KKO:2016:61

Vuonna 2005 syntynyt lapsi oli tavannut isäänsä viimeksi toukokuussa 2011. Lapselle oli maaliskuussa 2013 annetulla päätöksellä (perustepäätös) vahvistettu oikeus tavata isäänsä siten, että tapaamiset olisivat aluksi valvottuja ja lyhyitä ja laajenisivat ajan kulumisen myötä portaittain. Tapaamiset eivät olleet toteutuneet miltään osin. Isä vaati käräjäoikeudessa, että äiti velvoitetaan sakon uhalla sallimaan tapaamiset. Jo käräjäoikeuden ratkaisun antamisen ajankohtana helmikuussa 2015 lapsen oli perustepäätöksen mukaan tarkoitus tavata isäänsä ja olla tämän luona muun muassa viikonloppuisin.

Korkein oikeus katsoi, että ajan kulumisen ja tapaamisten toteutumattomuuden vuoksi lapsen edun mukaista oli muuttaa tapaamisoikeuden ehtoja väliaikaisesti siten, että tapaamiset ovat aluksi valvottuja ja laajenevat portaittain, kun tietty määrä tapaamisia on toteutunut.

L lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta 13 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Tapaamisoikeutta koskeva päätös

Turun hovioikeus oli 28.3.2013 antamallaan päätöksellä (perustepäätös) määrännyt, että vuonna 2005 syntyneellä lapsella oli oikeus tavata isäänsä toukokuusta 2013 alkaen lokakuuhun 2013 asti yhtenä lauantaina kussakin kuussa siten, että tapaamiset olivat valvottuja kolmen tunnin päivätapaamisia kello 13 – 16. Lokakuun valvotun tapaamisen jälkeen marraskuusta 2013 alkaen lapsella oli oikeus tavata isäänsä kunkin parittoman viikon lauantaina lapsen isänäidin luona kello 12 – 18 maaliskuun 2014 loppuun asti. Edellä mainituissa tapaamisissa tuli olla läsnä suostumuksensa mukaan myös lapsen isänäiti. Kaikki vaihdot tuli toteuttaa siten, että vanhempien kohtaaminen pyritään välttämään. Lapsen äidin tuli luovuttaa lapsi isänäidille ja tämän tuli luovuttaa lapsi tapaamisen jälkeen äidille. Äidin tuli tuoda lapsi tapaamisiin ja hakea hänet tapaamisista maaliskuun 2014 loppuun saakka.

Huhtikuusta 2014 alkaen lapsella oli oikeus tavata isäänsä tämän luona ensin päivätapaamisina kunkin parittoman viikon lauantaina kello 12 – 18 elokuun 2014 loppuun asti sekä syyskuusta 2014 alkaen viikonlopputapaamisina kunkin parittoman viikon viikonloppuna perjantaista koulun tai iltapäiväkerhon päättymisestä sunnuntaihin kello 16 asti. Huhtikuusta 2014 lähtien isän tuli huolehtia lapsen hakemisesta tapaamisiin ja palauttamisesta kotiin.

Lisäksi hovioikeus oli antanut määräyksiä tapaamisista loma- ja juhla-aikoina.

Päätöksensä perusteluissa hovioikeus oli todennut, että lapsi oli tavannut isäänsä viimeksi 16.5.2011. Äiti ei ollut halunnut tukea lapsen ja isän välisiä tapaamisia eikä muutakaan yhteydenpitoa vaan oli sulkenut isän ja tämän suvun kokonaan pois lapsen elämästä. Asiassa ei ollut perusteita olla sallimatta lapsen ja isän yhteydenpitoa. Tilanne, jossa yhteydenpito oli kokonaan katkaistu ja tapaamisista ei ollut määrätty, johtaisi siihen, että lapsi menettää kokonaan yhteyden isäänsä. Hovioikeus oli päätynyt siihen, että isän ja lapsen tapaamiset tuli aloittaa. Lapsen edun mukaista oli määrätä tapaamiset tapahtumaan porrastetusti ja aluksi valvottuina.

Hovioikeus oli lisäksi lausunut, että tapaamiset voitiin aloittaa Turun seudun elatusvelvolliset ry:n järjestäminä siten, että valvojana toimi yhdistyksen järjestämän henkilön lisäksi myös lapsen isänäiti suostumuksensa mukaisesti. Mikäli äiti katsoi sen aiheelliseksi, valvojana voi toimia myös sosiaaliviranomaisen nimeämä valvoja.

Hovioikeuden päätös oli tullut lainvoimaiseksi 5.2.2014.

