KKO:2016:54

Kysymys hovioikeuden velvollisuudesta toimittaa törkeää kavallusta koskevassa asiassa vastaajien vaatimuksesta pääkäsittely.

OK 26 luku 14 § 2 mom

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Satakunnan käräjäoikeuden tuomio 13.9.2013, muutoksenhaku Vaasan hovioikeuteen ja hovioikeuden tuomio 27.3.2015 kuvataan tarpeellisilta osiltaan Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Stina Selander ja hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Osmo Hänninen, Hagar Nordström ja Petteri Korhonen. Esittelijä Mari Tikkala.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Valituslupa myönnettiin.

Valituksessaan A, B, C ja D vaativat, että syytteet ja korvausvaatimukset hylätään tai toissijaisesti, että asiassa toimitetaan suullinen käsittely tai asia palautetaan hovioikeuteen pääkäsittelyn toimittamista varten.

Syyttäjä ja asianomistaja T Oy vastasivat valitukseen vaatien sen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Käräjäoikeus on tuominnut A:n, B:n, C:n ja D:n yhdessä 17. – 21.6.2011 tehdystä törkeästä kavalluksesta viiden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen sekä suorittamaan yhteisvastuullisesti vahingonkorvauksena T Oy:lle 27 200 euroa.

2. Vastaajien syyksi luettiin se, että he olivat F Oy:n hallituksen jäseninä anastaneet T Oy:n omaisuutta. Vastaajat olivat myyneet F Oy:n hallinnassa ollutta käyttöomaisuutta 25 000 eurolla, vaikka kysymyksessä olleet koneet ja laitteet olivat liikkeenluovutussopimuksen perusteella olleet vielä T Oy:n omaisuutta. Myynnille ei ollut ollut T Oy:n suostumusta.

3. Vastaajat valittivat hovioikeuteen ja vaativat, että syyte ja korvausvaatimukset hylätään. Vastaajat eivät olleet anastaneet T Oy:n omaisuutta. Liikkeenluovutussopimuksessa on ollut kysymys liiketoimintakokonaisuuden kaupasta. Sopimuksen omistuksenpidätysehto ei estänyt normaalina liiketoimintana tapahtuvaa käyttöomaisuuteen kuuluvien liiketoiminnan kannalta käyttökelvottomien koneiden ja laitteiden myyntiä. Ottaen huomioon liikkeenluovutussopimuksen luonne ja se, ettei omistuksenpidätysehdossa ollut määritelty, mitä omaisuutta se koskee, ehto ei ollut selvä ja yksiselitteinen. Vastaajien menettelyltä puuttui kavallusrikoksen edellyttämä tahallisuus. Kukaan ei ollut saanut myynnistä itselleen taloudellista etua. Teko ei ollut myöskään kokonaisuutena arvostellen törkeä.

4. Vastaajat pyysivät, että hovioikeus toimittaa pääkäsittelyn, koska se oli tarpeen näytön uudelleen arvioimiseksi. Käräjäoikeus oli arvioinut asian ja siinä esitetyn näytön väärin tai arvion oikeellisuudesta jäi ainakin varteenotettava epäilys. Tahallisuuden arviointi ei ollut mahdollista ilman suullisen todistelun vastaanottamista. Vastaajat nimesivät pääkäsittelyssä kuultaviksi itsensä todistusteemana liiketoiminnan kaupan syntyminen ja taustat sekä syyt teonkuvauksessa todettujen esineiden myyntiin. Lisäksi he nimesivät kuultaviksi kaksi käräjäoikeudessa kuultua henkilöä, toisen samasta todistusteemasta kuin vastaajat sekä myynnistä saatujen rahojen käyttötarkoituksesta ja toisen esineiden myynnin syistä ja myytyjen esineiden arvosta.

