KKO:2016:58

Perunahiutaleita valmistaneen osakeyhtiön tuotantolaitokselta oli vuosina 2004–2006 päästetty ympäristöön perunamultalietettä, joka oli aiheuttanut ympäristön pilaantumista.

Kysymys siitä, olivatko A ja B syyllistyneet ympäristön turmelemiseen laiminlyömällä velvollisuutensa osakeyhtiön hallituksen jäseninä. (Ään.)

RL 48 luku 1 § (578/1995)
RL 48 luku 7 §
OYL (734/1978) 8 luku 6 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Käsittely Pohjanmaan käräjäoikeudessa

Syyte

Syyttäjä vaati A:n ja B:n tuomitsemista rangaistukseen siitä, että he olivat 19.3.2004 – 31.3.2006 X Oy:n hallituksen jäseninä yhdessä yhtiön toimitusjohtajan Y:n ja erään kolmannen hallituksen jäsenen kanssa tahallaan tai törkeästä tuottamuksesta jätelain vastaisesti laiminlyöneet järjestää Närpiössä sijaitsevan yhtiön tuotantolaitoksen jätehuollon niin, ettei jäte eikä jätteenkäsittely aiheuta vaaraa tai vahinkoa ympäristölle, ja aiheuttaneet multalietteen pääsemisen maaperään vastoin ympäristönsuojelulain 7 §:ssä säädettyä maaperän pilaantumiskieltoa.

Keväisin 2004, 2005 ja 2006 yhtiön tuotannossa syntyvää perunamultalietettä oli käsitelty vastoin jätelain säännöksiä ja yhtiön ympäristöluvan ehtoja siten, että jätettä oli päästetty ympäristöön ja käsitelty kontrolloimattomasti. Sanottuna aikana yhtiön lietepäästöt tehtaan läheisyydessä sijaitseviin ojiin ja metsäalueelle olivat olleet vähintään 360 kuutiometriä.

Perunamultalietteen päästöt ojiin ja metsään olivat aiheuttaneet maaperän pilaantumista, puiden kuolemia sekä hajuhaittoja naapurustossa. Liete oli aiheuttanut ojien vedessä hapenpuutetta ja jätevesilevien ilmaantumista.

Syyttäjä vaati A:n ja B:n tuomitsemista rangaistukseen ympäristön turmelemisesta.

Vastaus

A ja B vaativat syytteen hylkäämistä.

A ja B totesivat, että he olivat saaneet tietää väitetystä ympäristön turmelemisesta vasta vuonna 2008 sen jälkeen, kun yhtiön toimitusjohtaja Y oli kertonut olleensa poliisikuulustelussa.

A:n ja B:n mukaan heidät oli valittu yhtiön hallitukseen ulkopuolisina asiantuntijoina. Kysymyksessä oli ollut tyypillinen perheyritys, joka oli kuitenkin ollut toimialallaan ainutlaatuinen Suomessa. Yhtiön toimitusjohtajan Y:n asema yhtiössä oli ollut vahva yhtiön toimialaan liittyvän osaamisensa johdosta. Yhtiön koko toiminta oli ollut vahvasti sidoksissa Y:n persoonaan. Y ei ollut kertonut hallitukselle mahdollisista ympäristöpäästöistä, eikä hallitus siten ollut tiennyt niistä.

Yhtiön hallitus oli osaltaan huolehtinut siitä, että yhtiö oli saanut tarvittavat luvat toiminnalleen, mutta myönnettyjen lupien seuranta oli kuulunut toimitusjohtajalle.

Käräjäoikeuden tuomio 26.10.2010

Käräjäoikeus totesi, että X Oy:lle oli myönnetty ympäristölupa 18.5.2004, ja että yhtiön tuotannossa syntynyttä lietettä oli päästetty ojiin ja metsään syytteessä kerrotuin seurauksin. Samalla kun yhtiön toimitusjohtaja Y tuomittiin 19.3.2004 ja 31.3.2006 välisenä aikana tehdystä ympäristön turmelemisesta, käräjäoikeus lausui A:n ja B:n osalta seuraavan.

Syyttäjä oli käräjäoikeudessa vedonnut siihen, että yhtiön hallituksella oli vastuu yhtiön toiminnasta ja siitä, että toimintaa myös käytännössä harjoitettiin ja valvottiin siten, ettei ympäristövahinkoja tapahdu. Syyttäjän mukaan yhtiön hallituksen tehtäviin kuului asettaa vastuuhenkilö muun muassa valvomaan ympäristöluvan seurantaa. Hallitus oli laiminlyönyt tämän ja oli sen vuoksi vastuussa ympäristövahingosta.

A ja B olivat kuitenkin kiistäneet tällaisen vastuun sillä perusteella, että heillä oli ollut käytännössä vain asiantuntijan rooli omilla osaamisalueillaan. Heidän vastuunsa oli rajoittunut lähinnä siihen, että he olivat tarkasti valvoneet osakkeenomistajien etuja. Heillä ei ollut ollut mahdollisuutta eikä velvollisuutta käytännössä valvoa päivittäistä operatiivista toimintaa. Hallitus ei ollut saanut tietoa ympäristöpäästöistä. Hallitus oli täyttänyt tehtävänsä pitämällä huolta siitä, että tehdas saattoi harjoittaa ja jatkaa toimintaansa. Tähän kuului muun muassa tarpeellisten lupien hankkiminen. Niiden seuranta oli puolestaan kuulunut operatiiviselle johdolle.

Käräjäoikeus totesi, ettei ollut syytä epäillä A:n ja B:n ilmoitusta siitä, että he tulivat tietoiseksi kysymyksessä olevista ympäristöpäästöistä vasta vuonna 2008.

