullut vireille 19.10.2005, mutta ulosottoasian vireilläolo on päättynyt varattomuusesteeseen 18.11.2005. A:lle ei ollut lähetetty tuolloin voimassa olleen ulosottolain (679/2003) 3 luvun 33 §:n, 34 §:n ja 36 §:n mukaisia vireilletuloilmoitusta, ennakkoilmoitusta tai jälki-ilmoitusta, koska A asui tuolloin Sveitsissä eikä hänen osoitteensa ollut L Oy:n tai ulosottoviranomaisten tiedossa.

9. Kun A:lle ei ole toimitettu tietoa 19.10.2005 vireille tulleesta velan perimistä koskevasta ulosotosta, ulosoton vireilletulo ei ole katkaissut A:n velan vanhentumista.

Vapaamuotoinen katkaisutoimi

10. Asiassa on toiseksi kysymys siitä, onko velan vanhentuminen katkennut, kun A:n asiamies on tiedusteltuaan ulosottoviranomaiselta A:n velkoja saanut 28.6.2006 päivätyllä ulosottoviranomaisen kirjeellä tiedon velasta. Kun velkaa koskeva ulosotto ei enää tuolloin ollut vireillä, kysymys ei ole oikeudellisesta vaan vapaamuotoisesta katkaisutoimesta.

11. Vanhentumislain 10 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan velan vanhentuminen katkeaa, kun velallinen suorittaa velkaa tai muutoin tunnustaa velan velkojalle. Kysymys on siitä, merkitseekö velan tiedustelu ulosottoviranomaiselta ja siltä saatu tieto velasta lainkohdassa tarkoitettua velan tunnustamista.

12. Lain sanamuoto ˮ…velallinen…muutoin tunnustaa velan velkojalle…ˮ tarkoittaa ensiksikin, että velan tunnustaminen voi tapahtua vapaamuotoisesti monin eri tavoin. Toiseksi sanamuodosta voidaan kuitenkin päätellä, että mitkä tahansa velkaa koskevat velallisen toimet eivät merkitse lain tarkoittamaa tunnustamista. Lain tarkoittamassa velan tunnustamisessa keskeistä on se, että tunnustaminen on velallisen ja velkojan välinen toimi. Kysymys on siis oikeustoimesta, jossa tunnustamistoimen tekijänä on velallinen ja toisena osapuolena velkoja, johon tunnustaminen kohdistetaan.

13. Kuten vanhentumislain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä todetaan, vapaamuotoisia katkaisutoimia koskevat vanhentumislain 10 §:n säännökset vastaavat pitkälti sitä ennen voimassa ollutta oikeutta (HE 187/2002 vp s. 54). Ennen vanhentumislain voimaantuloa oikeuskirjallisuudessa on vanhastaan katsottu, että velkaa koskevat velallisen toimet, joita ei kohdisteta velkojaan, eivät tarkoita sellaista tointa, joka katkaisisi vanhentumisen. Tällaisina toimina, jotka eivät katkaise velan vanhentumista, on mainittu velan merkitseminen veroilmoitukseen, kirjanpitoon ja jäämistöasiakirjoihin kuten perukirjaan (ks. Aarne Rekola, Saamisoikeuden vanhentumisesta II 1938, s. 320 - 321; Jouko Halila ‒ Matti Ylöstalo, Saamisen lakkaamisesta, neljäs korjattu painos 1979 s. 95; Tapani Lohi, Vastuu kuolleen henkilön velasta I 1998, s. 175). Myös vanhentumislain esitöissä toistetaan veroilmoitukseen ja kirjanpitoon merkitsemistä koskevat esimerkit sellaisina velallisen toimina, jotka eivät katkaise vanhentumista (HE 187/2002 vp s. 56).

Tätä asiaa koskeva Korkeimman oikeuden arviointi

14. Aviopuolisonsa A:n valtuuttamana asiamiehenä B on 21.6.2006 tiedustellut Helsingin ulosottovirastosta, mistä A:n veloista ulosottovirasto oli toimittanut tiedon luottotietoyhtiö Suomen Asiakastieto Oy:lle. Ulosottoviraston B:lle 28.6.2006 lähettämässä kirjeessä oli ilmoitettu muun muassa tässä asiassa kysymyksessä oleva velka, jota koskeva ulosmittaus oli päättynyt 18.11.2005 annettuun esteilmoitukseen.

15. Korkein oikeus toteaa, että A:n tiedustelussa on ollut kysymys hänen luottotietojensa perusteiden selvittämisestä. Velallisen A:n tiedustelu on tehty ulosottovirastolle eikä velkojalle. Jo tällä perusteella on selvää, ettei tiedustelussa ole kysymys vanhentumislain 10 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetusta velan tunnustamisesta, jonka velallinen olisi kohdistanut velkojaan.

Korkeimman oikeuden johtopäätös

16. A:n L Oy:lle olevan velan vanhentumista ei ole katkaistu ennen 1.1.2007 oikeudellisella katkaisutoimella eli 19.10.2005 vireille tulleella ulosotolla eikä vapaamuotoiseksi väitetyllä katkaisutoimella eli velkaa koskevalla tiedustelulla ja siihen 28.6.2006 saadulla vastauksella. Näillä perusteilla L Oy:n saatava A:lta on vanhentunut.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Liisa Mansikkamäki, Hannu Rajalahti, Jukka Sippo, Jarmo Littunen ja Päivi Hirvelä. Esittelijä Eeva Palaja.