5. Syyttäjä ja T Oy eivät vastauksissaan pitäneet pääkäsittelyn toimittamista tarpeellisena.

6. Varattuaan vastaajille heidän pyyntönsä mukaisesti tilaisuuden täydentää valitustaan siltä varalta, ettei pääkäsittelyä toimiteta, hovioikeus hylkäsi pääkäsittelyn toimittamista koskevan pyynnön oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 14 §:n 2 momentin nojalla. Hovioikeus totesi, että vastaajat olivat muutoksenhakemuksessaan riitauttaneet käräjäoikeuden suullisen todistelun uskottavuuden arvioinnin. Käräjäoikeus oli tuomionsa perusteluissa arvioinut heidän kertomuksiaan sekä verrannut niitä asianomistajan edustajan M:n kertomukseen ja asiassa esitettyihin kirjallisiin todisteisiin. Käräjäoikeuden perusteluista ilmenivät ne syyt, joiden johdosta M:n kertomusta ja syyttäjän ja asianomistajan esittämiä kirjallisia todisteita oli pidetty vastaajien kertomuksia uskottavampina. Hovioikeus katsoi, etteivät vastaajien hovioikeudelle esittämät perusteet horjuttaneet käräjäoikeuden näytön arvioinnin oikeellisuutta. Näytön arvioinnin oikeellisuudesta ei voinut jäädä kirjallisen aineiston perusteella kokonaisuutena arvioiden mitään varteenotettavaa epäilystä. Edellä mainitun vuoksi käräjäoikeudessa vastaanotettua suullista todistelua ei otettu valituksen johdosta hovioikeudessa uudestaan vastaan. Kun muutakaan syytä pääkäsittelyn toimittamiselle hovioikeudessa ei ollut esitetty, asia ratkaistiin esittelystä.

7. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

8. Korkeimmassa oikeudessa on ensisijaisesti kysymys siitä, olisiko hovioikeuden tullut toimittaa asiassa pääkäsittely.

Pääkäsittelyn toimittamista koskevat säännökset

9. Hovioikeuden on oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 14 §:n 1 momentin mukaan toimitettava pääkäsittely, jos rikosasiassa vastaaja sitä vaatii. Pykälän 2 momentin mukaan pääkäsittelyä ei kuitenkaan tarvitse toimittaa, jos asiassa ei 15 §:n 1 momentin mukaan tarvitse ottaa vastaan suullista todistelua sen vuoksi, että näytön arvioinnin oikeellisuudesta ei voi jäädä varteenotettavaa epäilystä, ja pääkäsittelyn toimittaminen on muutoinkin selvästi tarpeetonta huomioon ottaen erityisesti asian laatu ja merkitys asianosaiselle.

10. Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 15 §:n 1 momentin mukaan suullinen todistelu otetaan pääkäsittelyssä tarpeellisilta osiltaan uudelleen vastaan, jos asiassa on kysymys käräjä-oikeuden suullisen todistelun uskottavuudesta tekemästä arviosta. Todistelua ei tarvitse ottaa uudelleen vastaan, jos käräjäoikeuden vastaanottaman näytön arvioinnin oikeellisuudesta ei voi jäädä 12 §:ssä tarkoitetun oikeudenkäyntiaineiston perusteella kokonaisuutena arvioitaessa mitään varteenotettavaa epäilystä. Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 12 §:ssä säädetään, että asia ratkaistaan esittelystä kirjallisen oikeudenkäyntiaineiston perusteella, jollei pääkäsittelyä toimiteta.

11. Korkein oikeus on ennakkopäätöksessään KKO 2014:74 (kohta 17) edellä mainittujen lainkohtien esitöihin viitaten todennut pääsääntönä olevan, että pääkäsittely toimitetaan asianosaisen sitä vaadittua ja että näin menetellään silloinkin, kun kysymys ei ole suullisen todistelun uskottavuuden arvioinnista (HE 105/2009 vp s. 68). Pääkäsittely voidaan jättää toimittamatta vain, jos asiassa ei ole otettava vastaan suullista todistelua ja pääkäsittelyn toimittaminen on muutoinkin selvästi tarpeetonta ottaen huomioon asian laatu ja merkitys asianosaiselle. Asianosaisen pääkäsittelypyyntö voidaan hylätä vain, jos nämä kaikki oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 14 §:n 2 momentissa säädetyt edellytykset täyttyvät (HE 105/2009 vp s. 38).