Lisäksi käräjäoikeus totesi, että yhtiön hallituksella oli ainakin periaatteessa valvonta- ja seurantavelvollisuus. Hallitukselta ei kuitenkaan voitu edellyttää suurta panosta tässä suhteessa, jos se ei saanut merkityksellistä tietoa. Hallituksen tärkein tehtävä oli palkata ja erottaa toimitusjohtaja. Tässä tapauksessa oli selvää, ettei Y, joka oli ollut yhtiön toimitusjohtajana jo, kun A ja B oli valittu yhtiön hallitukseen, ollut kertonut hallitukselle päivittäisestä operatiivisesta toiminnasta eikä päästöistä. Käräjäoikeus totesi, että tässä tapauksessa Y oli ollut yhtiön toiminnassa määräävässä asemassa. Sen vuoksi oli tärkeää kiinnittää huomiota hallituksen mahdollisuuksiin käytännössä valvoa ja vaikuttaa tehtaan toimintoihin. Nämä mahdollisuudet olivat olleet tässä tapauksessa vähäiset tai olemattomat. Käräjäoikeus katsoi, etteivät A ja B olleet toimineet tahallisesti tai törkeän huolimattomasti syytteessä tarkoitetussa asiassa eikä heillä siten ollut vastuuta yhtiön toiminnassa tapahtuneesta ympäristön turmelemisesta. Sen vuoksi käräjäoikeus hylkäsi A:ta ja B:tä vastaan ajetut syytteet.

Asian ovat ratkaisseet laamanni Johan Eklund ja lautamiehet.

Vaasan hovioikeuden tuomio 29.2.2012

Syyttäjä valitti hovioikeuteen ja vaati A:n ja B:n tuomitsemista rangaistukseen syytteessä tarkoitetusta ympäristön turmelemisesta.

Hovioikeus totesi, että ympäristönsuojelulain 7 §:n (86/2000) mukaan maahan ei saanut jättää tai päästää jätettä eikä muutakaan ainetta siten, että seurauksena oli sellainen maaperän laadun huononeminen, josta saattoi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle, viihtyisyyden melkoista vähentymistä tai muu niihin verrattava yleisen tai yksityisen edun loukkaus (maaperän pilaamiskielto).

Yhtiön 18.5.2004 saaman ympäristöluvan 1 kohdan mukaan toiminnasta syntyneet prosessivedet tuli esikäsitellä asianmukaisesti ennen niiden johtamista kaupungin viemäriverkostoon. Luvan 4 kohdan mukaan tuli valumavesien pääseminen perunamullan varastointipaikalta estää asianmukaisella tavalla. Laskeutusaltaisiin varastointipaikalta kertyvä jätevesi tuli pumpata pois ja käsitellä. Vaihtoehtoisesti tuli varastointipaikka varustaa sellaisilla teknisillä rakenteilla, etteivät lumi ja vesi päässeet varastoitavaan ainekseen. Ympäröiviin ojiin sai johtaa vain sadevesiä.

Hovioikeus totesi, että yhtiön toiminnassa oli vastoin ympäristönsuojelulain 7 §:n säännöstä ja vastoin ympäristöluvan ehtoja keväisin 2004 – 2006 päästetty perunamultalietettä ympäristössä oleviin ojiin ja metsään syytteessä kerrotuin seurauksin.

Rikoslain 48 luvun 7 §:n mukaan luvussa rangaistavaksi säädetystä menettelystä tuomittiin rangaistukseen se, jonka velvollisuuksien vastainen teko tai laiminlyönti oli. Tätä arvioitaessa oli otettava huomioon asianomaisen asema, hänen tehtäviensä ja toimivaltuuksiensa laatu ja laajuus sekä muutenkin hänen osuutensa lainvastaisen tilan syntyyn ja jatkumiseen.

A ja B olivat ilmoittaneet, etteivät he olleet lähemmin tutustuneet 18.5.2004 annettuun ympäristölupaan. Hovioikeus katsoi, etteivät yhtiön hallituksen jäsenet voineet vapautua rikosoikeudellisesta vastuusta sillä, etteivät he tunteneet ympäristöluvan ehtoja tai sitä, miten niitä käytännössä seurattiin. Yhtiön aikaisemmat lietepäästöongelmat ilmenivät selvästi ympäristölupapäätöksestä. Myös hallituksen jäsenet olivat velvollisia huolehtimaan siitä, että yhtiö hoiti ympäristökysymyksiä ajanmukaisesti varsinkin, kun ympäristöluvalla oli ratkaiseva merkitys yhtiön toiminnalle. Yhtiön toimitusjohtaja Y kantoi pääasiallisen vastuun ympäristön turmelemisesta, mutta kun otettiin huomioon päästöjen kesto ja laajuus, yhtiön hallitus ei voinut vapautua vastuusta. Yhtiön hallituksen jäsenten olisi tullut naapureiden tekemien ilmoitusten perusteella ryhtyä estämään haittojen syntyminen. A ja B olivat laiminlyöneet edellä selostetun velvollisuutensa yhtiön hallituksen jäseninä. Kun otettiin huomioon laiminlyötyjen huolellisuusvelvollisuuksien merkitys ja laiminlyönnillä loukattujen etujen tärkeys, A:n ja B:n tuottamusta oli pidettävä törkeänä. Kaikki yhtiön hallituksen jäsenet olivat vastuussa tapahtuneesta ympäristön turmelemisesta.

Hovioikeus tuomitsi A:n ja B:n rikoslain 48 luvun 1 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla ympäristön turmelemisesta 60 päiväsakon rangaistuksiin.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Robert Liljenfeldt, Mikko Pentti ja Harri Kurkinen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Valituslupa myönnettiin rajoitettuna koskemaan kysymystä A:n ja B:n rikosoikeudellisesta vastuusta yhtiön hallituksen jäseninä hovioikeuden selvitetyksi katsomasta yhtiössä tehdystä ympäristörikoksesta.

A ja B vaativat valituksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja syyte hylätään.

