KKO:2016:84

Törkeästä kavalluksesta ja väärennyksestä ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomittu A valitti hovioikeuteen ja vaati muun muassa, että syyte hylätään. A pyysi pääkäsittelyn toimittamista ja ilmoitti haluavansa tulla kuulluksi asiassa. Hovioikeus päätti toimittaa pääkäsittelyn, johon A kutsuttiin henkilökohtaisesti. Pääkäsittely peruutettiin hovioikeudessa kaksi kertaa A:n ilmoitettua hovioikeudelle terveydentilastaan johtuvasta laillisesta esteestä. Kolmannella kerralla hovioikeus päätti, ettei A:n ilmoittamaa, samasta syystä johtuvaa estettä ollut ainakaan enää pidettävä laillisena esteenä ja että pääkäsittely voitiin toimittaa ilman A:n henkilökohtaista läsnäoloa. Hovioikeuden mukaan A:n oli katsottava luopuneen oikeudestaan tulla henkilökohtaisesti kuulluksi hovioikeuden pääkäsittelyssä. Hovioikeus toimitti pääkäsittelyn, jossa A:ta edusti hänelle määrätty puolustaja. Hovioikeus otti asianosaisten suostumuksin huomioon A:n käräjäoikeuden tuomioon kirjatun kertomuksen.

Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevillä perusteilla katsottiin, että A:lla oli ollut laillinen este ja että hän ei ollut luopunut oikeudestaan tulla henkilökohtaisesti kuulluksi asiassa. Asia palautettiin hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.

OK 12 luku 28 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 5.12.2013, asian käsittely Helsingin hovioikeudessa sekä hovioikeuden päätös 12.6.2015 ja tuomio 2.9.2015 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Eero Nikkarinen sekä hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Merja Halme-Korhonen, Helena Vihriälä ja Kari Vesanen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan A vaati, että asia palautetaan hovioikeuteen ja että häneen kohdistetut syytteet törkeästä kavalluksesta ja väärennyksestä hylätään tai että hänelle tuomittua vankeusrangaistusta joka tapauksessa alennetaan ja hänet tuomitaan sen sijasta yhdyskuntapalveluun tai valvontarangaistukseen.

Syyttäjä ja X ry vastasivat valitukseen ja vaativat sen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Syyttäjä ja asianomistaja X ry olivat käräjäoikeudessa vaatineet A:lle rangaistusta törkeästä kavalluksesta ja väärennyksestä. Käräjäoikeuden pääkäsittelyssä oli kuultu todistelutarkoituksessa A:ta, toista vastaajaa ja asianomistajan edustajaa sekä lisäksi kahta todistajaa. Käräjäoikeus oli lukenut A:n syyksi syytteen mukaiset rikokset ja tuominnut hänet niistä yhteiseen 1 vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen sekä velvoittanut hänet yhteisvastuullisesti toisen vastaajan kanssa suorittamaan vahingonkorvausta ja oikeudenkäyntikulujen korvausta X ry:lle.

2. A oli valittanut käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen. Valituksessaan hän oli vaatinut syytteen ja korvausvaatimusten hylkäämistä tai toissijaisesti törkeää kavallusta koskevan syyksilukemisen lieventämistä kavallukseksi sekä joka tapauksessa rangaistuksen alentamista, sen lieventämistä valvontarangaistukseksi ja korvausvelvollisuuden kohtuullistamista. A oli valituksessaan katsonut käräjäoikeuden arvioineen näyttöä asiassa virheellisesti. Hän oli vaatinut pääkäsittelyn toimittamista ja ilmoittanut haluavansa tulla kuulluksi asiassa.

3. Hovioikeus oli määrännyt asiassa toimitettavaksi pääkäsittelyn 11.11.2014. A oli 10.11.2014 ilmoittanut hovioikeudelle olevansa verenpainetaudin komplisoituneen tilanteen vuoksi estynyt saapumasta pääkäsittelyyn. Hän oli toimittanut lääkärinlausunnon ja pyytänyt pääkäsittelyn peruuttamista. Hovioikeus oli katsonut, että A:lla oli laillinen este, ja peruuttanut pääkäsittelyn.

4. Hovioikeus oli määrännyt uuden pääkäsittelyn toimitettavaksi 24.2.2015. A oli 23.2.2015 ilmoittanut hovioikeudelle olevansa vaarallisen korkean verenpaineen johdosta jälleen estynyt saapumasta pääkäsittelyyn. Hän oli toimittanut lääkärinlausunnon ja pyytänyt pääkäsittelyn peruuttamista. Hovioikeus oli katsonut, että A:lla oli laillinen este, ja peruuttanut pääkäsittelyn.