Täytäntöönpanohakemus ja lausuma Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa

Lapsen isä vaati 25.3.2014 vireille panemallaan hakemuksella, että lapsen äiti velvoitetaan sakon uhalla noudattamaan tapaamisoikeutta koskevaa päätöstä.

Lapsen äiti vaati, että hakemus hylätään.

Käräjäoikeuden väliaikaismääräys 15.9.2014

Käräjäoikeus antoi väliaikaismääräyksen, jolla se muutti vanhempien välisen sopimuksen perusteella väliaikaisesti tapaamisoikeuden ehtoja muun muassa siten, että perustepäätöksen mukaan kerran kuukaudessa lauantaisin järjestettävät kolmen tunnin tapaamiset alkaisivat eräässä lasten leikkipaikassa. Perusteluna käräjäoikeus lausui, että muutos edisti tapaamisoikeuden toteutumista eikä ollut lapsen edun vastainen.

Käräjäoikeuden päätös 12.2.2015

Käräjäoikeus lausui, että täytäntöönpanossa ei enää tutkittu tapaamisoikeuden perusteita, vaan sitä, oliko tapaamiselle jokin este. Täytäntöönpanoperustetta annettaessa oli tutkittu isän edellytykset tavata lastaan.

Asiassa oli riidatonta, ettei lapsi ollut tavannut isäänsä 16.5.2011 jälkeen. Lapsi ei ollut myöskään 28.3.2013 jälkeen tavannut isäänsä täytäntöönpantavana olleen päätöksen mukaisesti.

Asiassa esitetyn selvityksen perusteella käräjäoikeus arvioi, ettei tapaamisille ollut estettä. Selvitetyksi oli tullut, että lapsen ja isän perusluottamus oli kunnossa. Mikäli tapaamisia ei aloitettu, vaarana oli lapsen vieraantuminen isästään. Asiassa oli annettava täytäntöönpanomääräys estämään lapsen tapaamisoikeuden loukkaukset tulevaisuudessa.

Käräjäoikeuden päätöksen antamisen aikaan tapaamisten tuli perustepäätöksen mukaan tapahtua viikonloppuisin isän luona. Käräjäoikeus katsoi, että lapsella oli oikeus heti perustepäätöksen mukaisiin valvomattomiin tapaamisiin siitäkin huolimatta, että äiti ei ollut noudattanut porrastettuja tapaamisaikoja.

Käräjäoikeus totesi, ettei 15.9.2014 annettu väliaikaismääräys ollut enää voimassa, ja velvoitti äidin sakon uhalla sallimaan lapsen ja isän väliset tapaamiset siten kuin täytäntöönpantavassa hovioikeuden päätöksessä oli määrätty.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Simo Partanen.

Turun hovioikeuden päätös 9.2.2016

Lapsen äiti valitti hovioikeuteen ja vaati, ettei hovioikeuden 28.3.2013 antamaa päätöstä määrätä pantavaksi sakon uhalla täytäntöön. Toissijaisesti äiti vaati, että hovioikeus määrää tapaamiset alkamaan porrastetusti kuten perustepäätöksessä oli määrätty ja valvottuina Tenavatuvassa.

Lapsen isä vaati, että valitus hylätään. Mikäli tapaamiset aloitettiin valvottuina, niitä oli määrättävä valvomaan Länsi-Suomen etävanhemmat ry.

Hovioikeus lausui, että asiassa ei ollut ilmennyt seikkoja, joiden perusteella olisi pääteltävissä, että hovioikeuden 28.3.2013 vahvistaman tapaamisoikeuden täytäntöönpano olisi selvästi lapsen edun vastaista. Näin ollen äidin ensisijainen vaatimus täytäntöönpanomääräyksen kumoamisesta oli hylättävä.

Hovioikeus totesi, että perustepäätöksen mukaan lapsella oli oikeus tavata isäänsä porrastetusti. Lapsen äidin toissijaisen vaatimuksen perusteella kysymys oli siitä, olivatko perustepäätökseen vaaditut tapaamisajan ja -paikan muutokset lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta annetun lain 13 §:ssä tarkoitetulla tavalla vähäisiä.

Hovioikeus totesi, että tapaamiset eivät olleet toteutuneet toukokuun 2011 jälkeen ja perustepäätöksessä määrätyt porrastetut tapaamisajat olivat ajan kulumisen vuoksi menettäneet merkityksensä. Tässä tapauksessa vaadituissa muutoksissa ei ollut kysymys vain välttämättömien käytännön järjestelyjen täsmentämisestä tai tarkistamisesta, vaan sellaisesta laajemmasta tapaamisoikeuden muuttamisesta, jota oli arvioitava lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 12 §:n nojalla. Hovioikeus katsoi, että vaaditut muutokset eivät olleet vähäisiä. Näin ollen edellytyksiä vaadittujen muutosten tekemiselle ei ollut.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Leena Virtanen-Salonen, Virpi Vuorinen ja Pekka Varjus.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Lapsen äidille myönnettiin valituslupa.