Syyttäjä vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. X Oy:n (jäljempänä yhtiö) on valmistanut tuotantolaitoksessaan Närpiössä pääasiassa perunahiutaleita. Koska niiden tuotannosta aiheutuu ympäristön pilaantumisen vaaraa, tuotanto on edellyttänyt ympäristönsuojelulain (86/2000) 28 §:n 1 momentin mukaista ympäristölupaa. Yhtiö on hakenut ympäristölupaa 23.12.2002 vireille tulleella hakemuksella.

2. Länsi-Suomen Ympäristökeskus on sittemmin lainvoimaiseksi tulleella päätöksellään 18.5.2004 myöntänyt yhtiön tuotantolaitokselle ympäristöluvan, jossa on annettu yksityiskohtaisia määräyksiä muun muassa yhtiöltä edellytetyistä toimenpiteistä ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi sekä toiminnan ja sen vaikutusten tarkkailusta. Lupapäätöksen mukaan yhtiö on voinut tilapäisesti varastoida perunoiden puhdistuksessa kerääntyneen mullan tuotantolaitoksen vieressä sijaitsevalle varastointipaikalle. Päätöksessä on määrätty, että multalietteen valuminen varastointipaikalta tuli estää asianmukaisella tavalla. Varastointipaikkaan liittyvään laskeutusaltaaseen kertyvä jätevesi tuli pumpata pois ja käsitellä. Vaihtoehtoisesti varastointipaikka tuli varustaa sellaisilla teknisillä rakenteilla, etteivät lumi ja vesi päässeet varastoitavaan ainekseen. Ympäröiviin ojiin sai johtaa vain sadevesiä.

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

3. Syyttäjä on vaatinut A:n ja B:n tuomitsemista rikoslain 48 luvun 1 §:n nojalla rangaistukseen 19.3.2004 – 31.3.2006 tehdystä ympäristön turmelemisesta. Syytteen mukaan he olivat yhtiön hallituksen jäseninä yhdessä yhtiön toimitusjohtajan Y:n sekä erään kolmannen hallituksen jäsenen kanssa tahallaan tai törkeästä tuottamuksesta lain ja ympäristöluvan määräysten vastaisesti laiminlyöneet järjestää yhtiön jätehuollon niin, ettei jäte eikä jätteenkäsittely aiheuta vaaraa tai vahinkoa ympäristölle, ja siten aiheuttaneet multalietteen pääsemisen maaperään. Mainitut vastaajat ovat syytteen mukaan tienneet, että lietettä on päässyt ojiin yhtiön tuotantolaitosten välittömässä läheisyydessä ja he ovat hyväksyneet tämän menettelyn.

4. Käräjäoikeus on hylännyt syytteen A:ta ja B:tä vastaan, koska he eivät olleet menetelleet tahallisesti tai törkeän huolimattomasti, ja tuominnut Y:n syytteen mukaisesti rangaistukseen ympäristön turmelemisesta. Käräjäoikeus on katsonut olevan selvää, ettei määräävässä asemassa yhtiössä ollut Y ollut kertonut hallitukselle yhtiön päivittäisestä operatiivisesta toiminnasta eikä ympäristöpäästöistä. Hallituksella oli ollut vain vähäiset tai olemattomat mahdollisuudet käytännössä valvoa tuotantolaitoksen toimintoja ja vaikuttaa niihin. Hallituksen jäsenillä ei ollut edes ollut velvollisuutta valvoa yhtiön päivittäistä operatiivista toimintaa.

5. Syyttäjän valitettua käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeus on tuominnut myös A:n ja B:n ympäristön turmelemisesta sakkorangaistuksiin.

6. Tuomiossaan hovioikeus on ensinnäkin todennut olevan riidatonta, että perunoiden puhdistuksessa käytetty vesi oli ennen vuotta 2002 johdettu tuotantolaitosta ympäröiviin ojiin, mistä oli aiheutunut vaurioita puustolle. Toukokuusta 2002 lähtien puhdistusvesi oli johdettu viemäriverkostoon.

7. Hovioikeus on katsonut esitetyn näytön perusteella selvitetyksi, että perunamultalietettä oli keväisin vuosina 2004 – 2006 päästetty tuotantolaitoksen lähellä sijaitseviin ojiin ja metsäalueelle vastoin ympäristönsuojelulain (86/2000) 7 §:n säännöstä ja yhtiölle myönnetyn ympäristöluvan määräyksiä. Todistajien kertomusten ja todisteina esitettyjen valokuvien perusteella hovioikeus on katsonut, etteivät aikaisemmat päästöt olleet voineet vaikuttaa syytteen tekoaikana otettujen näytteiden tuloksiin. Maaliskuussa 2006 tuotantolaitoksen lähellä olevissa ojissa ja metsässä oli havaittu pahanhajuista lietettä, jonka tilavuudeksi oli GPS-laitteen avulla arvioitu 360 kuutiometriä.

8. Hovioikeus on todennut, etteivät A ja B olleet ilmoituksensa mukaan lähemmin tutustuneet 18.5.2004 annettuun ympäristölupapäätökseen, josta olisivat ilmenneet myös yhtiön aikaisemmat päästöongelmat. Hovioikeus on katsonut, etteivät yhtiön hallituksen jäsenet voineet vapautua rikosoikeudellisesta vastuustaan sillä, etteivät he tunteneet ympäristöluvan ehtoja tai tienneet sitä, miten niitä käytännössä seurattiin. Myös hallituksen jäsenet olivat velvollisia huolehtimaan siitä, että yhtiö hoiti ympäristökysymyksiä asianmukaisesti varsinkin, kun ympäristöluvalla oli ratkaiseva merkitys yhtiön toiminnalle.

