KKO:2018:22

A oli aikaisemmin tuomittu kerran ehdolliseen vankeusrangaistukseen useista seurustelukumppaniinsa B:hen kohdistuneista pahoinpitelyrikoksista. Noin puoli vuotta tuomion jälkeen hän syyllistyi uudestaan B:n pahoinpitelyyn sekä törkeään rattijuopumukseen. Hänet tuomittiin näistä rikoksista sekä täytäntöönpantavaksi määrätystä ehdollisesta vankeusrangaistuksesta yhteiseen kuuden kuukauden vankeusrangaistukseen.

Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevillä perusteilla katsottiin, että rikollisen toiminnan jatkaminen tai muut painavat syyt eivät muodostaneet estettä tuomita A ehdottoman vankeusrangaistuksen sijasta yhdyskuntapalveluun.

RL 6 luku 11 § 1 mom

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 9.8.2016 nro 16/131359 ja Helsingin hovioikeuden tuomio 16.2.2017 nro 17/106616 kuvataan tarpeellisin osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjänotaari Julia Niinimäki ja lautamiehet sekä hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Risto Jalanko, Birgitta Lemström ja Kristina Isaksson (eri mieltä).

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan A vaati, että hänet tuomitaan ehdottoman vankeusrangaistuksen sijasta yhdyskuntapalveluun.

Syyttäjä ja asianomistaja B vaativat vastauksissaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Käräjäoikeus on lukenut kohdassa 3 A:n syyksi pahoinpitelyn (tekoaika 3.8.2015) ja kohdassa 4 törkeän rattijuopumuksen (tekoaika 2.9.2015) sekä tuominnut hänet niistä ja täytäntöönpantavaksi määrätystä ehdollisesta vankeusrangaistuksesta yhteiseen kuuden kuukauden vankeusrangaistukseen.

2. Hovioikeus, jonka käsiteltävänä A:n valituksen johdosta on ollut vain rangaistuslajin valinta, on pysyttänyt käräjäoikeuden tuomion. Hovioikeus on katsonut, että A:n syyksi luetut vakavat rikokset ja niiden varsin läheinen ajallinen yhteys hänen syykseen aiemmassa tuomiossa luettuihin rikoksiin muodostivat sellaisen painavan syyn, joka oli esteenä yhdyskuntapalveluun tuomitsemiselle.

3. Korkeimmassa oikeudessa on A:n valituksen johdosta kysymys siitä, voidaanko A tuomita yhdyskuntapalveluun.

Yhdyskuntapalveluun tuomitsemisen edellytykset

4. Rikoslain 6 luvun 11 §:n 1 momentin mukaan rikoksentekijä, joka tuomitaan pituudeltaan määrättyyn, enintään kahdeksan kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen, tuomitaan sen sijasta yhdyskuntapalveluun, jollei ehdottomien vankeusrangaistusten, valvontarangaistusten, aiempien yhdyskuntapalvelurangaistusten, rikollisen toiminnan jatkamisen tai muiden painavien syiden ole katsottava olevan esteenä yhdyskuntapalveluun tuomitsemiselle. Pykälän 2 momentin mukaan yhdyskuntapalveluun tuomitsemisen edellytyksenä on, että rikoksentekijä on antanut suostumuksensa rangaistuksen tuomitsemiseen yhdyskuntapalveluna ja että hänen voidaan olettaa suoriutuvan yhdyskuntapalvelusta.

5. Yhdyskuntapalveluun tuomitseminen on pääsääntö silloin, kun tuomittavan rangaistuksen pituutta sekä vastaajan suostumusta ja suoriutumiskykyä koskevat edellytykset täyttyvät. A:n rangaistus voi pituutensa puolesta tulla suoritettavaksi yhdyskuntapalveluna. Seuraamusselvityksen mukaan hänellä on edellytykset suoriutua yhdyskuntapalvelusta ja hän on antanut suostumuksensa sen suorittamiseen. Edellä mainitun pääsäännön mukaisesti hänet tulee siten tuomita yhdyskuntapalveluun, jollei tähän ole rikoslain 6 luvun 11 §:n 1 momentissa tarkoitettua estettä.

