KKO:2016:77

A oli aiheuttanut palovamman B:n käsivarteen polttamalla sitä tupakansytyttimellä. Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevillä perusteilla B:lle katsottiin aiheutuneen pysyvä haitta, josta hän oli oikeutettu saamaan vahingonkorvausta. Kysymys myös korvauksen määrästä.

VahL 5 luku 2 § 4 kohta
VahL 5 luku 2 c § 2 mom

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Pohjanmaan käräjäoikeuden tuomio 3.7.2013

Käräjäoikeus katsoi syyttäjän syytteen perusteella selvitetyksi, että A oli 28.1.2012 tehnyt B:lle ruumiillista väkivaltaa pitämällä kiinni tämän kädestä ja polttamalla sitä tupakansytyttimellä. B:lle oli aiheutunut kyynärvarteen kolmannen asteen palovamma, joka oli alkuvaiheessa ollut pituudeltaan 8 senttimetriä ja leveydeltään 4 senttimetriä. Myöhemmin vamman korkeudeksi oli todettu 11 senttimetriä ja leveydeksi 5 senttimetriä. Vamman hoitaminen oli edellyttänyt ihonsiirtoa. Käräjäoikeus tuomitsi A:n rangaistukseen törkeästä pahoinpitelystä ja velvoitti hänet suorittamaan B:lle korvausta muun muassa kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta ja pysyvästä kosmeettisesta haitasta.

Käräjäoikeus hylkäsi B:n pysyvästä haitasta esittämän 12 425 euron suuruisen korvausvaatimuksen. Käräjäoikeus lausui tältä osin perusteluinaan, että A oli kiistänyt vaatimuksen kokonaisuudessaan ja että B:llä oli näyttötaakka korvausperusteen syntymisestä. Lääkärinlausunnon 27.9.2012 mukaan pysyvästä haitasta ei ollut syyskuussa 2012 ollut vielä viitteitä, mutta lääkäri oli arvioinut B:lle aiheutuneen vamman potentiaalisesti pysyvää haittaa aiheuttavaksi. Lääkärinlausunnossa 18.3.2013 palovamman syvyyden oli todettu vaurioittaneen vasemman kyynärvarren tuntohermoja, mistä aiheutui tavanomaista herkempää kivun tuntoa alueen reunoille. Lisäksi lausunnon mukaan alue oli herkkä kosketukselle ja paineen alla, esimerkiksi nukkuessa, siihen tuli kipua. Pysyvästä haitasta lausunnossa todettiin lisäksi, että "ajan oloon voi alueelle tulla pysyvämpääkin kivuntuntemusta useammin tai jatkuvana". Muuta lääketieteellistä selvitystä väitetyn toiminnanvajauksen laajuudesta ei ollut esitetty. B oli itse kertonut, että käsivarsi nipisteli ja särki rasituksessa eikä käsivarressa ollut yhtä paljon voimaa kuin toisessa käsivarressa. B joutui edelleen käyttämään kipulääkettä. Myös käräjäoikeudessa kuullut kaksi todistajaa olivat tehneet havaintoja siitä, että B:n käsivarren toimintakyky ei ollut palautunut. Asiassa esitetyn henkilötodistelun perusteella oli selvitetty, että B:n käsivarressa oli toiminnanvajautta verrattuna ennen pahoinpitelyä vallinneeseen tilanteeseen. Asiassa puuttui kuitenkin lopullinen lääketieteellinen arvio B:lle mahdollisesti aiheutuneesta pysyvästä haitasta tai tarkemmin ottaen haittaluokasta, eikä käräjäoikeus pystynyt ilman lääketieteellistä kannanottoa tarkemmin arvioimaan B:lle mahdollisesti aiheutuneen pysyvän haitan laajuutta tai luokkaa. Lausunto potentiaalisesta pysyvästä haitasta ei käräjäoikeuden käsityksen mukaan ollut vielä riittävä selvitys pysyvän haitan syntymisestä.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Sari Nielsen ja lautamiehet.