9. Lukiessaan A:n ja B:n syyksi ympäristön turmelemisen hovioikeus on katsonut, että he olivat 19.3.2004 – 31.3.2006 törkeästä huolimattomuudesta ja ympäristönsuojelulain vastaisesti laiminlyöneet järjestää yhtiön jätteenkäsittelyn siten, ettei jätteestä ja sen käsittelystä aiheudu vaaraa tai vahinkoa ympäristölle. He olivat törkeästä huolimattomuudesta sallineet yhtiön vuosina 2004 – 2006 päästää noin 360 kuutiometriä multalietettä laitoksen läheisyydessä oleviin ojiin ja metsään ympäristönsuojelulain (86/2000) ja yhtiölle myönnetyn ympäristöluvan vastaisesti. Päästöt olivat aiheuttaneet maaperän pilaantumista, lisää puiden kuolemia ja hajuhaittoja sekä lähialueen ojissa hapenpuutetta ja jätevesileväkasvustoa.

Kysymyksenasettelu

10. A ja B ovat valituksessaan Korkeimmalle oikeudelle lausuneet, että he olivat olleet yhtiön ulkopuolisia hallituksen jäseniä, joiden tehtäviin oli kuulunut liikejuridiikka (A) ja talouskonsultointi (B). Yhtiön hallitus oli asianmukaisesti huolehtinut ympäristöluvan hakemisesta yhtiön toimintaa varten. Yhtiön käytännön toiminnasta ja siihen liittyen ympäristökysymyksiä koskevien lakien ja määräysten noudattamisesta oli yhtiössä vallinneen tehtävienjaon perusteella vastannut toimitusjohtaja Y, jolla oli ollut myös riittävät tiedot ja resurssit ympäristökysymysten hoitamiseksi. Y ei ollut syytteessä tarkoitettuna tekoaikana edes kertonut hallitukselle tuotantolaitoksen päästöongelmista. A ja B ovat katsoneet, että he olivat hoitaneet hallituksen jäsenen velvollisuudet asianmukaisesti.

11. A:n ja B:n valituksen johdosta Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko hovioikeuden selvitetyksi katsoma ympäristörikos luettava heidän syykseen ympäristön turmelemisena.

Sovellettavat rikoslain säännökset ja niiden esityöt

12. Rikoslain 48 luvun 1 §:n (578/1995) 1 momentin 1 kohdan mukaan ympäristön turmelemisesta on tuomittava se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta saattaa, päästää tai jättää ympäristöön esineen, ainetta, säteilyä tai muuta sellaista lain tai sen nojalla annetun säännöksen taikka yleisen tai yksittäistapausta koskevan määräyksen vastaisesti taikka ilman laissa edellytettyä lupaa tai lupaehtojen vastaisesti siten, että teko on omiaan aiheuttamaan ympäristön pilaantumista tai roskaantumista taikka vaaraa terveydelle.

13. Rikoslain 48 luvun 1 §:ää on viimeksi muutettu 1.1.2016 voimaan tulleella lailla 1177/2014. Pykälään ei kuitenkaan ole tehty muutoksia siltä osin kuin sillä on merkitystä tässä asiassa ja se on toistettu edellisessä kohdassa. Voimassa olevan lain soveltaminen ei siten johda lievempään lopputulokseen kuin tekoaikana voimassa olleen lain soveltaminen.

14. Vastuun kohdentumisesta ympäristörikoksissa säädetään rikoslain 48 luvun 7 §:ssä. Sen mukaan tässä luvussa rangaistavaksi säädetystä menettelystä tuomitaan rangaistukseen se, jonka velvollisuuksien vastainen teko tai laiminlyönti on. Tätä arvioitaessa on otettava huomioon asianomaisen asema, hänen tehtäviensä ja toimivaltuuksiensa laatu ja laajuus sekä muutenkin hänen osuutensa lainvastaisen tilan syntyyn ja jatkumiseen.

15. Rikoslain 48 luvun 7 §:n säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä on perusteltu vastuun kohdentumista koskevaa säännöstä sillä, että ympäristölle aiheutettu vaara liittyy usein sellaiseen tuotannolliseen toimintaan, jota harjoitetaan organisoitunein muodoin. Vastuun kohdentumisperusteiden sääntely on tarpeen myös sen vuoksi, että yrityksissä kiinnitettäisiin niihin ennalta ehkäisevässä mielessä huomiota ja siten vältettäisiin tehtäväjaon ja vastuusuhteiden epäselvyyksistä johtuvat laiminlyönnit. Kysymyksessä olevassa lainkohdassa tarkoitetaan tehtävien ja toimivaltuuksien laadulla työtehtävien sisältöä ja muun muassa asianomaisen asemaa joko suoritusportaan työntekijänä tai jonkin asteisena esimiehenä. Tehtävien ja toimivaltuuksien laajuudella puolestaan viitataan asianomaisen aseman itsenäisyyteen ja hänen päätettäviensä asioiden laajakantoisuuteen erityisesti niiden ympäristövaikutusten kannalta. Jos tehtävien ja toimivaltuuksien jaossa on ollut epäselvyyttä, lisäisi tämä hallituksen esityksen mukaan niiden henkilöiden vastuuta, joiden asiana on tehtäväjaosta päättäminen ja siitä tiedottaminen (HE 94/1993 vp s. 199 - 200).

16. Rikoslain 48 luvun 7 § säädettiin lakivaliokunnan ehdottamassa muodossa. Ehdottaessaan pykälään lisättäväksi asianomaisen aseman erääksi nimenomaiseksi vastuun kohdentamisen arviointiperusteeksi valiokunta totesi, että ratkaiseva merkitys vastuun kohdentamisessa oli annettava todellisille valta- ja vastuusuhteille. Lisäksi valiokunnan mietinnön mukaan vastuuta voitiin siirtää organisaatiossa alaspäin selkeillä tehtävien ja toimivaltuuksien delegoinneilla. Vastuu kuitenkin säilyi organisaation ylätasolla, mikäli tehtävät oli määritelty epäselvästi ja toimivaltuudet olivat riittämättömiä (LaVM 22/1994 vp s. 21 ja 23).