12. Mainituissa esitöissä (HE 105/2009 vp s. 68) todetaan, että pääkäsittelyn toimittamista voitaisiin pitää selvästi tarpeettomana asian laadun perusteella muun muassa ainakin silloin, jos kysymyksessä olisi yksinkertainen ja selväpiirteinen rangaistuksen määräämistä koskeva asia, kuten esimerkiksi sakon muuntorangaistuksen määräämistä tai yhdyskuntapalvelun muuntamista vankeudeksi koskeva valitus. Valittajalle vähämerkityksellisenä taas voidaan pitää asiaa, jossa taloudellinen intressi on vähäinen ja joka ei liity merkittävissä määrin asianosaisen henkilöön. Esitöiden mukaan asian merkitystä asianosaiselle arvioitaessa huomioon otettavia tekijöitä ovat muun muassa rikoksen törkeys, rangaistuksen ankaruus ja sen olennaiset muutokset sekä se, onko kysymyksessä henkilö, jota ei ole aikaisemmin tuomittu rangaistukseen.

Korkeimman oikeuden arviointi pääkäsittelyn tarpeellisuudesta

13. Vastaajat ovat jo käräjäoikeudessa katsoneet, että liikkeenluovutussopimuksen omistuksenpidätysehto ei ollut estänyt syytteessä tarkoitetun vanhan ja yhtiön toiminnan kannalta tarpeettoman käyttöomaisuuden myyntiä normaaliin liiketoimintaan kuuluvana toimena ja että joka tapauksessa heiltä oli puuttunut rikoksen syyksilukemisen edellyttämä tahallisuus. Käräjäoikeus on tältä osin perustellut syyksi lukevaa ratkaisuaan toteamalla pitävänsä liikkeenluovutussopimusta ja siihen sisältyvää omistuksenpidätysehtoa selvänä ja yksiselitteisenä sekä viittaamalla myydyn omaisuuden arvoon ja ehdon tarkoitukseen turvata T Oy:n saatava. Lisäksi käräjäoikeus on perustellut vastaajien tahallisuutta toteamalla, että heillä oli kohtuullisen pitkä kokemus yhtiön johtotehtävissä toimimisesta.

14. Hylätessään valittajien vaatimuksen pääkäsittelyn toimittamisesta hovioikeus on lausunut käräjäoikeuden arvioineen tuomionsa perusteluissa heidän kertomuksiaan sekä verranneen niitä asianomistajan edustajan kertomukseen ja asiassa esitettyihin kirjallisiin todisteisiin. Käräjäoikeus ei kuitenkaan ole tuomionsa perusteluissa tuonut esiin, miltä osin toisaalta asianomistajan edustajan ja toisaalta valittajien kertomusten sisällöt olivat poikenneet toisistaan. Näin ollen käräjäoikeus ei myöskään ole voinut tehdä perusteltua vertailua kertomusten uskottavuuden välillä. Hovioikeuden lausuma käräjäoikeuden tuomion perusteluista ei siten vastaa sitä, mitä käräjäoikeus on tuomionsa perusteluissa todellisuudessa esittänyt. Hovioikeus ei myöskään ole lausunut omistuksenpidätysehdon tulkinnanvaraisuutta ja tahallisuuden puuttumista koskevista, asiassa keskeisistä kysymyksistä.

15. Kirjallisena todisteena esitetyn liikkeenluovutussopimuksen 2 kohdan mukaan sopimuksella siirretään luovutuksensaajalle sopimuksessa yksilöity liiketoimintakokonaisuus. Sopimuksen 3 kohdan mukaan liikkeenluovutuksessa siirtyvät luovutuksensaajan omistukseen 3.1. alakohdassa tarkoitetut koneet ja laitteet, 3.2. alakohdassa tarkoitetut raaka-aineet, puolivalmisteet ja valmiit tuotteet sekä 3.3. alakohdassa luetellut immateriaalioikeudet. Sopimuksen 10 kohdan toinen kappale sisältää omistuksenpidätysehdon. Sen mukaan omistusoikeus siirtyy, kun koko kauppahinta on maksettu. Korkein oikeus toteaa, ettei sopimuksessa ole millään tavalla yksilöity omaisuutta, johon omistuksenpidätys kohdistuu. Sopimuksen tarkoitus siirtää luovutuksensaajille liiketoimintakokonaisuus viittaa siihen, ettei ehdon tarkoituksena ole ollut rajoittaa ainakaan normaalin liiketoiminnan harjoittamiseksi välttämätöntä omaisuuden luovuttamista. Omistuksenpidätysehtoa ei siten voida pitää selvänä ja yksiselitteisenä.