5. Hovioikeus oli tiedustellut A:lta sopivaa ajankohtaa pääkäsittelylle. A oli ilmoittanut kesäkuun sopivan hänelle toukokuuta paremmin, sillä hänelle oli varattu aika leikkaukseen 19.5.2015. Hovioikeus oli tämän jälkeen määrännyt pääkäsittelyn toimitettavaksi 12.6.2015. Hovioikeus oli kutsunut A:n pääkäsittelyyn oman valituksensa osalta henkilökohtaisesti uhalla, että valitus hänen poissa ollessaan voidaan jättää sillensä, ja hänet todistelutarkoituksessa kuultavaksi nimenneen toisen vastaajan valituksen osalta henkilökohtaisesti sakon uhalla. Hovioikeus oli lisäksi pyytänyt A:ta toimittamaan todistuksen sovitusta leikkausajasta. A ei ollut toimittanut pyydettyä todistusta.

6. A oli ilmoituksensa mukaan 10.6.2015 hakeutunut sairaalaan tarkkailuun korkean verenpaineensa vuoksi. Hän oli 11.6.2015 ilmoittanut hovioikeudelle olevansa tämän vuoksi estynyt saapumasta seuraavan päivän pääkäsittelyyn. A oli pyytänyt pääkäsittelyn peruuttamista ja toimittanut hovioikeudelle 10.6.2015 päivätyn lääkärinlausunnon. Hovioikeus oli 11.6.2015 ilmoittanut sähköpostitse A:lle, että pääkäsittely toimitetaan tämän ilmoittamasta esteestä huolimatta.

7. A oli 12.6.2015 toimittanut hovioikeudelle uuden, mainitulle päivälle päivätyn lääkärinlausunnon. Hän ei ollut saapunut pääkäsittelyyn 12.6.2015. Hovioikeuden pääkäsittelypöytäkirjan mukaan puheenjohtaja oli todennut vaikuttavan siltä, että A ei kykene saapumaan pääkäsittelyyn henkilökohtaisesti, jolloin vaihtoehtoina olivat A:n kuuleminen puhelimitse, käräjäoikeuden tallenteiden kuunteleminen tai A:n käräjäoikeuden tuomioon kirjatun kertomuksen huomioon ottaminen. Saapuvilla ollut A:n puolustaja oli tiedustellut tekstiviestillä A:n kantaa vaihtoehtoisiin kuulemistapoihin. A oli istuntotauon aikana soittanut puolustajalle ja ilmoittanut terveydentilansa estävän puhelinkuulemisen sekä vaatinut edelleen pääkäsittelyn peruuttamista.

8. Hovioikeus on 12.6.2015 julistamallaan päätöksellä hylännyt A:n pyynnön pääkäsittelyn peruuttamisesta ja päättänyt toimittaa pääkäsittelyn ilman A:n henkilökohtaista läsnäoloa ja kuulemista. Hovioikeus on todennut, että se ei ollut sidottu lääkärien kannanottoihin laillisesta esteestä. Ottaen huomioon, että samanlainen lyhytaikainen este oli esitetty noin seitsemän kuukauden aikana jo kolme kertaa, hovioikeus on katsonut, ettei A:lla lääkärinlausunnoissa mainituista seikoista huolimatta ainakaan enää ollut laillista estettä saapua hovioikeuden pääkäsittelyyn ja että A:n oli katsottava luopuneen oikeudestaan tulla henkilökohtaisesti kuulluksi oman valituksensa osalta.

9. Hovioikeus on toimittanut asiassa pääkäsittelyn 12.6.2015. Pääkäsittelyssä A:ta on edustanut hänen puolustajansa, jonka suostumuksella A:n käräjäoikeuden tuomioon kirjattu kertomus on otettu huomioon oikeudenkäyntiaineistona.

10. Hovioikeus on 2.9.2015 antamassaan tuomiossa alentanut A:lle tuomitun rangaistuksen 8 kuukaudeksi vankeutta. Muilta osin se ei ole muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

11. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko hovioikeus menetellyt virheellisesti toimittaessaan pääkäsittelyn ilman A:n henkilökohtaista läsnäoloa.