Osakeyhtiön hallituksen tehtävistä ja vastuusta

17. Syytteen mukaan A:n ja B:n vastuu ympäristön turmelemisesta perustuu heidän asemaansa yhtiön hallituksen jäseninä. Syytteessä ilmoitettuna tekoaikana voimassa olleen osakeyhtiölain (734/1978) 8 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan hallitus huolehtii yhtiön hallinnosta ja sen toiminnan asianmukaisesta järjestämisestä. Jos yhtiöllä on toimitusjohtaja, tulee hänen hoitaa yhtiön juoksevaa hallintoa hallituksen antamien ohjeiden ja määräysten mukaisesti. Toimitusjohtaja saa ryhtyä yhtiön toiminnan laajuus ja laatu huomioon ottaen epätavallisiin tai laajakantoisiin toimiin vain, mikäli hallitus on hänet siihen valtuuttanut tai hallituksen päätöstä ei voida odottaa aiheuttamatta yhtiön toiminnalle olennaista haittaa. Vastaavat säännökset sisältyvät 1.9.2006 voimaan tulleen uuden osakeyhtiölain (624/2006) 6 lukuun.

18. Korkein oikeus toteaa, että osakeyhtiölain (734/1978) 8 luvun 6 §:n 1 momentissa säädetyssä hallituksen yleistoimivallassa on kysymys yhtiön toimintaan kuuluvien tehtävien hoitamisen järjestämisestä asianmukaisella tavalla, eikä siitä, että hallituksen tulisi huolehtia muutoin näistä tehtävistä. Hallitus voi täyttää tämän velvollisuuden monella eri tavalla riippuen esimerkiksi yhtiön toiminnan laadusta ja laajuudesta. Mainitussa osakeyhtiölain säännöksessä on nimenomaisesti mainittu hallituksen toimitusjohtajalle antamat ohjeet ja määräykset.

19. Kuten kohdassa 17 selostetuista osakeyhtiölain säännöksistä ilmenee, hallituksen ja toimitusjohtajan välinen tehtävien jako määräytyy sen perusteella, kuuluuko tehtävä yhtiön juoksevaan hallintoon vai onko kysymys yhtiön toiminnan laajuus ja laatu huomioon ottaen epätavallisesta tai laajakantoisesta toimesta. Osakeyhtiölain (734/1978) esitöiden mukaan juoksevan hallinnon rajat riippuvat muun ohella yrityksen laadusta ja laajuudesta sekä liike-elämässä muodostuneesta käytännöstä. Juoksevaan hallintoon kuuluu yhtiön liiketoiminnan johtaminen ja valvominen, sopimusten solmiminen hankkijoiden ja asiakkaiden kanssa sekä ainakin alemman henkilökunnan työhönotto ja yhtiön ylempien toimielinten päätösten täytäntöönpanosta huolehtiminen (HE 27/1977 vp s. 52). Lisäksi Korkein oikeus toteaa olevan selvää, että päätäntävaltaa hallituksen ja toimitusjohtajan välisessä suhteessa käyttää aina viime kädessä hallitus, jolla on myös oikeus siirtää toimitusjohtajalle lain mukaan kuuluvia tehtäviä itselleen. Toimitusjohtaja on puolestaan velvollinen antamaan hallitukselle ja sen jäsenille kaikki näiden tehtävien hoitamiseksi tarpeelliset tiedot.

20. Osakeyhtiölaissa ei ole säännöksiä tehtävien jakamisesta hallituksen jäsenten kesken. Hallitus voi kuitenkin käytännössä järjestää sisäisen työskentelynsä tarkoituksenmukaisella tavalla esimerkiksi jäsentensä erityisosaamiseen perustuen. On myös katsottu, että tehtävien jaolla hallituksen jäsenten kesken voi olla merkitystä esimerkiksi jäsenen korvausvastuun määrää arvioitaessa (HE 109/2005 vp s. 82).

Korkeimman oikeuden arviointi

21. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan yhtiön hallitus ei ole antanut ohjeita tai määräyksiä toimitusjohtajalle ympäristökysymysten hoidon ja valvonnan järjestämisestä taikka muutoinkaan delegoinut ympäristökysymysten hoitoa yhtiössä. A:n ja B:n esittämästä voidaan päätellä heidän hyväksyneen sen, että ympäristöluvan hakemista lukuun ottamatta ympäristöasioiden hoidon ja valvonnan järjestäminen on jätetty toimitusjohtajan tehtäväksi ja että ympäristöasioita on käsitelty hallituksessa vain siinä laajuudessa kuin toimitusjohtaja on niitä esitellyt. A ja B eivät myöskään ole riitauttaneet sitä hovioikeuden tuomiossa todettua seikkaa, etteivät he edes olleet tutustuneet ympäristölupaan.

22. Kuten edellä on todettu, perunahiutaleiden valmistamisesta aiheutuu ympäristön pilaantumisen vaaraa, minkä vuoksi yhtiön toiminta on edellyttänyt voimassa olevaa ympäristölupaa. Perunahiutaleiden valmistaminen on lisäksi muodostanut pääosan yhtiön liiketoiminnasta. Yhtiön toiminta ei ole ollut kovin laajaa, koska ympäristöluvan mukaan yhtiön ainoalla tuotantolaitoksella on työskennellyt noin 25 työntekijää. Korkein oikeus toteaa edellä lausutun tarkoittavan, että ympäristöluvan määräysten ja ympäristöä koskevan lainsäädännön noudattamisella on ollut yhtiön kannalta keskeinen merkitys myös taloudellisesti, koska luvan määräysten rikkominen toistuvasti ja ympäristön pilaantumisen jatkuminen yhtiön toiminnan johdosta ovat viimekädessä ympäristönsuojelulain (86/2000) 59 §:n mukaan voineet johtaa luvan peruuttamiseen ja siten yhtiön toiminnan olennaiseen supistumiseen tai päättymiseen.