Vaasan hovioikeuden tuomio 11.3.2015

B valitti hovioikeuteen.

Hovioikeus totesi, että asiassa oli esitetty pysyvän haitan korvaamista koskevan vaatimuksen tueksi lähinnä vain B:n oma kertomus, jonka mukaan hänen kätensä kipeytyi rasituksessa ja hänen tarkoituksenaan oli mennä sen vuoksi vielä tutkimuksiin. Mitään tarkempaa uutta lääketieteellistä selvitystä väitetystä pysyvästä haitasta ja sen haittaluokasta ei ollut vielä hovioikeudessakaan esitetty.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Kaija Suvilehto-Nieminen, Antti Vaittinen ja Maija Hakkarainen-Ylänkö.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

B:lle myönnettiin valituslupa.

B vaati, että A velvoitetaan suorittamaan hänelle korvaukseksi pysyvästä haitasta 12 425 euroa korkoineen.

A vastasi valitukseen ja vaati, että se hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Käsittelyratkaisu

B on vedonnut Korkeimmassa oikeudessa uutena todisteena 30.12.2014 päivättyyn lääkärintodistukseen. Lääkärintodistus oli hänen mukaansa saatu niin myöhään, ettei sitä ollut pystytty esittämään hovioikeuden pääkäsittelyssä.

Oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 7 §:n 1 momentin mukaan muutoksenhakija ei saa vedota muihin todisteisiin kuin niihin, jotka on esitetty alioikeudessa tai hovioikeudessa, paitsi milloin hakija saattaa todennäköiseksi, ettei hän ole voinut vedota todisteeseen alemmassa tuomioistuimessa tai että hänellä muuten on ollut pätevä aihe olla tekemättä niin.

B oli jo käräjäoikeudessa esittänyt pysyvän haitan korvaamista koskevan vaatimuksensa tueksi henkilötodistelua sekä kirjallisia todisteita, muun ohella kaksi lääkärinlausuntoa. Käräjäoikeus oli katsonut selvitetyksi, että B:n käsivarteen oli jäänyt toiminnanvajautta, mutta hylännyt korvausvaatimuksen sillä perusteella, että lopullinen lääketieteellinen arvio haittaluokasta puuttui. B on nimennyt hovioikeudessa uudeksi todistajaksi toisen lääkärinlausunnon antaneen lääkärin, joka on kertonut B:lle aiheutuneen lausunnosta ilmenevällä tavalla pysyvää haittaa. Ottaen huomioon edellä mainitut seikat sekä sen, minkälaista näyttökynnystä tämänkaltaisissa asioissa yleensä sovelletaan, Korkein oikeus katsoo, että B:lla on hänen nimettyään lääkärin kuultavaksi uutena todistajana hovioikeudessa ollut perusteltu syy olettaa, että hänen hovioikeudessa esittämänsä todistelu katsottaisiin riittäväksi näytöksi siitä, että hänelle on aiheutunut pysyvää haittaa. Kun hovioikeus ei kuitenkaan ole tuominnut korvausta, B:lla on pätevä aihe vedota 30.12.2014 päivättyyn lääkärintodistukseen vasta Korkeimmassa oikeudessa. Se otetaan siten huomioon uutena todisteena.

Pääasiaratkaisun perustelut

Kysymyksenasettelu

1. A:n syyksi on luettu tältä osin lainvoimaiseksi jääneellä hovioikeuden tuomiolla törkeä pahoinpitely. Syyksilukemisen mukaan A oli pitänyt kiinni B:n kädestä ja polttanut sitä tupakansytyttimellä aiheuttaen B:lle kyynärvarteen kolmannen asteen palovamman. Vamman korkeudeksi oli myöhemmin todettu 11 ja leveydeksi 5 senttimetriä. Vamman hoitaminen oli edellyttänyt ihonsiirtoa. Alemmat oikeudet ovat hylänneet B:n pysyvästä haitasta esittämän 12 425 euron suuruisen korvausvaatimuksen.