Ratkaisun lähtökohdat

12. Oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 28 §:n 1 momentin mukaan laillinen este on sillä, joka sairauden tai yleisen liikenteen keskeytymisen vuoksi on estynyt noudattamasta kehotusta saapua tuomioistuimeen tai antaa kirjallinen vastaus taikka lausuma taikka suorittamasta hänelle oikeudenkäynnissä kuuluvaa muuta tehtävää. Jos ilmoitetaan tai muutoin tiedetään muu este, tuomioistuimen asiana on tutkia, voidaanko este hyväksyä lailliseksi.

13. Jos asianosaisen poissaolon esitetään tai tiedetään aiheutuneen laillisesta esteestä tai jos on aihetta otaksua hänellä olevan sellaisen esteen, käsittely on oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 30 §:n mukaan peruutettava ja sille on määrättävä uusi käsittelypäivä.

14. Korkein oikeus on oikeuskäytännössään (esim. KKO 2001:73 ja KKO 2003:28) katsonut, että sairaus on laillinen este silloin, kun se estää asianomaisen henkilön saapumisen oikeuden istuntoon tai läsnäolon siellä. Laillinen este on kysymyksessä muun ohessa silloin, kun sairaus on laadultaan ja vaikutuksiltaan sellainen, ettei henkilö voi terveydentilaansa vaarantamatta saapua tuomioistuimeen. Henkilöllä, joka sairautensa vuoksi on välittömästi sairaalahoidon tarpeessa, on yleensä laillinen este. Muut sairauden hoitotoimenpiteet, jotka estäisivät asianomaisen saapumisen oikeuteen, muodostavat laillisen esteen, jos niiden suorittamista ei henkilön terveyttä vaarantamatta voida siirtää. Myös vähäisempien sairauksien hankalia tilapäisoireita voidaan pitää laillisena esteenä. Kaikki tautiluokituksen mukaiset sairaudet eivät kuitenkaan ole laillisia esteitä.

15. Korkein oikeus toteaa, että sen, joka vetoaa sairauteen laillisena esteenä, on esitettävä selvitys siitä, että hän ei sairauden vuoksi voi osallistua oikeudenkäyntiin. Tuomioistuimen asiana on harkita, onko esteestä esitetty riittävä selvitys. Asianosaisten tai lääkärin kannanotot eivät sido tuomioistuinta.

16. Nyt käsillä olevan kaltaisissa tilanteissa, joissa asianosainen on toistuvasti pyytänyt istuntokäsittelyn peruuttamista sairautensa vuoksi, laillisen esteen käsilläoloa on lähtökohtaisesti arvioitava kullakin kerralla erikseen asianosaisen senhetkisestä terveydentilasta käytettävissä olevien tietojen perusteella. Jos käsittely on jo aikaisemmin peruutettu asianosaisen ilmoittaman esteen vuoksi, tuomioistuimella voi kuitenkin olla perusteltu syy asettaa korkeammat vaatimukset sille, millainen selvitys riittää näytöksi laillisesta esteestä. Näin on erityisesti silloin, kun on aihetta epäillä, että asianosainen pyrkii viivyttämään asian käsittelyä.

17. Asianosaiselle on toisaalta voinut tuomioistuimen aikaisemman menettelyn perusteella syntyä käsitys, että tietynlainen selvitys riittää, jotta sairaus hyväksytään lailliseksi esteeksi. Siksi on perusteltua, että tuomioistuin ilmoittaa etukäteen asianosaiselle, jos se katsoo, että laillista estettä koskevan selvityksen tulee vastaisuudessa olla yksityiskohtaisempi. Näin menettelemällä näyttövaatimuksen korottaminen ei tule asianosaiselle yllätyksenä eikä johda perusteettomiin oikeudenmenetyksiin.

Onko A:lla ollut laillinen este 12.6.2015?

18. Hovioikeudelle toimitetun, Päijät-Hämeen keskussairaalassa 10.6.2015 päivätyn lääkärinlausunnon mukaan A on merkittävän hypertension (kohonneen verenpaineen) vuoksi 10. – 12.6.2015 estynyt saapumasta tuomioistuimen istuntoon Helsinkiin. Toisen, Espoossa 12.6.2015 päivätyn lääkärinlausunnon mukaan A:lla on akuutti verenpaineen kriisi ja lääkitystä oli tehostettu. Lausunnossa on ilmoitettu verenpainelukemat vastaanotolla sekä todettu, että mikäli painetaso ei laske levolla, sairaalaseuranta on välttämätön. Lausunnon mukaan A:n perusterveys vaarantuisi, jos hänet velvoitettaisiin saapumaan tuomioistuimeen.

