KKO:2016:27

Käräjäoikeus oli valituksen johdosta kirjallisessa menettelyssä kumonnut Oikeusrekisterikeskuksen päätöksen Alankomaissa tuomitun alle 70 euron suuruisen sakkorangaistuksen täytäntöön panemisesta Suomessa soveltaen harkinnanvaraista kieltäytymisperustetta ja kuulematta tästä Oikeusrekisterikeskusta. Kysymys käräjäoikeuden menettelyn oikeellisuudesta ja Oikeusrekisterikeskuksen oikeudesta hakea päätökseen muutosta.

Puitepäätös 2005/214/YOS vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta taloudellisiin seuraamuksiin 7 artikla 2 kohta h alakohta
L vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta taloudellisiin seuraamuksiin tehdyn puitepäätöksen lainsäädännön alaan kuuluvien säännösten kansallisesta täytäntöönpanosta ja puitepäätöksen soveltamisesta (231/2007) 10 § 1 mom
L sakon täytäntöönpanosta (672/2002) 3 § 1 mom

Asian käsittelyn aikaisemmat vaiheet

Oikeusrekisterikeskuksen päätös 29.4.2014 ja Pirkanmaan käräjäoikeuden päätös 12.6.2014 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa. Asian on käräjäoikeudessa ratkaissut käräjätuomari Jarmo Hannikainen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Oikeusrekisterikeskukselle, joka haki muutosta ennakkopäätösvalituksin, myönnettiin valituslupa.

Oikeusrekisterikeskus vaati valituksessaan, että käräjäoikeuden päätös kumotaan ja A:n valitus Oikeusrekisterikeskuksen päätöksestä hylätään.

A ei vastannut valitukseen.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Oikeusrekisterikeskus on 29.4.2014 antamallaan päätöksellä tunnustanut ja pannut täytäntöön Alankomaiden viranomaisen päätöksen, jolla A on määrätty maksamaan 23 euroa sakkoa ylinopeusrikkomuksen vuoksi.

2. Päätös on perustunut Euroopan unionin neuvoston puitepäätökseen 2005/214/YOS vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta taloudellisiin seuraamuksiin (sakkopuitepäätös). Puitepäätöksen soveltamisalaan kuuluvat nimenomaisesti muun muassa tieliikennerikkomusten johdosta määrätyt sakkorangaistukset. Puitepäätös on pantu Suomessa täytäntöön lailla vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta taloudellisiin seuraamuksiin tehdyn puitepäätöksen lainsäädännön alaan kuuluvien säännösten kansallisesta täytäntöönpanosta ja puitepäätöksen soveltamisesta (EU-sakkotäytäntöönpanolaki). Lisäksi lakia sakon täytäntöönpanosta on muutettu siten, että siinä säädetyssä järjestyksessä pannaan täytäntöön myös sanottuun vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamiseen perustuvat taloudelliset seuraamukset.

3. EU-sakkotäytäntöönpanolain 8 §:n 1 momentin mukaan Oikeusrekisterikeskuksen päätökseen saa hakea muutosta valittamalla Pirkanmaan käräjäoikeuteen.

4. A on valittanut Oikeusrekisterikeskuksen päätöksestä käräjäoikeuteen ja pyytänyt asian uusintakäsittelyä. A:n valituksen mukaan hän ei ollut kuljettanut täytäntöönpanopäätöksessä tarkoitettua ajoneuvoa, vaan hän oli ollut kysymyksessä olevan auton vuokraaja ja autoa oli kuljettanut toinen henkilö.

5. Oikeusrekisterikeskus on lausumassaan A:n valituksen johdosta todennut, että sakkopuitepäätöksen ja EU-sakkotäytäntöönpanolain perusteella ei ole estettä Suomessa tunnustaa ja panna täytäntöön seuraamus, joka perustuu esimerkiksi haltijavastuuseen. Siten sillä, ettei A ollut ilmoituksensa mukaan kuljettanut ajoneuvoa Alankomaissa, ei ollut merkitystä arvioitaessa tunnustamisen edellytyksiä.