Lapsen äiti vaati, ettei hovioikeuden 28.3.2013 antamaa päätöstä määrätä sakon uhalla täytäntöönpantavaksi. Hän vaati toissijaisesti tapaamisoikeuden ehtojen muuttamista väliaikaisesti siten, että lapsen ja isän tapaamiset määrätään toteutettaviksi valvottuina Tenavatupa-nimisessä tapaamispaikassa, kunnes Varsinais-Suomen käräjäoikeus antaa ratkaisun käräjäoikeudessa vireillä olevassa perustepäätöksen muuttamista koskevassa asiassa.

Lapsen isä vaati, että äidin vaatimukset hylätään. Hän suostui toissijaisesti tapaamisoikeuden ehtojen muuttamiseen väliaikaisesti siten, että tapaamiset toteutetaan aluksi valvottuina, kunhan ne järjestetään jossakin muussa tapaamispaikassa kuin Tenavatuvassa.

Suullinen käsittely

Korkein oikeus toimitti asiassa suullisen käsittelyn 6.9.2016.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Äidillä ja isällä on yhteinen vuonna 2005 syntynyt lapsi. Vanhemmat ovat muuttaneet erilleen vuonna 2009. Lapsi on siitä lähtien asunut äitinsä luona. Lapsi on viimeksi tavannut isäänsä 16.5.2011. Silloin oli kyse Tenavatuvassa järjestetystä valvotusta tapaamisesta, jonka valvoja keskeytti.

2. Turun hovioikeus on 28.3.2013 antamallaan päätöksellä (perustepäätös) vahvistanut, että lapsella oli oikeus tavata isäänsä toukokuusta 2013 alkaen. Lokakuuhun 2013 asti tapaamisten tuli olla kerran kuukaudessa järjestettäviä kolmen tunnin valvottuja tapaamisia. Tarkoituksena oli, että tapaamisia valvoisivat Turun seudun elatusvelvolliset ry:n järjestämä henkilö ja lapsen isänäiti. Marraskuusta 2013 alkaen maaliskuuhun 2014 asti lapsella oli oikeus tavata isäänsä joka toisena lauantaina kuuden tunnin ajan lapsen isänäidin luona. Huhtikuusta alkaen elokuuhun 2014 asti lapsella oli oikeus tavata isäänsä tämän luona joka toisena lauantaina kuuden tunnin ajan. Syyskuusta 2014 alkaen lapsella oli oikeus tavata isäänsä tämän luona viikonlopputapaamisina ja päätöksessä tarkemmin määrätyllä tavalla juhlapyhinä ja loma-aikoina.

3. Käräjäoikeus on 12.2.2015 antamallaan päätöksellä velvoittanut äidin sakon uhalla sallimaan lapsen ja isän tapaamiset siten kuin perustepäätöksessä oli määrätty. Käräjäoikeus on katsonut, että lapsella oli heti oikeus perustepäätöksen mukaisiin valvomattomiin tapaamisiin siitäkin huolimatta, että äiti ei ollut noudattanut porrastettuja tapaamisaikoja.

4. Äiti on valittanut käräjäoikeuden päätöksestä hovioikeuteen ja vaatinut, ettei perustepäätöstä määrätä pantavaksi sakon uhalla täytäntöön. Toissijaisesti hän on vaatinut, että hovioikeus määrää tapaamiset alkamaan porrastetusti niin kuin perustepäätöksessä oli määrätty. Valvotut tapaamiset tuli kuitenkin perustepäätöksestä poiketen määrätä järjestettäviksi Tenavatuvassa. Isä on vastustanut äidin vaatimuksia. Siltä varalta, että tapaamiset määrättäisiin alkamaan valvottuina, isä on vaatinut, että tapaamisia määrätään valvomaan Länsi-Suomen etävanhemmat ry.

5. Hovioikeus ei ole 9.2.2016 antamallaan päätöksellä muuttanut käräjäoikeuden päätöstä. Se on katsonut, ettei asiassa ollut ilmennyt seikkoja, joiden perusteella perustepäätöksessä vahvistetun tapaamisoikeuden täytäntöönpano olisi lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta annetun lain (täytäntöönpanolaki) 14 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla selvästi lapsen edun vastaista.