A:n syyksi luettu menettely ja hovioikeuden arviointi esteperusteista

6. Syyksilukemisen osalta lainvoimaisella käräjäoikeuden tuomiolla A:n on tuomion kohdassa 3 katsottu pahoinpidelleen naisystäväänsä yksityisasunnossa tönimällä tätä, potkaisemalla tätä oikeaan silmään, tönäisemällä tämän sängylle ja pitämällä voimakkaasti tämän ranteista kiinni. Tuomiossa selostetusta asianomistajan kertomuksesta ilmenee, että A oli tehnyt asianomistajan silmään osuneen potkun polvella, kun asianomistaja oli ollut nousemassa ylös sängyltä. Menettelyllään A on aiheuttanut asianomistajalle kivun ja säryn lisäksi ison mustelman rintakehään sekä oikeaan silmään, joka oli turvonnut umpeen. Asianomistajalle on tullut myös kuhmu päähän sekä lukuisia mustelmia, hankaumia ja naarmuja ympäri kehoa. Lisäksi A:n syyksi on käräjäoikeuden tuomion kohdassa 4 luettu törkeä rattijuopumus, koska A oli kuljettanut henkilöautoa nautittuaan alkoholia niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus oli ajon jälkeen ollut 2,08 promillea, ja olosuhteet olivat olleet sellaiset, että teko oli ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle.

7. Hovioikeus on katsonut rikoslain 6 luvun 11 §:n 1 momentissa tarkoitetun painavan syyn olevan esteenä A:n tuomitsemiselle yhdyskuntapalveluun. Painavan syyn hovioikeus on katsonut muodostuvan A:n syyksi luettujen rikosten vakavuudesta sekä niiden varsin läheisestä ajallisesta yhteydestä, kun hänen syykseen oli 3.3.2015 luettu samaan asianomistajaan marraskuun 2013 ja syyskuun 2014 välisenä aikana kohdistuneet lievä pahoinpitely ja neljä pahoinpitelyä. Näistä teoista A:lle oli tuomittu 80 päivän ehdollinen vankeusrangaistus.

Korkeimman oikeuden arviointi esteperusteista

8. Korkein oikeus toteaa, että A on ennen nyt käsiteltävää asiaa tuomittu vain yhden kerran ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Yhdyskuntapalveluun tuomitsemiselle ei siten ole rikoslain 6 luvun 11 §:n 1 momentissa tarkoitettua aiemmin tuomituista ehdottomista vankeusrangaistuksista, valvontarangaistuksista tai yhdyskuntapalvelurangaistuksista johtuvaa estettä.

9. Tämän jälkeen arvioitaviksi jäävät muut rikoslain 6 luvun 11 §:n 1 momentissa tarkoitetut esteperusteet eli rikollisen toiminnan jatkaminen ja muut painavat syyt. Tässä yhteydessä arvioinnin kohteena ovat myös asianomistajan esittämät väitteet siitä, ettei A tulisi ojentumaan, jos hänet tuomitaan yhdyskuntapalveluun.

10. Rikoslain 6 luvun 11 §:n 1 momenttiin on 1.5.2015 voimaan tulleella lailla lisätty erilliseksi esteperusteeksi rikollisen toiminnan jatkaminen. Tällä on lain esitöiden mukaan tarkoitettu sitä, että yhdyskuntapalveluun tuomitsemista harkittaessa tulisi ottaa huomioon se, että henkilön otaksutaan jatkavan rikollista toimintaa. Säännöksellä on haluttu korostaa sitä, että esimerkiksi vakavia rikoksia mahdollisesti tekevään ryhmään kuuluminen voi olla este tuomita henkilö yhdyskuntapalveluun (HE 215/2014 vp s. 90).