6. Pirkanmaan käräjäoikeus on päätöksellään 12.6.2014 kumonnut Oikeusrekisterikeskuksen päätöksen. Käräjäoikeus on lausunut, ettei se tutki sitä, onko A syyllistynyt siihen tekoon, josta sakko on määrätty. Käräjäoikeus on kuitenkin todennut, että puitepäätöksen 7 artiklan 2 kohdan h alakohdan mukaan tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta voidaan kieltäytyä, jos seuraamus on alle 70 euroa. Käräjäoikeus on todennut kysymyksen olevan sanottua summaa selvästi vähäisemmästä seuraamuksesta, jolla ei ole käytännön merkitystä yleisestävyyden kannalta. Tämän vuoksi käräjäoikeus on katsonut perustelluksi soveltaa mainittua puitepäätöksen kieltäytymisperustetta ja jättää panematta seuraamuksen täytäntöön.

7. Oikeusrekisterikeskus on tehnyt käräjäoikeuden päätöksestä ennakkopäätösvalituksen, johon A on antanut suostumuksensa. Oikeusrekisterikeskus on vaatinut, että käräjäoikeuden päätös kumotaan ja A:n valitus hylätään. Oikeusrekisterikeskus on katsonut, että sillä on oikeus valittaa käräjäoikeuden päätöksestä sille sakon täytäntöönpanosta annetun lain 3 §:n 1 momentin nojalla kuuluvan valtion puhevallan perusteella. Oikeusrekisterikeskus on lausunut, että sillä on asiassa valvottavanaan tärkeä julkinen etu, jolla on merkitystä myös kansainvälisen täytäntöönpanoyhteistyön kannalta. Oikeusrekisterikeskus on katsonut, ettei käräjäoikeudella ole ollut toimivaltaa omasta aloitteestaan soveltaa harkinnanvaraista kieltäytymisperustetta.

8. Asiassa on Korkeimmassa oikeudessa kysymys ensinnäkin siitä, onko Oikeusrekisterikeskuksella oikeutta hakea muutosta käräjäoikeuden päätökseen. Lisäksi on kysymys siitä, onko käräjäoikeus menetellyt oikein soveltaessaan omasta aloitteestaan harkinnanvaraista kieltäytymisperustetta ja tästä Oikeusrekisterikeskusta kuulematta kumonnut sen päätöksen.

Muutoksenhakuoikeus käräjäoikeuden päätökseen

9. Oikeusrekisterikeskuksen ratkaisu Euroopan unionin jäsenvaltion viranomaisen määräämän sakon tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta on hallinnollinen päätös. Hallintolainkäyttölain 6 §:n 2 momentin nojalla viranomaisella, joka ei ole asianosainen, on valitusoikeus, jos laissa niin säädetään tai jos valitusoikeus on viranomaisen valvottavana olevan julkisen edun vuoksi tarpeen. Lainkohtaa koskevan hallituksen esityksen mukaan viranomaisella ei olisi valitusoikeutta pelkästään sillä perusteella, että se on tehnyt valituksen kohteena olevan päätöksen, jonka valitusviranomainen on kumonnut. Eräissä tapauksissa ensiasteen hallintopäätöksen tehneellä viranomaisella voisi kuitenkin olla valitusoikeus tärkeän julkisen edun valvojana (HE 217/1995 vp s. 39).

10. Tässä asiassa kysymyksessä olevaan päätökseen haetaan muutosta edellä todetuin tavoin Pirkanmaan käräjäoikeudessa. EU-sakkotäytäntöönpanolain 10 §:n 1 momentin mukaan asian käsittelyssä on soveltuvin osin voimassa, mitä oikeudenkäynnistä rikosasioissa säädetään. Lain 11 §:n 1 momentin mukaan muutosta käräjäoikeuden ratkaisuun haetaan hovioikeudelta valittamalla siten kuin oikeudenkäymiskaaressa säädetään.