16. Edellä lausutun perusteella Korkein oikeus katsoo, että käräjäoikeuden näytön arvioinnin oikeellisuudesta on jäänyt oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 14 §:n 2 momentissa tarkoitettu varteenotettava epäilys. Hovioikeudessa on ollut vastaajien valituksen johdosta kysymys sopimuksen tulkinnasta ja sen arvioimisesta, ovatko vastaajat voineet perustellusti tulkita sopimusta eri tavalla kuin käräjäoikeus on tehnyt tai ovatko he voineet erehtyä sopimuksen sisällön suhteen. Tällöin merkitystä on suullisella todistelulla muun muassa sen suhteen, mikä on vastaajien käsitys sopimuksen tarkoituksesta ja mahdollisuudesta luovuttaa käyttöomaisuutta.

17. Arvioitaessa hovioikeuden velvollisuutta toimittaa pääkäsittely huomioon on lisäksi otettava asian merkitys asianosaisille ja muun muassa rikoksen törkeys ja rangaistuksen ankaruus. Lisäksi tässä tapauksessa on otettava huomioon se, että vastaajat ovat liike-elämässä toimivia henkilöitä, joita ei ole aikaisemmin rikoksista rekisteröity. Käräjäoikeudessa heidät on tuomittu törkeästä kavalluksesta vankeusrangaistuksiin. Asialla on siten merkitystä yleisemminkin arvioitaessa heidän luotettavuuttaan liike-elämän tehtävissä toimivina henkilöinä.

18. Johtopäätöksenään Korkein oikeus toteaa, että asiassa olisi tullut toimittaa pääkäsittely hovioikeudessa näytön vastaanottamiseksi kohdissa 13 – 16 todetuilla perusteilla sekä asian laadun ja merkityksen vuoksi kohdassa 17 todetuilla perusteilla.

Päätöslauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan. Asia palautetaan Vaasan hovioikeuteen, jonka tulee omasta aloitteestaan ottaa asia uudelleen käsiteltäväkseen ja, ottaen huomioon palauttamisen syy, siinä laillisesti menetellä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Pertti Välimäki, Jorma Rudanko, Jarmo Littunen, Mika Huovila ja Päivi Hirvelä. Esittelijä Tiina-Liisa Autio (mietintö).

Esittelijän mietintö

Määräaikainen oikeussihteeri Autio: Mietintö oli kohtien 1 -12 osalta Korkeimman oikeuden päätöksen mukainen. Kohdan 12 jälkeen Korkein oikeus lausunee pääkäsittelyn tarpeellisuudesta hovioikeudessa seuraavan.

Esinekavalluksesta eli irtaimen omaisuuden anastamisesta on kyse silloin, jos ryhdytään oikeudettomasti toimenpiteisiin, jotka kuuluvat laillisen omistajan toimivaltaan. Tekijän väärää omistuskompetenssia ilmentävät toimenpiteet merkitsevät jo sinänsä anastamista. Omistajan toimivalta voi puuttua esimerkiksi omistuksenpidätysehdon vuoksi.

Vastaajat ovat valituksessaan hovioikeudelle kiistäneet tahallisuutensa todeten, että liikkeenluovutussopimuksen omistuksenpidätysehto ei ollut estänyt normaalina liiketoimintana tapahtuvaa käyttöomaisuuden myyntiä, minkä he olivat tuoneet esiin jo käräjäoikeudessa.

Käräjäoikeudessa on sen tuomiosta ilmenevin tavoin kuultu T Oy:n toimitusjohtaja M:ää liikkeenluovutussopimuksen solmimisesta, omistuksenpidätysehdon vakuustarkoituksesta ja ehdon vaikutuksesta liiketoiminnan harjoittamiseen. Käräjäoikeus on perusteluissaan, jotka hovioikeus on hyväksynyt, ottanut kantaa osapuolten erisuuntaisiin näkemyksiin omistuksenpidätysehdon vaikutuksesta, liikkeenluovutussopimuksen sisällön tulkintaan ja vastaajien tahallisuuteen seuraavasti.