6. Äidin toissijaisen vaatimuksen johdosta hovioikeus on todennut, että perustepäätöksessä määrätyt porrastetut tapaamisajat olivat ajan kulumisen vuoksi menettäneet merkityksensä. Äidin vaatimissa muutoksissa porrastettuihin aikoihin ja tapaamispaikkaan ei kuitenkaan ollut kysymys vain välttämättömien käytännön järjestelyjen täsmentämisestä tai tarkistamisesta, vaan sellaisesta laajemmasta tapaamisoikeuden muuttamisesta, jota oli arvioitava lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 12 §:n nojalla. Hovioikeus katsoi, ettei tapaamisoikeuden ehtoihin voitu tehdä äidin vaatimia muutoksia, koska ne eivät olleet täytäntöönpanolain 13 §:ssä tarkoitetulla tavalla vähäisiä.

7. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko äiti voitu velvoittaa sakon uhalla sallimaan perustepäätöksen mukaiset tapaamiset. Lisäksi on kysymys siitä, onko perustepäätöksessä vahvistettuja tapaamisoikeuden ehtoja muutettava väliaikaisesti.

Vanhempien kannanotot ja lapsen mielipide

8. Äiti on katsonut, että ei ole lapsen edun mukaista aloittaa lapsen ja isän tapaamisia perustepäätöksen mukaisesti. Olosuhteet ovat muuttuneet. Lapsi ei muun muassa ole tavannut isäänsä 16.5.2011 jälkeen. Tapaamiset tulisi aloittaa valvottuina.

9. Isä on katsonut, että olosuhteet eivät ole perustepäätöksen antamisen jälkeen muuttuneet siten, että päätöstä ei voitaisi panna täytäntöön. Isä on kuitenkin ilmoittanut hyväksyvänsä sen, että tapaamiset aloitetaan valvottuina. Isän mukaan tärkeintä on, että tapaamiset alkavat edes jossakin muodossa toteutua.

10. Lapsen mielipidettä on viimeksi selvitetty 24.3.2016 uuden täytäntöönpanoasian yhteydessä järjestetyssä sovittelussa. Äidin Korkeimmalle oikeudelle toimittamasta sovittelijan kertomuksesta ilmenee, että lapsi muistaa isänsä ja haluaisi tavata tätä, mutta jossakin julkisessa paikassa. Sovittelija on arvioinut, että lapsi on niin kehittynyt, että hänen tahtoonsa voidaan kiinnittää huomiota.

Ratkaisun yleiset lähtökohdat

11. Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 2 §:n mukaan tapaamisoikeuden tarkoituksena on turvata lapselle oikeus pitää yhteyttä ja tavata vanhempaansa, jonka luona lapsi ei asu. Lapsen vanhempien tulee keskinäisessä yhteisymmärryksessä ja pitäen silmällä ennen kaikkea lapsen etua pyrkiä siihen, että tapaamisoikeuden tarkoitus toteutuu lain 1 §:ssä säädettyjen periaatteiden mukaisesti.

12. Täytäntöönpanolain 1 §:n 1 momentin mukaan tapaamisoikeutta koskeva päätös pannaan täytäntöön siten kuin täytäntöönpanolaissa säädetään. Kuten lain esitöistä ilmenee, täytäntöönpanon lähtökohtana on, että tapaamisoikeutta koskevassa päätöksessä on selvitetty, millä tavoin tapaamisoikeus on lapsen etu huomioon ottaen perusteltua järjestää. Olosuhteet ovat kuitenkin voineet päätöksen antamisen jälkeen muuttua tai täytäntöönpanoasiassa järjestettävä sovittelu saattaa tuoda esiin uusia näkökohtia. Sen vuoksi lapsen etu voi täytäntöönpanovaiheessa olla eri kuin alkuperäisessä päätöksessä. (LaVM 7/1996 vp s. 3.)

13. Olosuhteiden muuttumiseen on täytäntöönpanolaissa varauduttu kahdella tavalla. Ensiksikin lain 13 §:n mukaan tuomioistuin voi pyynnöstä käsittelyn ajaksi tai muutoin väliaikaisesti taikka vähäisessä määrin pysyvästi muuttaa tai täsmentää tapaamisoikeutta koskevia ehtoja, jos se edistää tapaamisoikeuden toteuttamista ja on lapsen edun mukaista. Ehtoja saa kuitenkin muuttaa pysyvästi vain, jos täytäntöönpantavana oleva päätös on lainvoimainen. Toiseksi lain 14 §:n 1 momentin mukaan täytäntöönpanoa koskeva hakemus on hylättävä, jos täytäntöönpano olosuhteiden muuttumisen tai muun syyn vuoksi on selvästi lapsen edun vastaista.