11. Korkein oikeus katsoo, että tämä esteperuste soveltuu lähinnä tilanteisiin, joissa rikollisen toiminnan jatkamisen vaaraa voidaan pitää niin merkittävänä, että ehdotonta vankeusrangaistusta voidaan sen eristämisvaikutuksen vuoksi pitää tarpeellisena rikoskierteen katkaisemiseksi. Esteperusteen täyttymistä harkittaessa voidaan soveltaa samankaltaisia perusteita, joita käytetään harkittaessa pakkokeinolain 2 luvun säännösten nojalla sitä, onko rikoksesta epäilty tai tuomittu määrättävä vangittavaksi jatkamisvaaran perusteella.

12. A on kohdassa 7 selostetuin tavoin syyllistynyt marraskuun 2013 ja syyskuun 2014 välisenä aikana samaan asianomistajaan kohdistuneisiin lievään pahoinpitelyyn ja neljään pahoinpitelyyn, joista hänelle on 3.3.2015 tuomittu ehdollinen vankeusrangaistus. Nyt käsiteltävät rikokset on tehty aiemman ehdollisen vankeusrangaistuksen koeajalla. Ne on kuitenkin tehty vasta noin 5 kuukauden kuluttua ehdollisen vankeusrangaistuksen tuomitsemisesta ja lähes vuoden kuluttua hänen syykseen tuolloin luetuista rikoksista. A on saanut mainituista aiemmista teoistaan tuomion muodossa varoituksen vain yhden kerran, ja niistä on tuomittu päivissä mitattu ehdollinen vankeusrangaistus. Korkein oikeus katsoo, ettei A:n aikaisemman rikollisuuden perusteella ole aihetta katsoa, että käsillä olisi niin merkittävä rikollisen toiminnan jatkamisen vaara, jonka vuoksi häntä ei voitaisi tuomita yhdyskuntapalveluun. Muitakaan jatkamisvaaraa tukevia seikkoja ei asiassa ole tullut esiin.

13. Rikoslain 6 luvun 11 §:n 1 momentissa tarkoitetuilla painavilla syillä viitataan lain esitöiden (HE 144/1996 vp s. 13) mukaan seikkoihin, jotka ovat rangaistuksen mittaamisen kannalta merkittäviä. Tällaisten syiden perusteella yhdyskuntapalveluun tulisi jättää tuomitsematta varsin harvoin, kun taas säännöksessä nimenomaisesti mainittuja perusteita on lain esitöissä ajateltu sovellettavan suhteellisen usein. Painavan syyn käsitettä on myös myöhempien esitöiden mukaan tulkittava suppeasti (HE 44/2002 vp s. 209).

14. Painava syy esteenä yhdyskuntapalveluun tuomitsemiselle voi lain esitöiden mukaan joissain tapauksissa liittyä sen rikoksen laatuun, josta tuomittava rangaistus on parhaillaan harkittavana. Esimerkiksi joistakin lajiltaan sinänsä vakavista seksuaalirikoksista tai törkeistä huumausainerikoksista saatetaan yksittäistapauksissa tuomita kahdeksan kuukauden pituisia tai tätä lievempiä vankeusrangaistuksia. Tämänkaltaisissa poikkeustilanteissa rikoksen laatu voi olla sellainen painava syy, joka estää yhdyskuntapalveluun tuomitsemisen (HE 44/2002 vp s. 209).