23. Korkein oikeus toteaa, että yhtiön tuotannon järjestäminen ympäristöluvan määräysten mukaisesti ja muutoinkin siten, ettei tuotannosta aiheudu ympäristöhaittoja, on ollut yhtiön toimialan kannalta keskeinen ja toiminnan laatuun sekä laajuuteen nähden merkittävä ja laajakantoinen asia, jonka hoitaminen on edellyttänyt myös riittäviä taloudellisia resursseja. Tästä syystä yhtiön hallituksen on tullut huolehtia muun muassa siitä, että yhtiön tuotannossa ympäristöasioiden hoitaminen ja niiden valvonta on järjestetty asiantuntevasti ja asianmukaisesti. Tämä on tarkoittanut muun muassa ympäristölupaehtojen asiantuntevasta täytäntöönpanosta ja sen valvonnasta päättämistä. Kun ympäristöasioiden järjestämistä ja muuta organisointia ei ole kuitenkaan hallituksessa lainkaan käsitelty vaan näiden asioiden hoitaminen on jätetty asettumaan omiin uomiinsa, hallitus on laiminlyönyt sille kuuluvan tehtävänsä. Tämä laiminlyönti on osaltaan myötävaikuttanut siihen, että syytteessä mainittu ympäristön turmeltuminen on päässyt tapahtumaan.

24. Asiassa ei ole ilmennyt, että yhtiön hallituksen tehtäviä olisi jaettu yhtiön sisäisillä ohjeilla tai määräyksillä. A:n ja B:n velvollisuuksia ja vastuita hallituksen jäseninä ei ole poistanut tai vähentänyt se, että heidän tehtävänsä hallituksessa ovat painottuneet liikejuridiikkaan ja talouskonsultointiin, eikä kohdassa 21 lausuttu huomioon ottaen sekään, että yhtiön toimitusjohtaja on käytännössä huolehtinut yhtiön toiminnasta edeltä ilmenevin tavoin. A:n ja B:n mahdollinen virheellinen käsitys hallituksen jäsenen tehtävistä ja vastuista ei myöskään poista heidän rikosoikeudellista vastuutaan. Käsillä ei ole tilanne, jossa voitaisiin soveltaa kieltoerehdystä koskevaa rikoslain 4 luvun 2 §:ää. A:n ja B:n vastuuta yhtiön hallituksen jäseninä arvioitaessa on vielä otettava huomioon se, että erilaisia toimenpiteitä yhtiöltä edellyttänyt ympäristölupa on myönnetty juuri heidän toimikaudellaan.

25. Huomioon ottaen osakeyhtiön hallituksen jäsenyyteen perustuva A:n ja B:n asema sekä tehtävien ja toimivaltuuksien laatu ja laajuus sekä muutenkin heidän osuutensa lainvastaisen tilan syntyyn ja jatkumiseen Korkein oikeus katsoo, että he ovat vastuussa hovioikeuden toteamista ympäristöluvan ja lain vastaisista päästöistä.

Onko A:n ja B:n menettely ollut tahallista tai törkeän huolimatonta?

26. Ympäristön turmelemisen syyksi lukeminen edellyttää lisäksi, että tekijä on menetellyt tahallisesti tai törkeän huolimattomasti. Korkeimmassa oikeudessa on pidettävä riidattomana, etteivät A tai B olleet syytteessä tarkoitettuna tekoaikana tienneet multalietepäästöistä yhtiön tuotantolaitosta ympäröiviin ojiin ja metsään. Hovioikeus ei ole pitänyt heidän menettelyään tahallisena. Korkein oikeus toteaa, ettei sillä ole perusteita arvioida asiaa tältä osin toisin kuin hovioikeus on arvioinut.

27. Rikoslain 3 luvun 7 §:n 2 momentin mukaan se, pidetäänkö huolimattomuutta törkeänä (törkeä tuottamus), ratkaistaan kokonaisarvostelun perusteella. Arvostelussa otetaan huomioon rikotun huolellisuusvelvollisuuden merkittävyys, vaarannettujen etujen tärkeys ja loukkauksen todennäköisyys, riskinoton tietoisuus sekä muut tekoon ja tekijään liittyvät olosuhteet.

28. Arvioitaessa rikotun huolellisuusvelvollisuuden merkittävyyttä sekä vaarannettujen etujen tärkeyttä esillä olevassa asiassa huomiota on kiinnitettävä ympäristön turmelemista koskevan rangaistussäännöksen tarkoitukseen suojata muun muassa maaperää pilaantumiselta ja haitallisilta muutoksilta. Rangaistussäännöksen suojelukohteena on siten viime kädessä luonto ja ympäristö, joiden merkitystä oikeusjärjestyksessä osoittaa se, että niitä koskeva vastuu on perustuslain 20 §:n 1 momentissa säädetty kuuluvaksi kaikille. Rikottu huolellisuusvelvollisuus on siten ollut tässä asiassa merkittävä, ja vaarannetut edut ovat olleet tärkeitä.

29. A:n ja B:n edellä todettu tuottamus on osaltaan ilmennyt siten, etteivät he ole ottaneet selvää ympäristöluvan sisällöstä ja toimenpiteitä edellyttäneistä ympäristöongelmista. Tällöin loukkauksen todennäköisyyttä ei ole mahdollista arvioida sen tiedon perusteella, joka heillä oli tekoaikana. Sen sijaan arvion lähtökohtana on, mikä tieto huolellisella hallituksen jäsenellä olisi ollut teon hetkellä (ks. HE 44/2002 vp s. 97 - 98).