2. B:n valituksen johdosta Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko hänelle näytetty aiheutuneen pahoinpitelyrikoksesta pysyvää toiminnallista haittaa. Jos hänellä katsotaan olevan oikeus pysyvän haitan korvaukseen, kysymys on myös korvauksen määrästä.

Pysyvän haitan korvaamisen edellytykset

3. Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n 4 kohdan nojalla henkilövahingon kärsineellä on oikeus korvaukseen pysyvästä haitasta.

4. Henkilövahingon korvaamista koskevien säännösten uudistamiseen johtaneessa hallituksen esityksessä on todettu, että pysyvänä haittana korvataan sellaiset henkilövahingon seuraukset, joiden voidaan korvauksen määräämishetken tietämyksen perusteella arvioida vaikuttavan vahinkoa kärsineen elämänlaatuun heikentävästi hänen loppuelämänsä ajan. Hallituksen esityksestä ilmenee tarkoituksena olleen, että pysyvän haitan korvaukseen oikeuttaa paitsi pysyvä toiminnanvajaus myös muun ohella pysyvä kiputila taikka muu pysyvä epämiellyttävä aistimus tai oire. Korvausta pysyvästä haitasta suoritetaan siitä ajankohdasta alkaen, jolloin vahinkoa kärsineen terveydentila vahingon jälkeen on vakiintunut. Lääketieteellisen tiedon ja kokemuksen mukaan fyysisen vamman aiheuttama pysyvä haitta on yleensä määritettävissä viimeistään noin vuoden kuluttua vahingon sattumisesta. (HE 167/2003 vp s. 35 - 36)

5. Alempien oikeuksien tuomioiden perustelujen mukaan B on kertonut, että hänen oikeaa käsivarttaan nipistelee ja särkee rasituksessa eikä siinä ole yhtä paljon voimaa kuin toisessa käsivarressa. Hän joutuu yhä käyttämään kipulääkettä. Myös asiassa kuullut kaksi todistajaa ovat kertoneet tehneensä havaintoja siitä, ettei B:n käsivarren toimintakyky ole palautunut.

6. Todisteena esitetty lääkärinlausunto 27.9.2012 perustuu pääsääntöisesti havaintoihin, joita lausunnon antanut lääkäri on tehnyt B:n käydessä useampia kertoja hänen vastaanotollaan ensimmäisen kuukauden aikana vamman syntymisen jälkeen. Tämän lausunnon perusteella ei siten voida vielä tehdä johtopäätöksiä pysyvästä haitasta. Lääkärinlausunnossa 18.3.2013 on todettu, että palovamman syvyys oli vaurioittanut tuntohermoja, mistä aiheutuu tavanomaista herkempää kivun tuntoa alueen reunoille. Lausunnon mukaan alue on herkkä kosketukselle ja siihen tulee kipua, jos se jää esimerkiksi nukkuessa paineen alle. Lausunnossa on vielä todettu, että ajan oloon voi alueelle tulla pysyvämpääkin kivuntuntemusta useammin tai jatkuvana. Nyt perusjomotus oli vielä kestettävissä.

7. Vasta Korkeimmassa oikeudessa esitetyn lääkärintodistuksen 30.12.2014 mukaan B:n oikean olan voimataso on hieman vasempaa heikompi. Kosketustunto on heikentynyt kyynärvarren alueella kyynärluun puolelta oikealta ja lisäksi oikean etusormen ja peukalon alueella. Oikean käden puristusvoima on lisäksi hieman alentunut. Vastaanotolla suoritetussa testissä B:llä ilmeni pistelyä ja puutumista lähinnä oikean käden kaikissa sormissa. Lääkärintodistuksessa todetaan lisäksi, että oikean kyynärvarren palovammalla ja oikean kyynärvarren kiputilalla ja puutuneisuudella on selkeä ajallinen yhteys. Pahoinpitelystä on todennäköisesti syntynyt krooninen kiputila.