19. Korkein oikeus toteaa, että asian aikaisemmassa vaiheessa esitetyt 10.11.2014 ja 23.2.2015 päivätyt, samoin kuin yllä mainittu 10.6.2015 päivätty lääkärinlausunto ovat olleet sisällöltään suppeita. Mainitut lausunnot ovat sisältäneet A:n verenpainetautidiagnoosin lisäksi ainoastaan lääkärin kannanoton työkyvyttömyysajasta tai A:n kyvystä osallistua kulloiseenkin oikeudenkäyntiin. Saatuaan 10.6.2015 päivätyn lausunnon hovioikeus on 11.6.2015 ilmoittanut A:lle, ettei seuraavan päivän pääkäsittelyä peruuteta. Tämän jälkeen A on toimittanut uuden, 12.6.2015 päivätyn lausunnon, jonka sisältö on ollut aikaisempia lausuntoja seikkaperäisempi ja yksiselitteisempi.

20. Hovioikeus on päätöksessään 12.6.2015 pitänyt todennäköisenä, että A:n verenpaine tulisi jatkossakin kohoamaan, mikäli hänet velvoitettaisiin saapumaan pääkäsittelyyn henkilökohtaisesti. Korkein oikeus katsoo, että tällainen arvio on käsillä olleissa olosuhteissa ollut A:n kannalta yllättävä. A:lla ei ole ollut aihetta eikä mahdollisuutta puolustautua verenpaineongelman pysyvyyttä ja kuulemisen pysyvää estymistä koskevaa hovioikeuden näkemystä vastaan. A:n hovioikeudelle eri vaiheissa toimittamat lääkärinlausunnot ovat koskeneet A:n terveydentilaa ja mahdollisuuksia tulla kuulluksi hovioikeudessa 11.11.2014 sekä 24.2. ja 12.6.2015. Lääkärinlausuntojen perusteella ei sen sijaan ole ollut arvioitavissa, onko A ollut sairautensa vuoksi pitkään tai jopa pysyvästi kykenemätön saapumaan oikeuteen vai olisiko häntä todennäköisesti jo lähitulevaisuudessa voitu kuulla henkilökohtaisesti. Päätyessään katsomaan, että asia on A:n pysyvänä pidettävän verenpaineongelman vuoksi käsiteltävä ilman A:n henkilökohtaista läsnäoloa, hovioikeuden olisi tullut varata A:lle tilaisuus lausua käsityksensä ja esittää selvitystä asiasta.

21. Niin kuin edellä kohdassa 16 on todettu, laillisen esteen käsilläoloa on lähtökohtaisesti arvioitava kullakin kerralla erikseen asianosaisen senhetkisestä terveydentilasta käytettävissä olevien tietojen perusteella. Näin ollen sillä, että hovioikeus oli kaksi kertaa aikaisemmin peruuttanut pääkäsittelyn todettuaan A:n verenpaineongelman muodostavan laillisen esteen, ei ole ratkaisevaa merkitystä arvioitaessa laillisen esteen käsilläoloa 12.6.2015.

22. Asian käsittelyä koskevien peruutuspyyntöjen toistuminen on sinänsä saattanut antaa hovioikeudelle aihetta epäillä A:n pyrkivän viivyttämään asian käsittelyä. Aihetta tällaiseen epäilyyn on voinut antaa myös se, että A ei ollut toimittanut hovioikeuden pyytämää selvitystä leikkauksestaan, jonka ajankohta oli A:n pyynnöstä otettu huomioon pääkäsittelyn ajankohdasta päätettäessä. Näin ollen hovioikeudella on ollut perusteltu aihe korottaa laillista estettä koskevaa näyttövaatimusta.

23. Hovioikeus on 11.6.2015 ilmoittanut A:lle, että pääkäsittelyn peruuttamista koskevaan pyyntöön ei suostuta tämän 10.6.2015 toimittaman lääkärinlausunnon perusteella. Tämän ilmoituksen perusteella A on voinut varautua siihen, että hovioikeus ei enää hyväksy riittäväksi selvitykseksi laillisesta esteestä pelkästään aikaisemmin toimitettuja lääkärinlausuntoja vastaavaa suppeaa lääkärinlausuntoa. Tämän jälkeen A on toimittanut hovioikeudelle 12.6.2015 päivätyn lääkärinlausunnon, joka on edellä todetulla tavalla ollut seikkaperäisempi ja yksiselitteisempi kuin aikaisemmat lausunnot. Laillisen esteen käsilläoloa on asian aikaisemmista vaiheista ja kohdassa 22 todetusta epäilystä huolimatta tullut arvioida tästä 12.6.2015 päivätystä lausunnosta ilmenevien tietojen perusteella.