30. Loukkauksen todennäköisyyttä arvioitaessa on erityisesti otettava huomioon, että yhtiön tuotannosta on jo ennen ympäristöluvan hakemista ja myöntämistä aiheutunut merkittävää haittaa ympäristölle, kuten edellä kohdista 6 ja 7 ilmenee. Näin ollen syytteessä ilmoitettuna tekoaikana saatavissa olleen tiedon perusteella on ollut todennäköistä, että maaperän pilaantuminen jatkuu, ellei yhtiön tuotannosta aiheutuvan jätteen käsittelystä huolehdita asianmukaisesti.

31. Edellä kohdasta 21 ilmenevin tavoin A ja B ovat kuitenkin tietoisesti laiminlyöneet velvollisuutensa huolehtia siitä, että yhtiön toimintaan liittyvät ympäristökysymyksien järjestäminen ja muun organisoiminen otetaan käsiteltäviksi yhtiön hallituksessa. Heidän riskinottonsa siitä, että ympäristön turmeleminen jatkuu, puoltaa siten heidän huolimattomuutensa katsomista törkeäksi.

32. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A:n ja B:n huolimattomuutta on kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustav Bygglin, Pertti Välimäki, Juha Häyhä (eri mieltä), Jarmo Littunen ja Mika Huovila. Esittelijä Matti Sepponen.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Häyhä: Olen samaa mieltä kuin enemmistö siitä, että A ja B ovat olleet X Oy:n hallituksen jäseninä rikoslain 48 luvun 7 §:ssä tarkoitetussa vastuuasemassa. Siltä osin kuin asiassa on kysymys laiminlyödyn huolellisuusvelvoitteen törkeysarvioinnista, lausun seuraavan:

A:n ja B:n toimintaa on asiassa arvioitava siltä pohjalta, mitä syytteessä on heidän laiminlyönnikseen katsottu. Syytteen mukaan A ja B ovat syyllistyneet ympäristön turmelemiseen, koska yhtiön hallituksen jäsenillä on, toimitusjohtajan ohella, ollut vastuu siitä, että yrityksen jäte käsitellään asianmukaisesti. A ja B ovat syytteen mukaan mainitussa asemassa tahallaan tai törkeällä huolimattomuudella jätelain vastaisesti laiminlyöneet järjestää yhtiön jätteenkäsittelyn siten, että jäte ja jätteenkäsittely ei aiheuta vaaraa tai vahinkoa ympäristölle sekä aiheuttaneet multalietepäästön maastoon laista ilmenevän kiellon vastaisesti. Syytteen mukaan he ovat käsitelleet perunamultalietettä jätelain ja ympäristöluvan vastaisesti siten, että jätettä on päästetty alueelle ja jätteenkäsittely on ollut kontrolloimatonta.

Totean, ettei syytteestä ilmene konkreettisesti, mikä on se A:n ja B:n laiminlyönti, jonka seurausta sinänsä riidaton ympäristön turmeltuminen on ja johon heidän huolimattomuutensa astetta koskeva arviointi voisi kohdistua. Syytteessä on lähdetty siitä, että vastuu voisi perustua heidän asemaansa kyseessä olevan osakeyhtiön hallituksen jäseninä ja että he ovat tässä asemassa laiminlyöneet järjestää yhtiön toiminnan siten, ettei vaaraa tai vahinkoa ympäristölle tapahdu. Kun syytteessä ei ole muusta kysymys, on arviointi rajattava syytteessä esitetyn mukaisesti.

On sinänsä selvää, että yhtiön toiminnassa on menetelty huolimattomasti, kun syytteessä tarkoitettu vahinko on aiheutunut toimimalla yhtiötä velvoittavien ympäristölupaehtojen vastaisella tavalla. Syyksilukeminen edellyttää kuitenkin sitä, että ympäristön turmeleminen on seurausta vähintään törkeää huolimattomuutta osoittavasta A:n ja B:n laiminlyönnistä. Törkeää huolimattomuutta koskeva arvio on tehtävä rikoslain 3 luvun 7 §:n 1 ja 2 momenttien perusteella lähtökohtaisesti samalla tavoin kuin muissakin rikoksissa, joissa vastaava arvio on tarpeen.

Lähtökohtana on pykälän 1 momentti, jossa säädetyn mukaan tuottamusarviossa on toisaalta kiinnitettävä huomiota siihen, mitä tekijältä voidaan olosuhteisiin nähden edellyttää ja mitä häneltä voidaan vaatia (tuottamusarvion objektiivinen puoli) ja toisaalta edellytetään arviota siitä, onko tekijällä ollut kyky ja mahdollisuus toimia toisin (tuottamusarvion subjektiivinen puoli). Pykälän 2 momentin nojalla arvioidaan 1 momentin perusteella todettua huolimattomuutta kokonaisarvostelun perusteella lainkohdassa tarkemmin ilmaistujen kriteereiden mukaisesti.

Mainittua pykälää koskevan lainvalmisteluaineiston mukaan huolellisuusvelvoitteen objektiiviseen puoleen liittyy olosuhteiden huomioonottaminen. Epämääräistä ˮjärkevän ja tunnollisenˮ toimijan hahmoa suositellaan käytettävän pidättyvästi. Joissakin tilanteissa lakiin otetut huolellisuusvelvoitteet saattavat väistyä, jos olosuhteet puhuvat toisen ratkaisun puolesta. Lainvalmisteluaineistossa todetaan, että toimittaessa organisaatiossa olosuhteet saattavat sallia sen, että yksi henkilö luottaa toisen toiminnan asianmukaisuuteen (ks. HE 44/2002 vp s. 95 - 96).

Yhdyn enemmistön kantaan perusteluineen siltä osin kuin arvioinnissa on kysymys rikotun huolellisuusvelvoitteen merkittävyydestä ja vaarannettujen etujen tärkeydestä. Loukkaus on myös aikaisempien päästöjen valossa ollut syytteessä kuvattuna ajankohtana objektiivisesti katsoen todennäköinen. Nämä seikat puoltavat arviota, jonka mukaan A:n ja B:n viaksi luettua huolimattomuutta olisi pidettävä törkeänä.