8. Pahoinpitely on tapahtunut 28.1.2012. Lääkärinlausunto 18.3.2013 on annettu noin vuoden kuluttua pahoinpitelystä, ja käräjäoikeuden pääkäsittely on pidetty 19.6.2013. B:n terveydentilan voidaan katsoa jo käräjäoikeuden tuomion antamiseen mennessä vakiintuneen siten, että pysyvä haitta olisi ollut mahdollista määrittää.

9. Toisin kuin alemmat oikeudet ovat katsoneet, pysyvän haitan näyttäminen toteen ei edellytä, että korvausta vaativa esittää lääketieteellistä selvitystä vamman haittaluokasta.

10. A on Korkeimmassa oikeudessa kiistänyt B:n vaatimuksen lähinnä sillä perusteella, että pysyvä haitta tulisi ensisijaisesti todeta lääketieteellisten selvitysten perusteella. Lisäksi A on katsonut, että asiassa ei ole yksilöity pysyvää haittaa riittävällä tavalla ja että asia on jäänyt liian epämääräiseksi, jotta pysyvän haitan olemassaolo ja aste voitaisiin luotettavasti arvioida. A ei sitä vastoin ole väittänyt, että B:lle ei olisi pahoinpitelyn johdosta aiheutunut edellä selostetusta todistelusta ilmeneviä kipuja ja haittoja.

11. Edellä lausutun perusteella Korkein oikeus katsoo, että B:lle on aiheutunut pahoinpitelystä pysyvä haitta, joka ilmenee oikean käsivarren kipuoireina ja puutumistaipumuksena sekä käsivoimien heikentymisenä. Hänellä on näin ollen oikeus saada A:lta korvaus pysyvästä haitasta.

Pysyvän haitan korvauksen määräämisen lähtökohdat

12. Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 c §:n 2 momentin mukaan pysyvästä haitasta määrätään korvaus ottamalla huomioon henkilövahingon laatu ja vaikeusaste sekä vahinkoa kärsineen ikä. Korvausta korottavana tekijänä voidaan lisäksi ottaa huomioon henkilövahingosta vahinkoa kärsineelle aiheutunut elämänlaadun erityinen heikentyminen.

13. Oikeuskäytännössä ja muussa korvauskäytännössä korvaus pysyvästä haitasta määrätään tavallisesti vaiheittain. Tapana on määrittää ensiksi, mihin haittaluokkaan vamma kuuluu. Tämän jälkeen harkitaan, minkä suuruinen korvaus olisi lähtökohtaisesti oikeudenmukainen henkilövahingon laatu ja vaikeusaste eli käytännössä haittaluokka huomioon ottaen. Kolmanneksi harkitaan, millä tavalla vahinkoa kärsineen ikä vaikuttaa korvauksen määrään. Lopuksi arvioidaan, korotetaanko korvausta elämänlaadun erityisen heikentymisen perusteella. Korkein oikeus katsoo, että korvauksen määrääminen kuvatulla tavalla vaiheittain on perusteltua. Se edistää sitä, että korvausratkaisu tulee asianmukaisesti harkituksi ja perustelluksi ja että lopputulos on asianosaisten ymmärrettävissä. Korvauksen määrään vaikuttavien tekijöiden ilmeneminen ratkaisusta erikseen helpottaa myös korvausratkaisujen vertailemista keskenään ja edistää siten oikeuskäytännön yhdenmukaisuutta.

14. Korvaus on myös tässä tapauksessa perusteltua määrätä edellä kuvatulla tavalla vaiheittain. B ei kuitenkaan ole vedonnut seikkoihin, joiden johdosta tulisi arvioitavaksi, onko korvausta korottavana tekijänä otettava huomioon elämänlaadun erityinen heikentyminen.