24. Arvioidessaan 12.6.2015 esitetyn selvityksen merkitystä Korkein oikeus toteaa, että A:n sairaudessa on 12.6.2015 päivätyn lääkärinlausunnon mukaan ollut kysymys välitöntä lepoa ja sen osoittautuessa mahdollisesti riittämättömäksi myös sairaalahoitoa vaativasta tilasta. Lääkärin arvion mukaan A ei ole voinut perusterveyttään vaarantamatta saapua tuomioistuimeen. Ottaen huomioon edellä kohdassa 14 selostetun oikeuskäytännön Korkein oikeus katsoo, että A:lla on ollut oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 28 §:n 1 momentissa tarkoitettu sairaudesta johtuva laillinen este saapua hovioikeuden pääkäsittelyyn 12.6.2015. Edellä kohdassa 20 todetuin tavoin hovioikeus ei olisi myöskään saanut 12.6.2015 käsillä olleiden tietojen perusteella päätyä siihen, että A olisi sairautensa vuoksi pysyvästi estynyt saapumasta henkilökohtaisesti pääkäsittelyyn.

Onko A luopunut oikeudestaan olla läsnä asian käsittelyssä?

25. Perustuslain 21 §:ssä ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohdassa turvataan jokaiselle oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Mainitun artiklan 3 c kohdan mukaan jokaisella rikoksesta syytetyllä on oikeus puolustautua henkilökohtaisesti tai itse valitsemansa oikeudenkäyntiavustajan välityksellä.

26. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaa koskevassa oikeuskäytännössään asettanut tiukkoja edellytyksiä sille, että vastaajan voitaisiin katsoa luopuneen oikeudestaan tulla henkilökohtaisesti kuulluksi. Luopumisen tulee olla yksiselitteinen ja siihen tulee liittyä luopumisen merkitystä vastaavat vähimmäistakeet (esim. Poitrimol v. Ranska 23.11.1993 ja Hermi v. Italia 18.10.2006).

27. Hovioikeus on katsonut A:n luopuneen oikeudestaan tulla henkilökohtaisesti kuulluksi oman valituksensa osalta. Hovioikeuden pääkäsittelypöytäkirjasta ja päätöksestä 12.6.2015 käy kuitenkin ilmi, että A on tuolloin puhelimitse ilmoittanut puolustajalleen katsovansa, että hänellä on laillinen este ja että hänen oikeusturvansa ja puolustautumismahdollisuutensa edellyttävät, ettei asiaa käsitellä hänen poissaolostaan huolimatta.

28. Korkein oikeus on edellä katsonut, että A:lla on ollut laillinen este saapua hovioikeuden pääkäsittelyyn 12.6.2015. Ottaen huomioon edellä kohdassa 26 viitattu oikeuskäytäntö ja A:n oma ilmoitus hovioikeudelle on ilmeistä, ettei A ole luopunut oikeudestaan olla henkilökohtaisesti läsnä ja tulla kuulluksi asiassa.

Korkeimman oikeuden johtopäätös ja asian jatkokäsittely

29. A:lla on ollut laillinen este olla poissa hovioikeuden pääkäsittelystä 12.6.2015 eikä hän ole luopunut oikeudestaan puolustautua henkilökohtaisesti syytettä vastaan. Näin ollen hovioikeus on menetellyt virheellisesti toimittaessaan pääkäsittelyn, vaikka A ei ole ollut henkilökohtaisesti läsnä. Tämän menettelyvirheen korjaamiseksi asia on palautettava hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.

Päätöslauselma

Hovioikeuden 12.6.2015 julistama päätös ja 2.9.2015 antama tuomio kumotaan ja asia palautetaan Helsingin hovioikeuteen, jonka tulee omasta aloitteestaan ottaa se uudelleen käsiteltäväkseen ja huomioon ottaen palauttamisen syy siinä laillisesti menetellä.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Timo Esko sekä oikeusneuvokset Liisa Mansikkamäki, Juha Häyhä, Ilkka Rautio ja Tuomo Antila. Esittelijä Heli Sankari.