11. EU-sakkotäytäntöönpanolakia koskevassa hallituksen esityksessä todetaan, että käytännössä vain asiaa käräjäoikeudessa ajava henkilö eli se, joka on valittanut Oikeusrekisterikeskuksen päätöksestä käräjäoikeuteen, voisi valittaa käräjäoikeuden päätöksestä. Hallituksen esityksessä lausutaan nimenomaisesti, ettei Oikeusrekisterikeskuksella ole valitusoikeutta, sillä se on asiassa vain kuultavan roolissa (HE 142/2006 vp s. 34).

12. Edellä lausutun perusteella Korkein oikeus katsoo, ettei Oikeusrekisterikeskuksella ole valitusoikeutta käräjäoikeuden päätöksestä toisen Euroopan unionin jäsenvaltion viranomaisen tekemän taloudellista seuraamusta koskevan päätöksen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta Suomessa. Tämän vuoksi Oikeusrekisterikeskuksen ennakkopäätösvalitus jätetään valituksena tutkimatta.

Arviointi asian käsittelystä käräjäoikeudessa

13. Vaikka Oikeusrekisterikeskukselle ei edellä todetuin tavoin ole lainsäädännössä tarkoitettu antaa muutoksenhakuoikeutta käräjäoikeuden päätökseen vastavuoroiseen tunnustamiseen perustuvassa sakon täytäntöönpanossa, on Oikeusrekisterikeskuksen kuuleminen keskeinen osa käräjäoikeudessa tapahtuvaa käsittelyä. Tätä osoittaa muun ohella se, että mikäli valitus Oikeusrekisterikeskuksen päätöksestä käsitellään käräjäoikeudessa istunnossa, on EU-sakkotäytäntöönpanolain 10 §:n 4 momentin mukaan Oikeusrekisterikeskusta edustavan virkamiehen oltava läsnä käräjäoikeuden istunnossa valitusta käsiteltäessä.

14. Asian käsitteleminen istunnossa on hallituksen esityksen perusteella tarpeetonta erityisesti silloin, kun muutoksenhakija vetoaa ainoastaan siihen, että hän on syytön siihen rikokseen, johon täytäntöönpantavana oleva seuraamus perustuu (HE 142/2006 vp s. 33). Puitepäätöksen 11 artiklan 2 kohdan ja EU-sakkotäytäntöönpanolain 10 §:n 1 momentin perusteella syyllisyyskysymystä ei saada tutkia täytäntöönpanovaltiossa.

15. A on käräjäoikeuteen valittaessaan vedonnut vain siihen, ettei hän ollut tapahtuma-ajankohtana kuljettanut täytäntöönpanopäätöksessä tarkoitettua ajoneuvoa. Tämän vuoksi Oikeusrekisterikeskuksella ei ole ollut aihetta lausua muusta kuin tästä valittajan esittämästä perusteesta kirjallisessa lausumassaan, jonka se on päätöksensä ja asiakirjojen ohessa toimittanut käräjäoikeudelle.

16. Käräjäoikeus on kuitenkin omasta aloitteestaan soveltanut asiassa edellä mainittua puitepäätöksen 7 artiklan 2 kohdan h alakohdan harkinnanvaraista perustetta tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta kieltäytymiseen. Sakkopuitepäätöksen 6 artiklan mukaan toimivaltainen viranomainen päättää 7 artiklan mukaisiin kieltäytymisperusteisiin vetoamisesta. EU-sakkotäytäntöönpanolain 3 §:n nojalla Oikeusrekisterikeskus on edellä todetuin tavoin Suomessa puitepäätöksen tarkoittama toimivaltainen viranomainen. Käräjäoikeudella ei siten ole ollut toimivaltaa sanotun harkinnanvaraisen kieltäytymisperusteen soveltamiseen ja käräjäoikeus on menetellyt asiassa EU-sakkotäytäntöönpanolain vastaisesti.

17. Oikeusrekisterikeskuksella on yleinen oikeus käyttää valtion puhevaltaa sen täytäntöön pantavina oleviin seuraamuksiin liittyvissä asioissa. Puhevalta koskee sakkotäytäntöönpanolain esitöiden mukaan kaikkia asioita, joilla saattaa olla vaikutusta mahdollisuuteen periä seuraamus sen suorittamiseen velvoitetulta (HE 218/2001 vp s. 21).