15. Henkilövahingon korvaamista koskevien säännösten uudistamiseen johtaneessa hallituksen esityksessä on korostettu korvauskäytännön yhdenmukaisuuden tärkeyttä. Tämän turvaamiseksi korvauksia määrättäessä olisi esityksen mukaan otettava huomioon henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositukset. Huomiota olisi aiheellista kiinnittää myös muihin yleistä korvauskäytäntöä säänteleviin normistoihin, kuten liikennevahinkolautakunnan normeihin ja ohjeisiin sekä työtapaturmavakuutusta koskevan lainsäädännön mukaisesti vahvistettuun haittaluokitukseen. (HE 167/2003 vp s. 41)

16. Niin kuin ratkaisussa KKO 2009:82 (kohta 14) on todettu, on selvää, että henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositukset eivät sido tuomioistuimia. Sama koskee myös muita normistoja, jotka on kehitetty ohjaamaan yleistä korvauskäytäntöä.

17. Edellä mainitussa hallituksen esityksessä on erityisesti todettu, että henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan perustamisesta huolimatta Korkeimman oikeuden tehtävänä on ennakkoratkaisuillaan ohjata aineettomien vahinkojen korvauskäytäntöä ja korvaustasoa. Neuvottelukunnan tehtävästä poiketen Korkeimman oikeuden tehtävänä olisi määritellä, millainen korvaustaso on hyväksyttävä. Tästä on todettu seuraavan, että Korkeimman oikeuden tehtävänä olisi ohjata aineettomien vahinkojen korvaustasoa myös neuvottelukunnan suosituksista riippumatta. (HE 167/2003 vp s. 70)

Haittaluokan määrittäminen

18. Haittaluokan käsite pohjautuu työtapaturmavakuutusta koskevaan lainsäädäntöön. Haittaluokalla tarkoitetaan asetuksella vahvistetun 20-portaisen haittaluokituksen mukaista lukuarvoa, joka kuvaa vammasta tai sairaudesta johtuvan toimintakyvyn alentumisen vaikeusastetta. Nyt kysymyksessä olevan vahingon aiheutumisen aikaan oli voimassa sosiaali- ja terveysministeriön asetus tapaturmavakuutuslaissa tarkoitetusta haittaluokituksesta (1649/2009). Vuoden 2016 alusta lähtien sattuneiden vahinkojen osalta sovelletaan valtioneuvoston asetusta työtapaturma- ja ammattitautilaissa tarkoitetusta haittaluokituksesta (768/2015).

19. Asiassa ei ole esitetty lääkärin arviota haittaluokasta. Korkein oikeus katsoo, että B:lle aiheutuneesta pysyvästä haitasta tuomittavan korvauksen määrää harkittaessa voidaan lähimpänä vertailukohtana käyttää edellä mainittujen haittaluokitusten kohtaa 1.3, jossa on kuvattu haittaluokkaan 0 - 3 kuuluvaa yläraajan lievää toiminnanvajausta seuraavasti:

- Karkea voima vähän alentunut, näppäryys vähän alentunut, mutta raajalla voi kuitenkin kirjoittaa, napittaa ja ommella, liikkuvuus vähän rajoittunut.

20. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella Korkein oikeus arvioi, että B:lle jäänyt pysyvä haitta jää vaikeusasteeltaan vähän alle haittaluokan 1.

Korvauksen suuruus henkilövahingon laadun ja vaikeusasteen perusteella

21. Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan kokoaman aineiston mukaan tuomioistuimissa pysyvän toiminnallisen haitan korvaustaso määräytyy lähes yksinomaan liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaisesti. Neuvottelukunta on vuonna 2014 antanut eräitä suosituksia pysyvän haitan korvaamisesta. Ne on tarkoitettu käytettäviksi vain tapauksissa, joissa pysyvän toiminnallisen haitan aste alittaa haittaluokituksen mukaisen arvioinnin. Nyt kysymyksessä olevaa vammaa vastaa lähinnä suosituksen kohta 2.5. Sen mukaan asianmukainen korvaus yläraajan toiminnallisen vajauksen (ranne-, kyynär- tai olkanivelen vähäinen liikerajoitus tai liikkeen aiheuttama kipu) aiheuttamasta pysyvästä haitasta olisi 1 000 - 3 000 euroa.