A:n ja B:n mahdollisen laiminlyönnin törkeysastetta on kuitenkin arvioitava syytteen ja rikoslain 3 luvun 7 §:n perusteella myös silmälläpitäen sitä, minkälaiset tosiasialliset mahdollisuudet heillä olisi ollut toimia yhtiön hallituksen jäseninä siten, että syytteessä kuvatuilta lietepäästöiltä olisi vältytty. Mainitun pykälän 2 momentin osalta huomiota on annettava vastaavasti heidän riskinottonsa tietoisuudelle ja muille tekoon ja tekijään liittyville olosuhteille. Kun heidän laiminlyöntinsä on syytteen mukaan koskenut toimintaa yhtiön hallituksessa, annan arvioinnissa merkitystä osakeyhtiön hallituksen ja toimitusjohtajan yhtiöoikeudelliselle työnjaolle, kyseisissä vastuuasemissa olevien henkilöiden ammattitaidolle, yhtiön erityisluonteelle sekä yhtiössä tosiasiallisesti noudatetulle työnjaolle.

Osakeyhtiön toimitusjohtajan ja hallituksen tehtävänjaosta olen samaa mieltä kuin enemmistö kohdissa 17 – 20. Totean kuitenkin olevan poikkeuksellista, että osakeyhtiön hallitus osallistuu muutoin kuin ohjeita ja määräyksiä antamalla yhtiön liiketoiminnan käytännön johtamiseen ja valvontaan. Lähinnä kysymykseen tulevat yhtiön liikkeen koon ja tavoitteiden näkökulmasta arvioiden epätavalliset ja laajakantoiset toimet. Tyypillisesti operatiivisen toiminnan johtaminen kuuluu osakeyhtiön toimitusjohtajan tehtäviin. Osakeyhtiön harjoittama liiketoiminta saattaa myös edellyttää sellaista tuotannollista erityisasiantuntemusta, joka korostaa mainittua hallituksen ja toimitusjohtajan laissa ilmaistua tehtävänjakoa.

Asiassa ole riitautettu A:n ja B:n yhtiön luonteesta ja asemastaan yhtiön hallituksessa kertomaa.

A ja B ovat asiassa kertoneet, että kyseessä on tyypillinen perheyhtiö, jonka hallitukseen heidät on valittu liikejuridiikkaa ja taloushallintoa koskevan asiantuntemuksensa vuoksi. Yhtiön toiminta on ollut vahvasti sidoksissa yhtiön toimitusjohtajan persoonaan jo 1980-luvun lopulta lähtien. Yhtiön tuotantoprosessin hallitseminen on edellyttänyt erityistä asiantuntemusta, joka on ollut toimitusjohtajalla. Vaikka työnjaosta yhtiön hallituksessa ei ollut nimenomaisesti ja selkeästi sovittu, yhtiön toiminnassa on tosiasiallisesti noudatettu sellaista työnjakoa, jonka mukaan A ja B eivät ole osallistuneet yhtiön liiketoiminnan käytännön johtamiseen syytteessä kuvattujen toimien osalta. Yhtiön tuotannollisen toiminnan käytännön johtamisesta on ympäristöasiat mukaan lukien huolehtinut yhtiön toimitusjohtaja. Hallituksen päätöksenteko on ympäristöasioiden osalta ollut sen varassa, mitä yhtiön toimitusjohtaja on hallitukselle kertonut.

Kuten kohdassa 26 on todettu A ja B eivät ole syytteessä kuvattuna aikana tulleet tietoisiksi tapahtuneista lietepäästöistä. Ympäristölupa-asioita on sinänsä käsitelty sinä aikana, kun he ovat olleet yhtiön hallituksessa, mutta syytteessä ei ole kysymys siitä, etteikö yhtiöllä olisi ollut toiminnassaan tarvittavia asianmukaisia ympäristölupia. Syytteessä ei A:n ja B:n laiminlyönniksi ole myöskään nimetty sitä, etteivät he ole tutustuneet ympäristöluvan sisältöön. A ja B eivät kuvatuissa oloissa tutustumalla ympäristölupaan olisi tosiasiassa edes voineet varmistua siitä, että yhtiön toiminnassa käytännössä noudatetaan luvan ehtoja kaikissa oloissa.

A:n ja B:n asemassa olevien henkilöiden tosiasialliset mahdollisuudet vaikuttaa yhtiön tuotantoon niin, että lietepäästöjä koskevat varotoimenpiteet olisivat olleet tehokkaampia, ovat olleet kuvatuissa oloissa varsin vähäisiä. He eivät ole tienneet lietepäästöjä koskevasta riskistä. He ovat saattaneet toimia vain yhtiön hallituksesta käsin. Vahinko on kuitenkin sattunut yhtiön operatiivisessa toiminnassa. Välttyäkseen syytteessä kuvatulta moitearviolta, heidän olisi tullut puuttua yhtiön tuotannon käytännön järjestämiseen tavalla, jota ei voida pitää osakeyhtiön hallituksen jäsenen tehtävien kannalta tyypillisenä, joka on heidän omaan ammattitaitonsa ja pätevyytensä ulkopuolella ja joka ei kyseisessä yhtiössä todennäköisesti olisi ollut toimitusjohtajan tosiasiallisesti vahvan aseman ja ammattitaidon vuoksi edes realistista.

Näillä perusteilla katson asiassa jääneen näyttämättä, että A ja B olisivat syyllistyneet yhtiön hallituksen jäseninä sellaiseen laiminlyöntiin, jonka seurausta aiheutunut ympäristön pilaantuminen on ja jota olisi pidettävä kokonaisuutena arvostellen törkeänä huolimattomuutena.

Äänestyksen tuloksen johdosta velvollisena lausumaan A:lle ja B:lle tuomittavasta rangaistuksesta ilmoitan olevani samaa mieltä kuin enemmistö.