14. Täytäntöönpanolain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä oli ehdotettu 13 §:ään otettavaksi säännös, jonka mukaan tuomioistuin voi tietyin edellytyksin täsmentää tai vähäisessä määrin muuttaa tapaamisoikeutta koskevia ehtoja. Säännöksen perusteluissa mahdollisuutta muuttaa vähäisessä määrin tapaamisoikeuden ehtoja täytäntöönpanon yhteydessä perusteltiin käytännön tarpeilla ja erityisesti sillä, että asianosaiset eivät tällöin joutuisi erikseen hakemaan pieniä muutoksia tapaamisoikeutta koskevaan päätökseen. (HE 96/1995 vp s. 37.)

15. Hallituksen esityksen eduskuntakäsittelyssä tapaamisoikeuden ehtojen muuttamisen edellytyksiä väljennettiin niin, että ehtoihin voidaan väliaikaisesti tehdä vähäistä suurempiakin muutoksia. Lakivaliokunnan mietinnön perusteluissa esitettiin esimerkki, jonka mukaan tapaamisen ehtoja voitaisiin muuttaa sovittelun ajaksi niin, että tapaamiset olisivat päivätapaamisia tai valvottuja tapaamisia. Kun huoltajavanhempi pitää tapaamisia syystä tai toisesta lapselle turvattomina, voidaan tapaamisoikeuden ehtojen muuttamisella saada ratkaisevia viitteitä siitä, ovatko huoltajavanhemman pelot perusteltuja, ja lisäksi ehkäistä lapsen ja tapaajavanhemman vieraantumista. (LaVM 7/1996 vp s. 4.)

16. Täytäntöönpanolain 14 §:n 1 momenttia koskevissa hallituksen esityksen perusteluissa on todettu, että olosuhteiden olennaista vähäisemmät muutokset eivät tavallisesti voi olla hakemuksen hylkäämisen perusteena. Muussa tapauksessa tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpano voisi liiallisesti hidastua olosuhteiden muuttumista koskevien väitteiden vuoksi. Perustelujen mukaan hakemuksen hylkäämiseen säännöksen nojalla voisi johtaa esimerkiksi pitkähkön ajan kuluessa tapahtunut lapsen vieraantuminen tapaamista haluavasta vanhemmasta. (HE 96/1995 vp s. 39.)

17. Edellä selostetun perusteella Korkein oikeus toteaa lain 13 §:n ja 14 §:n 1 momentin soveltamisesta yleisesti seuraavaa.

18. Kun harkitaan lapsen tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanoa, olosuhteet ovat asian luonteesta johtuen voineet päätöksen antamisen jälkeen muuttua. Vähäisillä olosuhdemuutoksilla ei yleensä ole merkitystä täytäntöönpanon kannalta. Jos olosuhteissa on tapahtunut vähäistä suurempia muutoksia, on ensisijaisesti perusteltua harkita, voidaanko olosuhteiden muuttuminen ottaa huomioon siten, että tapaamisoikeuden ehtoja täsmennetään tai muutetaan lain 13 §:ssä säädetyllä tavalla. Täytäntöönpanoa koskevan hakemuksen hylkääminen olosuhteiden muuttumisen vuoksi lain 14 §:n 1 momentin nojalla tulee siten yleensä kysymykseen vain, jos on ensiksi todettu, että lapsen edun mukaista lopputulosta ei voida täytäntöönpanon yhteydessä saavuttaa täsmentämällä tai muuttamalla tapaamisoikeuden ehtoja. Tällaisen tulkinnan avulla voidaan edistää lapsen etua ja tapaamisoikeutta koskevien päätösten tehokasta täytäntöönpanoa sekä välttää tarpeettomia uusia oikeudenkäyntejä.

19. Lain 13 §:n mukaan tapaamisoikeuden ehtoja voidaan muuttaa vain asianosaisen pyynnöstä. Niin kuin asiaa koskevassa lakivaliokunnan mietinnössäkin on todettu, tuomioistuimen on kuitenkin täytäntöönpanoasiassa viran puolesta huolehdittava lapsen edun toteutumisesta (LaVM 7/1996 vp s. 4). Jos täytäntöönpanohakemusta vastustetaan olosuhteiden muuttumisen perusteella, tuomioistuimen on tarvittaessa tiedusteltava asianosaisilta, pyytävätkö he tapaamisoikeuden ehtojen täsmentämistä tai muuttamista.

20. Tapaamisoikeuden ehtoihin voidaan siis täytäntöönpanolain 13 §:n nojalla väliaikaisesti tehdä vähäistä suurempiakin muutoksia. Ehtojen väliaikainen muuttaminen edellyttää sitä, että muutokset edistävät tapaamisoikeuden toteuttamista ja ovat lapsen edun mukaisia. Lähtökohtana on tällöinkin perustepäätös, jossa on selvitetty, millä tavoin lapsen tapaamisoikeus on lapsen etu huomioon ottaen perusteltua järjestää.