22. Liikennevahinkolautakunnan vuonna 2016 julkaistujen normien ja ohjeiden mukaan pysyvän haitan peruskorvaus haittaluokassa 1 on 3 560 euroa.

23. Pysyvästä haitasta tuomittavan korvauksen tulisi olla oikeudenmukainen hyvitys siitä elämänlaadun heikentymisestä, jota pysyvästä haitasta aiheutuu vahinkoa kärsineelle hänen loppuelämänsä ajan. Perusteltuna voidaan pitää myös sitä, että pysyvästä haitasta tuomittavat korvaukset olisivat asianmukaisessa suhteessa muista aineettomista vahingoista tuomittaviin korvauksiin. Oikeuskäytännössä on yleisenä kehityspiirteenä ollut aineettomasta vahingosta tuomittavien korvausten tason vähittäinen korottuminen. Tämä kehitys on kuitenkin koskenut vain kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta, pysyvästä kosmeettisesta haitasta ja kärsimyksestä tuomittavia korvauksia, joita yleisissä tuomioistuimissa yleisimmin käsitellään ja joista henkilövahinkoasiain neuvottelukunta on antanut suosituksia vuodesta 2008 lähtien. Korkein oikeus katsoo, että on perusteita korottaa myös edellä kohdissa 21 ja 22 selostetuista henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suosituksista sekä liikennevahinkolautakunnan normeista ja ohjeista ilmenevää pysyvän haitan korvaustasoa.

24. Edellä esitetyillä perusteilla korvauksen määrää ei ole tässäkään tapauksessa perusteltua harkita vain henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositusten sekä liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden perusteella. Korkein oikeus harkitsee, että henkilövahingon laadun ja vaikeusasteen perusteella oikeudenmukainen korvaus B:lle aiheutuneesta pysyvästä haitasta olisi 4 000 euroa.

Vahinkoa kärsineen iän vaikutus korvauksen määrään

25. Edellä mainitussa hallituksen esityksessä on todettu olevan perusteltua, että samanlaatuisen henkilövahingon perusteella määrätään pysyvästä haitasta sitä suurempi korvaus, mitä nuoremmasta vahinkoa kärsineestä on kysymys. Tämän vuoksi korvausta määrättäessä otetaan huomioon myös vahinkoa kärsineen ikä. Vahinkoa kärsineen iällä tarkoitetaan säännöksessä hänen ikäänsä sinä ajankohtana, jolloin vahingosta aiheutunut pysyvä haitta voidaan määrittää. (HE 167/2003 vp s. 42)

26. B on ollut pahoinpitelyn aikaan 45-vuotias. Niin kuin edellä kohdassa 8 on todettu, hänelle jäänyt pysyvä haitta olisi voitu määrittää viimeistään kesällä 2013. Hän on ollut silloin 46-vuotias.

27. Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan edellä kohdassa 21 selostettua suositusta annettaessa ei ole huomioitu vahinkoa kärsineen ikää. Neuvottelukunta on suosituksen perusteluissa (s. 120) todennut, että iän merkitys on tarkoitettu huomioitavaksi korvausta korottavana tai laskevana tekijänä. Liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaan pysyvän haitan korvauksen perusmäärästä tehdään 28 prosentin suuruinen ikävähennys, kun vahinkoa kärsinyt on vahinkohetkellä 45-vuotias.

28. Edellä mainitut seikat huomioon ottaen Korkein oikeus pitää perusteltuna, että edellä korvauksen määräämisen lähtökohdaksi harkittua 4 000 euron korvausta alennetaan B:n iän perusteella 1 000 eurolla.

Johtopäätös

29. Edellä esitetyillä perusteilla A on velvollinen suorittamaan B:lle korvaukseksi pysyvästä haitasta 3 000 euroa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että A velvoitetaan suorittamaan B:lle korvaukseksi pysyvästä haitasta 3 000 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 28.1.2012 lukien.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Timo Esko sekä oikeusneuvokset Ilkka Rautio, Ari Kantor, Mika Huovila ja Tuomo Antila. Esittelijä Tiina-Liisa Autio.