15. A:n syyksi luettu pahoinpitely, joka on käsittänyt muun ohella potkun silmään, on lajissaan varsin vakava. Pahoinpitelyn vakavuus ja vaarallisuus samoin kuin A:n aikaisemmat samankaltaiset pahoinpitelyrikokset on otettu huomioon siinä, ettei hänelle enää ole tuomittu vankeusrangaistusta ehdollisena ja että hänelle tuomittu aiempi ehdollinen vankeusrangaistus on määrätty pantavaksi täytäntöön. Nyt arvioitavana oleva rikos ei kuitenkaan ole tekotavaltaan merkittävästi poikennut niistä pahoinpitelyrikoksista, joista yhdyskuntapalvelua tavanomaisen rangaistuskäytännön mukaisesti tuomitaan. Lain esitöissä yhdyskuntapalveluun tuomitsemisen estävän rikoksen laadun osalta esimerkkeinä mainitut seksuaalirikokset ja törkeät huumausainerikokset ovat jo niiden rangaistusasteikoista ilmenevällä tavalla huomattavasti pahoinpitelyä vakavampia rikoksia. A:n syyksi luettu pahoinpitely ei ole käytetyn väkivallan tai muidenkaan tekoon liittyvien seikkojen perusteella niin vakava rikos, että rikoksen laatu sellaisenaan muodostaisi painavan syyn, joka estäisi yhdyskuntapalveluun tuomitsemisen.

16. A ja asianomistaja ovat pahoinpitelyn aikaan olleet seurustelusuhteessa. Korkein oikeus on ratkaisukäytännössään aiemmin katsonut, että perhe- ja lähisuhdeväkivaltatapauksissa, joissa tekijä ja uhri eivät ole tasavertaisessa asemassa vaan uhri tarvitsee erityistä suojelua, teon vahingollisuus ja vaarallisuus sekä tekijän syyllisyyden aste puoltavat rangaistuksen mittaamista yleistä rangaistuskäytäntöä ankarammaksi (KKO 2012:9, kohta 6 ja siinä mainitut ratkaisut). Joissain tilanteissa saattaa olla uhrin suojelemiseksi tarpeen, että rangaistuksen lajivalinnassa käytetään poikkeuksellisesti ehdotonta vankeusrangaistusta tilanteessa, jossa yhdyskuntapalveluun tuomitseminen saattaisi muuten tulla kysymykseen.

17. Tässä tapauksessa pahoinpitelyn luonne lähisuhdeväkivaltana ja se, että A oli aikaisemminkin toistuvasti pahoinpidellyt asianomistajaa, puhuvat sen puolesta, että yhdyskuntapalveluun tuomitsemiselle voitaisiin katsoa olevan painavasta syystä johtuva este. A ja asianomistaja eivät kuitenkaan asiakirjoista ilmenevien tietojen mukaan ole asuneet samassa taloudessa, vaan heidän suhdettaan on luonnehdittu seurustelusuhteeksi. Seurustelusuhteeseen ei liity yhtä olennaista suojelun tarvetta kuin samassa taloudessa asuvien perheenjäsenten kesken. Edellä esitettyjä seikkoja punnittuaan Korkein oikeus katsoo, ettei rikoksen luonne toistuvana lähisuhdeväkivaltana tässä tapauksessa muodosta sellaista painavaa syytä, joka estäisi A:n tuomitsemisen yhdyskuntapalveluun.

18. Myöskään A:n syyksi luettu törkeä rattijuopumus ei ole niin vakava rikos, että se olisi este yhdyskuntapalveluun tuomitsemiselle.

19. Edellä selostetuin perustein Korkein oikeus katsoo, ettei asiassa ole rikollisen toiminnan jatkamisesta tai muista painavista syistä johtuvaa estettä tuomita A:lle seuraamukseksi yhdyskuntapalvelua. Kun muutkin edellytykset yhdyskuntapalveluun tuomitsemiselle edellä kerrotuin tavoin täyttyvät, A on tuomittava ehdottoman vankeusrangaistuksen sijasta yhdyskuntapalveluun. Yhdyskuntapalvelun kesto on 180 tuntia.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan. Hovioikeuden tuomitseman kuuden kuukauden ehdottoman vankeusrangaistuksen asemesta A:lle tuomitaan yhdyskuntapalvelua 180 tuntia.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Marjut Jokela, Ari Kantor, Tuomo Antila, Kirsti Uusitalo ja Lena Engstrand. Esittelijä Heikki Kemppinen.