Tapaamisoikeutta koskevien ehtojen muuttaminen

21. Kohdassa 18 esitetyn mukaisesti tässä asiassa on ensiksi arvioitava, voidaanko olosuhteiden muuttumisen vaikutus ottaa huomioon muuttamalla tapaamisoikeuden ehtoja.

22. Perustepäätöksessä vahvistettujen tapaamisten portaittaisen laajenemisen ilmeisenä tarkoituksena on ollut, että lapsi voi vähitellen luoda uudelleen yhteyden isäänsä. Kun aikaa on kulunut eivätkä tapaamiset ole lainkaan toteutuneet, tämä tarkoitus on jäänyt saavuttamatta. Asiassa todisteena esitetyssä 17.8.2015 päivätyssä olosuhdeselvityksessä on arvioitu, että perustepäätöstä ei selvityksen laatimishetkellä olisi voitu panna täytäntöön sellaisenaan. Selvityksen laatineet sosiaalityöntekijät ovat kuitenkin katsoneet, että lapsen ja isän tapaamiset tulisi aloittaa pian ja että lapsen ja isän tulisi voida pikkuhiljaa tutustua toisiinsa uudelleen. Tapaamisten järjestäminen alkuun valvottuina voisi sosiaalityöntekijöiden arvion mukaan edesauttaa tapaamisten onnistumista. Myös Korkeimmalle oikeudelle toimitetussa 6.4.2016 päivätyssä sovittelijan kertomuksessa sovittelija on todennut, että tapaamisten aloittaminen valvottuina turvalliseksi koetussa paikassa toisi lapselle turvallisuutta. Ottaen huomioon nämä selvitykset sekä kohdassa 10 selostetun lapsen mielipiteen Korkein oikeus katsoo, että tässä tapauksessa tapaamisoikeuden ehtoja on perusteltua muuttaa väliaikaisesti siten, että tapaamiset alkavat valvottuina siten kuin perustepäätöksessäkin oli määrätty. Tällainen muutos edistää tapaamisoikeuden toteuttamista ja on lapsen edun mukainen.

23. Äiti on Korkeimmassa oikeudessa pyytänyt, että tapaamiset määrättäisiin tapahtumaan valvottuina, kunnes Varsinais-Suomen käräjäoikeus antaa ratkaisun siellä vireillä olevassa tapaamisoikeutta koskevassa asiassa. Nyt ei kuitenkaan ole tietoa siitä, milloin käräjäoikeudessa vireillä oleva asia ratkaistaan. Eri syistä voi johtua, että asian käsittely viivästyy tai että käräjäoikeus ei lainkaan anna asiaratkaisua tapaamisoikeuden ehdoista. Tapaamisoikeuden ehtojen väliaikaisen muuttamisen kestoa ei näistä syistä ole perusteltua sitoa käräjäoikeuden ratkaisun antamiseen. Jos perustepäätöstä muutetaan uudella päätöksellä, uusi päätös kuitenkin korvaa myös Korkeimman oikeuden päätöksessä vahvistetut väliaikaiset muutokset perustepäätökseen.

24. Vanhemmat ovat Korkeimmassa oikeudessa olleet yhtä mieltä siitä, että alkuvaiheessa valvottuja tapaamisia voi olla joka toinen viikko eikä vain kerran kuukaudessa, kuten perustepäätöksessä on määrätty. Korkeimmalla oikeudella ei ole aihetta olettaa, että vanhempien yksimielisen kannan mukainen ratkaisu olisi vastoin lapsen etua.

25. Isän ilmoituksen mukaan lapsen isänäiti suostuu edelleen myötävaikuttamaan tapaamisten toteuttamiseen. Asiassa ei ole tullut esiin seikkoja, joiden vuoksi tapaamisia ei voitaisi alkuvaiheen valvottujen tapaamisten jälkeen toteuttaa lapsen isänäidin luona, niin kuin perustepäätöksessä oli määrätty. Estettä ei ole myöskään sille, että isänäidin luona tapahtuvien tapaamisten jälkeen siirrytään aluksi isän luona tapahtuviin päivätapaamisiin.