18. Muutoksenhaku Oikeusrekisterikeskuksen päätökseen käsitellään rikosasian järjestyksessä. Tässä menettelyssä Oikeusrekisterikeskuksella ei ole asianosaisen asemaa, vaan se on kuultavana. Oikeuskäytännössä on katsottu vankeusrangaistusten ja yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta huolehtivalla Rikosseuraamuslaitoksella olevan oikeus ylimääräiseen muutoksenhakuun vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoa koskevissa asioissa ilman asianosaisasemaa (KKO 2004:25, 2007:20, 2013:95 ja 2015:9).

19. Ylimääräisessä muutoksenhaussa on mahdollisuus muun ohella saattaa tutkittavaksi, onko asiassa sovellettu lakia ilmeisesti väärin taikka onko asian käsittelyssä tapahtunut oikeudenkäyntivirhe. Arvioitaessa Oikeusrekisterikeskuksen oikeutta ylimääräiseen muutoksenhakuun on otettava huomioon myös Suomen velvollisuus huolehtia unionin oikeuden tehokkaasta täytäntöönpanosta. Tuomioiden vastavuoroinen tunnustaminen on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 82 artiklan mukaisesti unionin rikosoikeudellisen yhteistyön keskeinen perusta. Unionin tuomioistuin on sakkopuitepäätöstä koskevassa ratkaisukäytännössään korostanut, että jäsenvaltioiden on lähtökohtaisesti tunnustettava taloudellisen seuraamuksen määräämispäätös, joka on lähetetty puitepäätöksen 4 artiklan mukaisesti, ilman muita muodollisuuksia ja toteutettava viipymättä sen täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet (tuomio Baláž, C-60/12, EU:C:2013:733, kohta 29). Oikeusrekisterikeskus on sakkopuitepäätöksen tarkoittamissa asioissa Suomen toimivaltaisena viranomaisena ainoa taho, jonka tehtäviin täytäntöönpanon tehokkuuden valvominen muutoksenhakuvaiheessa voi kuulua.

20. Oikeusrekisterikeskus on ennakkopäätösvalituksessaan vedonnut myös siihen, että käräjäoikeuden olisi kumotessaan Oikeusrekisterikeskuksen päätöksen muulla kuin valituksessa ilmoitetulla perusteella, tullut järjestää asiassa istuntokäsittely tai ainakin varata Oikeusrekisterikeskukselle tilaisuus tulla kuulluksi. Tällä perusteella Korkein oikeus arvioi Oikeusrekisterikeskuksen valituskirjelmän sanotulta osin kanteluna. Kun Oikeusrekisterikeskuksella ei ole asiassa oikeutta muutoksenhakuun säännönmukaisin muutoksenhakukeinoin, käräjäoikeuden ratkaisu on katsottava lainvoimaiseksi ja se voi olla ylimääräisen muutoksenhaun kohteena.

21. Edellä kohdassa 16 todetuin tavoin käräjäoikeus on asiassa omasta aloitteestaan soveltanut toimivaltaisen viranomaisen yksinomaiseen päätösvaltaan kuuluvaa harkinnanvaraista kieltäytymisperustetta, kuulematta tästä sanottua toimivaltaista viranomaista. Tämän vuoksi on perusteltua katsoa asian käsittelyssä käräjäoikeudessa tapahtuneen oikeudenkäyntivirhe, jonka voidaan otaksua olennaisesti vaikuttaneen jutun lopputulokseen.

22. Kantelu käräjäoikeuden menettelystä tulee oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 2 §:n 1 momentin mukaisesti osoittaa hovioikeudelle. Käräjäoikeuden lainvoiman saaneen tuomion poistaminen tuomiovirheen perusteella kuuluu hovioikeuden toimivaltaan. Asiassa toimivaltainen hovioikeus on Turun hovioikeus.

Päätöslauselma

Oikeusrekisterikeskuksen hakemus siirretään Turun hovioikeuteen, jonka tulee omasta aloitteestaan ottaa se käsiteltäväkseen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustav Bygglin, Pertti Välimäki, Hannu Rajalahti, Soile Poutiainen ja Pekka Koponen. Esittelijä Mikael Lohse.