Kaupan kohde oli käräjäoikeuden käsityksen mukaan tyhjentävästi määritelty sopimuksen kohdassa 3, jossa yhtenä kokonaisuutena olivat olleet koneet ja laitteet. Omistusoikeus kaupan kohteeseen oli sovittu siirtyvän luovutuksensaajalle, kun koko kauppahinta oli maksettu. Käräjäoikeus piti liikkeenluovutussopimusta ja siihen sisältyvää omistuksenpidätysehtoa selvänä ja yksiselitteisenä. Kun muita vakuuksia kauppahinnan maksusta ei ollut asetettu, niin loogista oli, että omistuksenpidätysehdon tarkoituksena oli M:n kertomin tavoin ollut turvata T Oy:n saatava. Käräjäoikeus katsoi, että sopimuksen sisältö, omistuksenpidätysehdon tarkoitus ja myydyn käyttöomaisuuden arvo huomioon ottaen koneiden ja laitteiden myyminen ei ollut ollut sopimuksen puitteissa sallittua normaalia liiketoimintaa.

Käräjäoikeus totesi lisäksi, että sopimuksen yksiselitteisyys ja selkeys sekä vastaajien kokemus yhtiön johtotehtävissä toimimisesta huomioon ottaen syyksilukemisen edellyttämällä todennäköisyydellä selvitetyksi oli tullut, että vastaajat olivat tienneet myyvänsä omaisuutta, jota rasitti omistuksenpidätysehto ja joka ei ollut tullut vielä kokonaan maksetuksi ja olivat näin toimiessaan anastaneet T Oy:n omaisuutta.

Korkein oikeus todennee, että sopimuksen sanamuodon tulkinnan osalta kyse on ollut kirjallisesta todisteesta tehtävistä oikeudellisista johtopäätöksistä. Tältä osin pääkäsittelyn toimittaminen hovioikeudessa ei liene ollut näytön vastaanottamiseksi tarpeen. Vastaajat eivät muutoinkaan ole valituksessaan hovioikeudelle riitauttaneet käräjäoikeudessa esitetyn suullisen todistelun uskottavuuden arviointia siten, etteikö hovioikeus olisi voinut katsoa, ettei käräjäoikeuden näytön arvioinnin oikeellisuudesta voi jäädä varteenotettavaa epäilyä. Tämän vuoksi Korkein oikeus katsonee, että hovioikeus on voinut hylätä vastaajien pääkäsittelypyynnön näytön uudelleen vastaanottamiseksi.

Mitä tulee tarpeeseen toimittaa pääkäsittely vastaajien itsensä kuulemiseksi, Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2014:74 katsonut, että vuonna 2011 voimaan tulleiden, uudistettujen pääkäsittelysäännösten tavoitteiden toteutuminen edellyttää, että asianosaiset ja heidän avustajansa kulloinkin tuovat esiin ne syyt, joiden perusteella he pitävät pääkäsittelyn toimittamista tarpeellisena (kohta 23). Vastaajien hovioikeudelle esittämästä pääkäsittelypyynnöstä ei käy ilmi, että he olisivat halunneet tulla kuulluiksi muussa kuin näytön uudelleen arvioimisen tarkoituksessa.

Korkein oikeus on edellä mainitussa ratkaisussaan KKO 2014:74 (kohta 23) todennut, että tällaisessa tilanteessa voi tapauskohtaisesti osoittautua tarpeelliseksi, että hovioikeus tiedustelee asianosaiselta, onko pääkäsittely toimitettava asianosaisen itsensä kuulemiseksi, kun hovioikeus katsoo asianosaisen pyynnön pääkäsittelyn toimittamisesta näytön uudelleen vastaanottamista varten tulevan hylättäväksi. Korkein oikeus kuitenkin katsonee, ettei hovioikeudella ole tässä tapauksessa ollut erityisiä syitä tiedustella vastaajien kantaa pääkäsittelyn toimittamiseen muun kuin vedotun näytön uudelleen vastaanottamisen johdosta.

Korkein oikeus todennee johtopäätöksenään, ettei perustetta palauttaa asiaa hovioikeuteen pääkäsittelyn toimittamiseksi näin ollen ole.

Asiassa ei liene aihetta toimittaa suullista käsittelyä Korkeimmassa oikeudessa. Korkein oikeus tutkinee valituksen perusteella hovioikeuden tuomion oikeellisuuden ja katsonee, ettei tuomion muuttamiseen ole aihetta.