26. Perustepäätöksessä tapaamisoikeuden portaittainen laajeneminen oli sidottu kalenteriaikaan. Tällainen määräys tapaamisoikeuden laajenemisesta voi johtaa lapsen edun kannalta ongelmalliseen tulokseen, kuten tässäkin tapauksessa on käynyt. Tapaamisoikeuden ehtoihin nyt tehtävien väliaikaisten muutosten tavoitteena on mahdollistaa lapsen ja isän välisen yhteyden luominen uudelleen vähitellen ja olosuhteissa, jotka lapsi voi kokea turvallisiksi. Jotta tämä tavoite toteutuu, tapaamisten tulee muuttua valvomattomiksi vasta, kun valvotut tapaamiset ovat toteutuneet. Korkein oikeus pitää lapsen edun mukaisena, että tapaamisoikeuden portaittainen laajeneminen tässä tapauksessa sidotaan toteutuneisiin tapaamiskertoihin eikä kalenteriaikaan, kuten perustepäätöksessä.

Valvottujen tapaamisten järjestäjä

27. Vanhemmat ovat olleet eri mieltä siitä, missä valvotut tapaamiset tulisi järjestää. Äidin mielestä valvotut tapaamiset tulisi järjestää Tenavatuvassa, jota ylläpitävän yhdistyksen kanssa Turun kaupunki on tehnyt sopimuksen valvottujen tapaamisten järjestämisestä. Äidin mukaan Tenavatuvassa tapaamisten valvonnasta huolehditaan ammattitaitoisesti ja luotettavasti. Isä on puolestaan vaatinut, että valvotut tapaamiset määrätään järjestettäviksi jossakin muussa tapaamispaikassa. Isä on perustellut vaatimustaan sillä, että Tenavatuvan henkilökunta oli hänen mielestään aiheettomasti keskeyttänyt tapaamisen 16.5.2011. Isä on kertonut pelkäävänsä, että henkilökunta vastaisuudessakin perusteettomasti puuttuisi hänen ja lapsen välisiin keskusteluihin.

28. Perustepäätöksen antamisen jälkeen on 1.4.2015 tullut voimaan uusi sosiaalihuoltolaki (1301/2014). Sen 14 §:n 1 momentin 13 kohdan mukaan kunnallisena sosiaalipalveluna on järjestettävä lapsen ja vanhemman välisten tapaamisten valvontaa. Lain 27 §:n 1 momentin mukaan tapaamisten valvonnalla huolehditaan siitä, että tapaamisoikeus toteutuu lapsen edun mukaisesti. Tapaamisten valvonta perustuu joko sosiaalilautakunnan vahvistamaan sopimukseen tai tuomioistuimen päätökseen, jossa määritellään tarvittavien toimenpiteiden sisältö.

29. Sosiaalihuoltolain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen perusteluista ilmenee tarkoituksena olleen, että tuomioistuimen päätöksessä vahvistetaan valvonnan tarve sekä se, kuinka usein valvottuja tapaamisia tulee järjestää. Päätöksestä tulisi ilmetä myös, toteutuuko valvonta vanhempien itsensä järjestämänä vai jääkö se kunnan sosiaalitoimen järjestettäväksi. Perustelujen mukaan kunnallisella toimijalla olisi oikeus määritellä tarkemmin, miten tuki ja valvonta käytännössä toteutetaan. (HE 164/2014 vp s. 119.)

30. Tässä tapauksessa ei ole edellytyksiä sille, että vanhemmat järjestäisivät alkuvaiheessa tarvittavan tapaamisten valvonnan itse. Valvonta on siksi jätettävä kunnan sosiaalitoimen järjestettäväksi.

31. Kohdissa 28 ja 29 selostetun perusteella Korkein oikeus toteaa, että yleinen tuomioistuin ei voi päättäessään valvotuista tapaamisista antaa yksityiskohtaisia määräyksiä siitä, millä tavalla kunnan sosiaalitoimen on käytännössä huolehdittava tapaamisten valvonnasta. Tapaamisiin liittyvät käytännön järjestelyt, kuten sopivan tapaamispaikan osoittaminen, jäävät siis kunnan sosiaalitoimen vastuulle. Myös kunnan sosiaalitoimen on asiaa koskevia päätöksiä tehdessään otettava sosiaalihuoltolain 5 §:n ja 30 §:n 2 momentin nojalla huomioon ensisijaisesti lapsen etu.

32. Korkein oikeus ei sen vuoksi anna tässä asiassa määräystä siitä, missä tapaamispaikassa valvotut tapaamiset on toteutettava.

Uhkasakon asettaminen

33. Käräjäoikeuden tässä asiassa 12.2.2015 asettama uhkasakko on tuomittu maksettavaksi 9.9.2015 eli ennen kuin hovioikeus on 9.2.2016 antanut tässä asiassa päätöksensä äidin valituksen johdosta. Se sakon uhka, jonka asettamista koskevaan päätökseen muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa kohdistuu, ei siten ole ollut enää voimassa edes asiaa hovioikeudessa käsiteltäessä. Sen vuoksi Korkein oikeus voi tässä tapauksessa arvioida vain sitä, onko käräjäoikeuden päätös uhkasakon asettamisesta ollut päätöksen antamishetkellä vallinneet olosuhteet huomioon ottaen oikea.

34. Jo käräjäoikeuden päätöksen antamisen aikaan 12.2.2015 lapsen on perustepäätöksen mukaan ollut tarkoitus tavata isäänsä ja olla tämän luona muun muassa viikonloppuisin, vaikka porrastetut tapaamiset eivät olleet sitä ennen lainkaan toteutuneet. Korkein oikeus pitää selvänä, että tapaamisten aloittaminen koko viikonlopun mittaisilla tapaamisilla ei olisi ollut lapsen edun mukaista.

35. Hakemus uhkasakon asettamisesta olisi kuitenkin täytäntöönpanolain 14 §:n 1 momentin mukaan voitu hylätä käräjäoikeudessa vain, jos perustepäätöksen täytäntöönpano olisi voitu katsoa selvästi lapsen edun vastaiseksi. Kuten kohdasta 18 ilmenee, hakemusta ei yleensä voida hylätä, jos lapsen edun mukainen lopputulos voidaan saavuttaa täsmentämällä tai muuttamalla tapaamisoikeuden ehtoja. Kohdassa 19 todetulla tavalla käräjäoikeuden olisi tullut kiinnittää vanhempien huomiota mahdollisuuteen pyytää tapaamisoikeuden ehtojen muuttamista, kun hakemusta oli vastustettu olosuhteiden muuttumisen perusteella. Tapaamisoikeuden ehtoja olisi voitu pyynnöstä väliaikaisesti muuttaa jo käräjäoikeuden päätöksellä. Käräjäoikeuden päätöstä voidaankin pitää virheellisenä sen vuoksi, että tapaamiset on siinä määrätty aloitettaviksi niitä porrastamatta. Uhkasakon asettaminen tapaamisten turvaamiseksi on ollut kuitenkin perusteltua siihen nähden, että äiti oli alusta lähtien laiminlyönyt noudattaa perustepäätöstä miltään osin. Lisäksi hän oli laiminlyönyt noudattaa päätöstä, jolla käräjäoikeus oli asian käsittelyn aikana muuttanut väliaikaisesti tapaamisoikeuden ehtoja vanhempien välisen sopimuksen perusteella.

Päätöslauselma

Turun hovioikeuden 9.2.2016 antamaa päätöstä ei uhkasakon asettamisen osalta muuteta.

Turun hovioikeuden 28.3.2013 antamalla päätöksellä vahvistettuja tapaamisoikeuden ehtoja muutetaan väliaikaisesti seuraavasti:

Lapsella on oikeus tavata isäänsä valvotusti kerran kahdessa viikossa kolmen tunnin ajan. Tapaamisten valvonnan järjestää sosiaalihuoltolain mukaisesti asianomaisen kunnan sosiaalitoimi. Valvotut tapaamiset on pyrittävä järjestämään kunkin parittoman viikon lauantaina kello 13 – 16. Valvonnasta huolehtiva taho voi tarvittaessa siirtää tapaamisen muuhun ajankohtaan.

Kun kuusi valvottua tapaamista on toteutunut, lapsella on oikeus tavata isäänsä kunkin parittoman viikon lauantaina isänäitinsä luona kello 12 – 18.

Valvotuissa ja isänäidin luona tapahtuvissa tapaamisissa on läsnä suostumuksensa mukaan myös isänäiti. Kaikki vaihdot toteutetaan siten, että vanhempien kohtaaminen pyritään välttämään. Äiti luovuttaa lapsen isänäidille ja tämä luovuttaa lapsen tapaamisen jälkeen äidille. Äiti tuo lapsen edellä mainittuihin tapaamisiin ja hakee hänet niistä.

Kun kymmenen tapaamista isänäidin luona on toteutunut, lapsella on oikeus tavata isäänsä kunkin parittoman viikon lauantaina isän luona kello 12 – 18. Isä huolehtii lapsen hakemisesta näihin tapaamisiin ja palauttamisesta kotiin.

Kun kymmenen päivätapaamista isän luona on toteutunut, jatketaan Turun hovioikeuden 28.3.2013 antamassa päätöksessä vahvistettujen tapaamisoikeuden ehtojen noudattamista.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Liisa Mansikkamäki, Jorma Rudanko, Tuula Pynnä, Mika Huovila ja Tuomo Antila. Esittelijä Pertti Lenkkeri.